Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.9.25 18:19:46

Mikä hemmetti siinä on että sosiaalisessa mediassa jatkuvasti tuodaan ilmi kuinka hienoa on, jos on as/hd ja kuinka sitä voi hyödyntää. Elämässä pärjäävät ihmiset kertovat arjen kommelluksista ja omista tavoistaan, ja saavat ainakaiseksi elämässään vaikka ja mitä tämän supervoiman vuoksi.

Miksei se itselle ole supervoima? Miksi itseltä on jäänyt opiskelut opiskelematta vaikka erilaisia kouluja on aloittanut vaikka ja kuinka monta. Ala-asteen todistus on ollut jo ihan nauretttavan surkea, koska tunneilla keskittyminen on ollut mahdotonta. Ihme etten ole vankilassa. Vai supervoima??? Miten tätä ajetaan??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 18:20:59

Se on muotisairaus

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   10.9.25 18:39:06

Ei ole muotisairaus. Me ollaan vaan niin sukusiitettyä kansaa, että ADHD:ta on paljon.
Itselläni on ADD eli keskittymishäiriö ilman sähläystä. Ei se kyllä mikään supervoima ole. Pärjää, kun yrittää pärjätä. Kokeilin lääkitystä. Hyötyyn nähden hinta on liian iso.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.9.25 18:40:33

"Ei ole muotisairaus. Me ollaan vaan niin sukusiitettyä kansaa, että ADHD:ta on paljon."

Ei tämä ole mikään suomalaisten muotijuttu, vaan ihan kansainvälinen.

Kyllä ADHD alkaa olla jo muotisairaus. Näillä ADHD:sta supervoimana puhuvilla tuskin edes on ADHD:ta.

Lähettäjä: sandy 
Päivämäärä:   10.9.25 18:55:21

Miehelläni on adhd ja hän ainakin voi hyvin vahvasti todeta, ettei se hänelle ainakaan todellakaan ole supervoima, enemmän hän sitä aina kiroaa. Ja voin näin puolisona kyllä vahvistaa sen, ei se todellakaan tee hänen elämästä helpompaa tai näyttäydy positiivisena supervoimana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 20:03:35

Ei se ole supervoima vaan kirous. Minäkin olen periaatteessa oikein fiksu, koulusta suoriuduin silkan lahjakkuuden avulla ja kirjoitin täysin lukematta E:n paperit. Yliopistoonkin olen onnistunut pääsemään sisään hakupainealalle ja se kävi vieläpä suhteellisen helposti. Mutta kaiken saamattomuuden, säätämisen, vaiheilun ja sekoilun takia kaikki potentiaali on valunut aivan kankkulan kaivoon enkä ole koskaan onnistunut edes valmistumaan.

Ja ulkoisesta menestyksestä viis, olisipa kivaa kun pelkkä normiarjesta suoriutuminen ei ajaisi ajoittain burniksen partaalle.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   10.9.25 21:20:03

Itse pyörin musapiireissä ja tunnen isojakin artisteja paljon. Näissä piireissä yllättävän monella on ADHD. Väitän että ADHD voi olla supervoima jos olet luova ihminen, esimerkiksi musa-alalla joku innostuu musiikin tekemisestä ja uppoutuu siihen aivan täysin. Joskus sitten näistä ihmisistä joku poppaa pinnalle ja hänestä tulee iso artisti. Mutta paljon on toki niitäkin jotka eivät ikinä menesty vaikka kuinka musiikkia tekevät.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   10.9.25 21:21:21

Eli siis koulunpenkillä tai "normaalissa" ammatissa ADHD tuskin on supervoima. Mutta niille harvoille jotka onnistuvat tekemään rahaa jollain omalla supermielenkiinnonkohteellaan niin se voi olla hyödyksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.9.25 21:33:12

Vaikka minulla on joitakin mielenkiinnonkohteita niin mitä se hyödyttää jos ei pysty keskittymään siihen? Ajatus vaan harhailee harhailemistaan. Pidän piirtämisestä ja olen hyvä siinä mutta valmista ei tule mistään, kun siirryn jo seuraavaan enne edellisen valmistumista ja niin edelleen. Jos minulle maksettaisiin keskeneräisistä töistä, niin saattaisin pärjätä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   10.9.25 21:38:50

