|
Lähettäjä: kayenne
Päivämäärä: 13.9.25 11:28:39
sänkyyn enkä uskalla roikottaa häntä jaloista pää alaspäin kohti lattiaa. Hän tykkäisi tästä ja on pyytänyt, mutta olen epämääräisesti kieltäytynyt. En siis ole suoraan sanonut, että en uskalla etenkään roikottaa sinua jaloista pää lattiaa hipoen, koska jos ote minulta lipeää ja tiput niskat edellä betoniin niin joko halvaannut tai kuolet.
Lapsi ei jää mankumaan näitä heittämisiä ja roikottamisia, vaan jatkaa eteenpäin, mutta haluaa aina näyttää äitinsä kanssa näitä juttuja. Hekottaa sylki roiskuen roikkuessaan ja singotessaan reppuselästä sänkyyn.
Omista ongelmistani johtuen pelkään aina, että tälle lapselle tapahtuu jotain pahaa, siis fyysinen loukkaantuminen. Olen siinä tehnyt suuren työn, että en oikeastikaan varoittele häntä tai kiellä sairaalloisesti. Mutta en ole valmis roikottamaan jaloista enkä nakkelemaan häntä. Minua stressaa se, että kun hän kiipeää reppuselkääni ja sanon, että ota kunnolla kiinni ja ohjaan kädet sinne mihin kuuluu, kuuluu niskastani hekotusta ja hohotusta, että enkä pidä. Pelkään, että tippuu sieltä kun haluaa tasapainoilla apinan lailla.
Tämä että en lähde näihin sirkustemppuihin yhtä reteästi mukaan kuin äitinsä, niin pelkään että tämä asia vaikuttaa lapsen ja mun suhteeseen. Se etten ilmaise häntä roikottamalla tälle lapselle, että olen vahva ja luotettava aikuinen. Hänhän luottaa minuun kuin kallioon, koska pyytää ja kiipeää omaehtoisesti mm. reppuselkään.
Sängylle (minun on 140 cm leväeä, ei sängyn vieressä) nakkaamisen kai ei kuuluisi olla aikuiselle liian ahdistava ajatus, siis sen kannalta että lapsi lentäisi vahingossa vaikka viereisen pöydän kulmaan?: D
|