Lähettäjä: hadsi
Päivämäärä: 13.9.25 17:33:58
Olin kaupungilla ja alkoi heikottaa. Verenpaine ehkä matalalla. Normaalisti ei siis pyörrytä ja heikota. Kohdalle sattui joku mies, joka ensin koitti taluttaa minua, mutta sitten päätyi nostamaan minut syliin ja kantoi läheiselle penkille istumaan. Kun siitä vähän tokenin, niin hän sanoi "Olipa hyvä että olet noin kevyt. Kovin painavaa ihmistä en olisi jaksanut kantaa". Hän oli itse ehkä 180 cm ja urheilullisen näköinen, veikkaan max 80 kg. Minä 55 kg 163 cm nainen. Jäin miettimään, että tottahan tuo on. Jos olisin ollut 100-kiloinen, niin tuskinpa minua olisi noin vain jaksanut kukaan yksinään kantaa. En minä ainakaan jaksa ketään satakiloista nostaa, mutta 60-kiloista olen vähän matkaa kantanut joskus reppuselässä, kun hänellä oli vain tennarit jalassa ja matkalla oli vesilätäköitä, joita ei voinut kiertää. Olen 41 v nainen eikä kovin montaa kertaa ole tullut eteen aikuisena tilanteita, joissa kenenkään olisi tarvinnut minua kantaa.
Jotenkin minua nolotti tupertua tuolla tavalla. Hyvä juttu että sain apua, mutta silti hävettää pyörtyillä pitkin poikin...
|