Lähettäjä: O.o
Päivämäärä: 15.9.25 10:57:24
En yleisesti ole ollut kovin kiinnostunut painostani ja olen vältellyt puntareita nuoruuden kokemusten vuoksi. Viimeksi olen käynyt puntarilla oikeasti joskus viisi vuotta sitten, jolloin painon 78kg (olen 170 pitkä).
Olen nyt aikuisikäni parhaassa kunnossa. Kilpailen (ihan vain urheilujuhlantunnun vuoksi, en pärjätäkseen) noin 100 km gravel tapahtumia (en todellakaan sijoittuen, mutta en ole viimeinenkään), kokeilin triathlonia puolikkaalla tänä kesänä ja pääsin maalin, salilla jaksan ihan eri tavalla mitä ennen ja ennätykset ovat paukkuneet jne. Olen pystynyt panostamaan muihin lajeihin nyt kun kilparatsastus on tauolla hevosteni terveystilanteen vuoksi (liikutuksessa siis edelleen normaalisti, mutta intensiteettiä on vähennetty huomattavasti). Hevoset asuvat minulla kotona ja lisäksi meillä on pientilalla muutama muu eläinlaji.
Mielestäni syön melko terveellisesti. Paljon kasviksia ja hedelmiä, lähitilojen lihaa, kotona leivottua leipää kun jaksan sitä leipoa. Meillä on kauppa aika kaukana, joten ruokaa tulee suunniteltua eri tavalla kuin aikaisemmin kaupungissa asuessa.
Jotain nyt kuitenkin varmaan teen väärin. Minusta otettiin todella pitkästä aikaa kokovartalokuva ja järkytyin. Olin todella turvonneen näköinen ja lihava. Tiesin kyllä käyttäväni L koon vaatteita, mutta silti. Kävin tänään puntarilla; 95kg ?? Mitä ihmettä tässä on voinut tapahtua?
Onko teillä ollut huomaamatonta painon nousua ja mistä se on johtunut? Minun pitää näköjään heti alkaa laskea kaloreita ja toivoa, että olen kasvanut sen verran henkisesti ettei se laukaise mitään vanhoja muistoja. Niin ja lopettaa ratsastus niin pitkäksi aikaa että saan painoa alas. Onhan tuo isollekin hevoselle valtava kuorma.
Olen vähän shokissa :D
Jotenkin kuvittelin, että ylimääräinen elopaino rajoittaisi elämääni valtavasti enkä voisi olla hyvässä kunnossa. Lihavuus oli nuoruuteni suurin pelko näin 90-luvun lapsena.
Ja lapsista tuli mieleen, että niitä minulla ei ole, eli nämä eivät ole raskauskiloja.
Pitkä ja polveileva sepostus, mutta kuten sanoin, olen shokissa.
|