|
Lähettäjä: Asioita
Päivämäärä: 13.9.25 21:29:01
Olen asunut syntymästäni 12 vuotiaaksi samassa talossa. Muistan pihan ja kotia ympäröivistä metsistä paikkoja ymv lähiseudulta, samoin muistan hyvinkin tarkasti sen aikaisten kavereideni lapsuuden kodit, serkkujeni kodit ymv. Mutta omasta lapsuuden kodista minulla ei ole yhtään mitään muuta muistikuvaa kuin, että se oli kaksikerroksinen omakotitalo. Ei mitään muistikuvaa esim mitä huoneita talossa oli tai missä järjästyksessä, minkälainen sisustus meillä oli, mikkä värinen talo oli jne.
Muutimme kun olin 12 ja kävin ala-asteen viimeisen luokan samassa koulussa missä oma lapseni on nyt. Minua hämmensi kun menin ensimmäistä kertaa lapseni asioissa tuohon kouluun. Minulla ei ollut mitään havaintoa mihin suuntaan lähteä, kun piti päästä liikuntasaliin ja ruokalan kohdalla jo mietin, että sellainen on pakko olla, mutta olenko itse oikeasti joskus käynyt siellä ja missä kerroksessa se edes sijaitsee. Aivan täyttä tyhjyyttä eikä ruokala näyttänyt yhtään tutulta kun menin sinne muutama vuosi sitten uudestaan.
Olen asunut muualla pidempään ja 15 vuotta sitten muutin lähelle aluetta jossa olin asunut 12-16 ikävuodet. Usein saan hämmentyä kun vastaan tulee esim yläasteelta luokkalaisiani tai rinnakkaisluokkalaisia, samoissa harrastuksissa olleita. He vaikuttavat tunnistavan minut ja puhuvat tuttavallisesti, mutta minulla ei ole mitään hajua ketä he ovat ja hävettää aina tunnustaa tämä heille ja kysyä mistä tunnemme.
Samoin viime viikolla esittelin itseni lapseni kaverin äidille koululla, kun luulin ettemme ole nähneet aikaisemmin. Oikeasti olemme nähneet todella monta kertaa, käyneet uimassa yhdessä jne ja vaihtaneet paljon viestejä. Kohta lopetan itseni esittelyn ja nolaamisen vaikka hankalaa se on kun tulee minulta niin automaattisesti kun kuvittelen tapaavani uuden ihmisen.
Ikää on 40 vuotta ja siis olen jo todella pitkään ihmetellyt miten muistista voi pyyhkiytyä näin perusteellisesti esim talo jossa olen asunut 12 vuotta tai koulu jossa olen vuoden käynyt. Kaikki kenen kanssa olen tästä keskustellut väittävät, että muistavat hyvin esim lapsuuden kotinsa tai tunnistavat sukulaisensa kaupungilla vaikka eivät heitä muuten näkisi kuin muutamia kertoja vuodessa. Kyllä, olen ollut tilanteessa, että pyörin aseman edessä jossa minun piti tavata mummoni enkä todellakaan ollut varma seisoiko hän muutaman metrin päässä minusta vai ei. Mummollani on huono näkö niin minun varassani oli, että tunnistan hänet kun olimme sopineet näkevämme siellä.
|