Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.9.25 14:31:01

Paljon puhutaan siitä, miten työelämä on muuttunut vuosikymmenestä toiseen. Itse olen sen verran junnu, että olen ruvennut tekemään töitä vasta 2010-luvulla, joten olisi tosi kiinnostavaa kuulla kauemman töissä olleilta, että miten hommanne ovat muuttuneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 14:43:14

Pitkään työelämässä olleena ja monenlaista hommaa kokeilleena voisin nyrkkisääntönä todeta, että työelämä on muuttunut fyysisesti kevyemmäksi, mutta henkisesti raskaammaksi. Silpputyötä, säätämistä, osaamisvaatimuksia, tietotekniikan käyttöä ja kiirettä tullut lisää. Toisaalta esim. seksuaalinen häirintä, räikeä seksismi ym. otetaan nykyään työpaikoilla paljon vakavammin, mikä on hyvä asia.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   10.9.25 14:47:29

Työelämään 1980-luvulla menneenä oma kokemuksieni on, että silloin tehtiin enemmän perustyötä. Tietokoneita ei ollut eikä myöskään mitään Teams-kokouksia, joten se aika mikä nykyään kuluu tietokoneen ääressä ja erilaisissa kokouksissa tehtiin perustyötä. Silloin ei myöskään jatkuvasti istuttu jossain turhanpäiväisessä koulutuksessa tai tiimikokouksessa. Silloin tehtiin perustyötä.

Myöskin erilaisia avustavia työntekijöitä oli enemmän, joten jokainen saattoi paremmin keskittyä omaan työhönsä.

Työnjohtaminen oli selkeämpää. Esimies sanoi mitä pitää tehdä ja työntekijä teki. Ei joka asiassa kaikkien pitänyt päästä sanomaan omaa mielipidettään eikä ollut mitään itseohjautuvia työryhmiä jotka tekevät työnteosta sekavaa säheltämistä.

Työnteko oli selkeämpää koska jokainen tiesi mikä oli omaa työtä ja mikä oli asema hierarkiassa ja työpaikalla keskityttiin perustyön tekemiseen.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   10.9.25 14:51:53

Aloitin työelämän lähemmäs 23 vuotta sitten.

-Seksuaalinen ahdistelu ja ehdottelut olivat arkipäivää tuolloin. Nykyään tällaiseen puututaan herkästi. Omalla kohdalla oppi aika nopeasti kasvattamaan paksun nahan ja heittämään takaisin, kukaan kun ei puolustanut sinua.

- Työntekijöitä oli aiemmin enemmän. Nyt on koko ajan kiristettyja kiristetty, vähennetty henkilökuntaa ja työtunteja ja lopputulemana monissa paikoissa ei ole mahdollisuutta tehdä työtään hyvin, vaan sammutellaan tulipaloja koko ajan. Yllättäen näissä paikoissa työsuhteet jää lyhyiksi ja vaihtuvuus on suurta.

- ihmiset ovat kärsimättömämpiä ja oksentavat helposti omia pettymyksiään työntekijän niskaan. Syyksi riittää ihan se, ettet satu tietämään lähiravintolan aukioloaikoja tai voi tarjoilla valomerkin jälkeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 14:59:56

Juuri tuo nyppii, että nykyään on koko ajan hirveä kiire, mutta samaan aikaan pitää tuhlata aikaa jossain turhaakin turhemmissa palavereissa. Niin mistähän se kiire tulee? Lisäksi ainakin meillä siirrytty avokonttorimalliin, jossa keskittymistä häiritsevää hälinää ja jatkuvia keskeytyksiä on huomattavasti enemmän.

Lähettäjä: Km 
Päivämäärä:   10.9.25 17:17:48

Työelämä oli 90-luvulla, kun itse siihen astuin paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Kuten alussa joku sanoikin, niin kunnon perustyön tekoa. Ei jatkuvaa palaveria, koulutusta, muutosta, jokaisen asian kirjaamista kymmeneen eri järjestelmään ja tietotekniikkaa.

Oli pomo joka määräsi ja työntekijät tekivät. Oli selkeä työaika, jota jokainen noudatti. Kenellekään ei tullut mieleen tulla vasta 2 tuntia myöhässä, kun nukutti niin kovasti ja ahdisti. Tai no, ehkä jollekin, mutta se sai aika pian potkut

Hyviä puolia nykyisin on tiedonhaun helppous ja yhteydenpitomahdollisuus sähköpostitse ja teamissa. Ja myös jo mainittu naisen asema

Mutta tästä nykyisestä kiireestä ja henkisestä paineesta mielelläni palaisin ajassa 30 vuotta taaksepäin. Nykyään työ on kamalaa sillisalaattia. Koko ajan joku palaveri, tietotekniset ongelmat, jokaisen työvaiheen raportointi jonnekin jne. keskeyttää varsinaisen työn tekemisen. Vaikeampi keskittyä, kun viestiä tulee joka kanavasta ja kaikki pitäisi hoitaa mielellään eilen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 18:09:34

Aiemmin myös oli ehkä enemmän sellaisia työmahdollisuuksia, joissa vaatimukset eivät olleet niin kovat. Itsekään en ole mikään penaalin terävin kynä ja tuntuu, että entistä enemmän mennään sitä kohti, että joko olet sellainen superosaava ja jaksava huippuasiantuntija tai sitten sinulla ei ole töitä. Koko ajan sellaiset työt, joissa pärjää esim. osatyökykyisenä tai "hieman vähemmällä älykkyysosamäärällä" tuntuvat vähenevän kun säästetään taikka automatisoidaan.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   10.9.25 18:24:02

Se, että työntekijän pitää nykyisin olla "superosaava" johtuu usein siitä, että esimiesasemassa olevat pyrkivät nykyisin siirtämään omat työnsä hierarkiassa alempana olevalle, joka puolestaan siirtää omat työnsä itseään alempana olevalle jne. Sitten voikin pitää perjantaina etäpäivän ja olla "puhelimella tavoitettavissa" kun joku muu tekee ne työt.

Ennen esimiesasemassa olevat tekivät omat työnsä ja se antoi muille aikaa tehdä omat työnsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.25 18:37:39

"työelämä on muuttunut fyysisesti kevyemmäksi"

Ei ole kaikilla aloilla. Vaikka työvälineet ovat parantuneet, niin esimerkiksi siivoustyössä on tappava työtahti nykyään. Ja työn jälki tietysti on mitä on koska hyvään siivoukseen menee aikaa, ne aikataulut ovat usein sellaisia ettei niiden puitteissa ole mahdollista tehdä hyvää jälkeä.

Lähettäjä: Kökör 
Päivämäärä:   10.9.25 18:41:03

Olihan se leppoisampaa 80-luvulla. Töissä saattoi puhua kavereiden ja sukulaisten kanssa niitä näitä eikä sitä pidetty kummallisena. Työt jäi työpaikalle, nyt ne tunkee kaikkialle mukaan. Oli pitkät lounaat. Ruokaloiden ruoka kamalaa.

Naisen asema ja ahdistelu ikävää. Pomot saattoi huutaa ja räyhätä eikä sille voinut oikein mitään. Pomon henkilökohtaisia asioita sai assarina hoitaa eli juosta pankkiin ja käydä ostoksilla.