Usein ADHD-ihmiset pystyvät keskittymään mielenkiinnon kohteisiinsa niin, että ajantaju katoaa eikä mikään muu tule edes mieleen. Tässä tilassa he voivat saada hyvinkin paljon aikaan. Puolisoni on juuri tällainen. Valitettavasti ihmissuhteet tuppaa siinä sivussa sitten kärsimään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 22:19:39

Joo, minäkin pystyn hyperfokusoimaan kun teen jotain itseäni kiinnostavaa. Harmi vaan että se mikä kiinnostaa ei yleensä ole sitä mitä pitäisi sillä hetkellä tehdä. Hyperfokus olisi kyllä ihan kätevä ominaisuus, jos sillä olisi jokin pysyvä kohde, mutta eipä ole sellaista tähän päivään mennessä löytynyt. Minulla on ollut elämäni aikana varmasti satoja mielenkiinnonkohteita. Yhteistä niille on lähinnä se, että kaikki ovat kuolleet ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Luulisin, että aika monella, joilla on noita elämänmittaisia erityiskiinnostuksia, on mukana ainakin ripaus autismia. Adhd ja autismi esiintyvät usein rinnakkain eli jos on adhd, on keskivertotallaajaa suurempi todennäköisyys kuulua myös autismikirjoon.

Lähettäjä: Poni 
Päivämäärä:   10.9.25 22:36:04

Meillä on miehen kanssa molemmilla. Meistä minä olen se, jolle tää ei varsinaisesti ole koskaan ollut supervoima.
Miehellä taas hyperfokusointi on aina kohdistunut koodaamiseen, on sillä alalla töissä ja aivan hemmetin hyvä siinä, mikä toki näkyy myös palkassa. Ja sitten kun on noin hyvä, niin työnantaja katsoo läpi sormien jos unohtaa täyttää tuntilapun, ilmoittaa lomista ajoista tms..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.9.25 22:40:22

Pakko kysyä, paljonko aloittaja sai tukea lapsuudessaan? Ehkä supervoima- aiheen pointti onkin se että oikeilla tukitoimilla se nepsy voi löytää itsensä ja vahvuutensa. Ei se ole supervoima, mutta kaikilla on vahvuuksia. Ja voidaan todeta myös jotain korrelaatiota esim. luoviin kutsumusammatteihin ja yrittäjyyteen.

Ei pointti ole lytätä niitä joilla ei mene hyvin, vaan tuoda esille että ADHD ei tarkoita naulaa arkkuun, tukea kannattaa hakea, vahvuuksia on jokaisella ja niitä kannattaa yrittää etsiä. Että ADHD on muutakin kuin "vamma" jonka kanssa elämä tulee olemaan pelkkää pa*kaa ja jos se ei ole pa*kaa, niin sitten olet vain muotiADHD-ihuliini nostamassa itseäsi jalustalle humble bragaten vaaleanpunaisessa supervoimakuplassaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.9.25 22:43:44

Mutta oma kokemukseni:

- Kyllä, minun ADHD ei ole ollut luovalla alalla este, vaan vahvuus
- Sain elämäni takaisin lääkityksen myötä, jos en olisi päässyt hoitoon, olisin aloittajan asemassa (vieläkin)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 23:08:09

Mulla on hyvin todennäköisesti adhd, mutta en ole jaksanut yrittää raahautua diagnosoitavaksi. En tiedä mitä hyötyä siitä enää olisi. Olen kohta nelikymppinen, "ura" lähinnä kesken jääneitä koulutuksia ja tyyliin kesätöitä. Jos olisin oppinut miten adhd oireilee edes kymmenen vuotta sitten (mulla ei ole ulkoista hyperaktiivisuutta ellei lasketa stimmausta) niin ehkä elämällä olisikin ollut eri suunta. Nyt koen että alkaa olla sen koulutuksen ja uran suhteen liian myöhäistä niin ihan sama. Ei mua kukaan kuitenkaan enää palkkaa muuhun kuin jaskaduuneihin.

Joo, surkea itsesäälinen valitus, tiedän sen. On vaan huono hetki ja ollut taas niitä päiviä, kun olen aivan loputtoman kyllästynyt omaan itseeni ja elämääni. Ehkä huomenna on parempi mieli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 23:25:03

Adhd ei ole sairaus. Adhd-ihmiset olisivat ja ovat loistavia metsästäjä-keräilijöitä eikä luonnossa liikkuessa ole mitään "oireita" vaan todellisia vahvuuksia. Ihmisen rakentama maailma on niin uusi asia että aivot eivät vaan muutu ja sopeudu niin nopeasti.