|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 10.9.25 17:18:32
"Käyn edelleen tunnilla kerran viikossa. Koska hoitajia ei enää ole, saan hoitaa hevosen ennen ja jälkeen tunnin. Jos ysärin hoitajakulttuuri olisi edelleen hengissä, en koskaan pääsisi hoitamaan hevosta."
Taitaa olla tallikohtaista tuollainen käytäntö, en ole ikinä kuullutkaan. Omat hoitajakokemukset olivat ihan päinvastaisia, eli sitä hoitsua tai ratsastajaa saanut mennä häiritsemään, toki sai ja pitikin kysyä uusilta että kaipaisiko apua tai muuten vaan otettiin vastaan ja näytettiin tavarat ja paikat ja kerrottiin ponista, mutta itse saivat kyllä tehdä kaiken mitä osasivat ja loput näytettiin.
Lapsuuteni ratsastuskoulu ei olisi pyörinyt ilman hoitajatyttöjä. Tai kovin kauaa. Hoidettiin kaikkea mitä tallinomistaja ei itse ehtinyt tekemään, siivottiin varustehuoneita, talutettiin tunneilla, putsattiin varusteita, kunnostettiin paikkoja jne.
Hoitajien tehtäviin kuului ensisijaisesti taluttajana toimiminen viikonlopun alkeistunneilla, niitä vastaan sai ilmaisia ratsastustunteja kun tarpeeksi tarpoi siellä. Ei niiden hoitsujen kanssa juurikaan mitään ylimääräistä päässyt puuhailemaan, toki sitä omaa tuli vähän enemmän huomioitua kuin muita. Usein ne hoitsut olivat samalla kunkin vakikisaponeja, yleensä kun kasvettiin vaihdettiin hoitsua isompaan ja nuoremmat saivat ne pienemmät ponit. Minä pidin loppuun asti saman ponin kun se osasi pelotella lapsia niin ettei se oikein ollut suosikkien listalla. Ei se minulle, eikä suurimmalle osalle muita hoitajia mitään tehnyt eikä sille tarvinnut huutaa eikä mitään, riitti kun vaan ei väistänyt ja huiskaisi vähän kättä.
Siihen aikaan tallinomistaja oli sellainen auktoriteetti jolla oli oikeus antaa pahimmassa tapauksessa porttikielto tallille. Ei siellä kukaan tehnyt mitään tyhmää, pidettiin porukassa huoli että toimitaan pilkulleen sanotun mukaan ja hevostyttöjen tietotoimisto päivitti koko hoitaja/tallityttölaumalle kaiken infon. Ei meillä myöskään eroteltu mitenkään että kuka on hoitaja ja kuka ei, ihan samassa porukassa leikittiin ja puuhailtiin. Silti siellä oli aika hurjiakin vaaratilanteita ja murtuneita luita aina välillä. Ei siellä kukaan aikuinen katsonut perään kun ainoa työntekijä oli omistaja joka piti tunteja lähes koko sen ajan kun me tallilla saatiin olla, muina aikoina ei saanut mennä ellei erikseen oltu sovittu esim. talkoista.
En ikinä päästäisi omaa lastani ilman aikuisen valvontaa tallille. Tytön kavereissa on paljon lapsia joilla ei tunnu olevan mitään älyä päässä saati maalaisjärkeä tai ymmärrystä että teoilla on seurauksia. Aika hyvin pitää päänsä jos yllyttävät johonkin tyhmään lähtemään, mutta ei hänkään aina ymmärrä että jokin uusi asia ei olisikaan ok kun kavereiden mielestä se on. Vaikka nämä skuuttiasiat, olin sanonut että niitä saa ajaa vain aikuiset, en ollut tajunnut että olisi pitänyt kieltää kokonaan missään tilanteessa menemästä sellaisen kyytiin kun kaverit olivat väittäneet että saa mennä kolme päällä kun on oma lauta ja muuta älyvapaata.
Silloin kun me oltiin lapsia meillä oli huomio koko ajan siinä elämässä mitä eletään eikä meidän huomiota vienyt älylaitteet tai nappikuulokkeet, sekin on iso turvallisuusriski nykyään. Kun ei se tarvitse olla se oma lapsi joka törttöilee että aiheuttaa vaaraa muillekin.
|