Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 14:34:22

Itse jouduin kiireelliseen sektioon. Koen, että minulla ei ole synnytyskokemusta lainkaan. En ole synnyttänyt lastani. Sen sijaan olen maannut liikkumatta pöydällä kun mahani leikattiin auki ja vauva otettiin ulos sieltä. En tehnyt yhtään mitään.

Vauva on joo syntynyt kun hän on tähän maailmaan tullut, mutta en ole häntä synnyttänyt. Eikä ole lääkärikään tms, hänet on leikattu ulos mahasta.

En vaan ymmärrä miten sektio voisi olla synnyttämistä. Itselle on rankka paikka edelleen ja koko tapahtuma on iso pettymys. Olen missannut niin paljon, esim sektion takia en saanut vauvaa rinnalle ja olin erossa hänestä hänen ensimmäiset tuntinsa. Monta tuntia.

Tässä on muuten kaksi tarinaa. Se, että vauvani on sektion ansiosta terve ja kunnossa. Ja se toinen tarina eli oma kokemukseni tapahtumasta. Puhun tästä jälkimmäisestä tarinasta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   9.9.25 14:35:33

Onko ne sektiovauvat sitten jääneet syntymättä?

Jos lapsi on syntynyt, sen on äiti synnyttänyt.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 14:39:07

Tuota en juuri ymmärrä. Eihän se äiti ole tehnyt mitään sektiossa, ei hän ole ollut minkään sortin toimija koko prosessissa. Hän on maannut pöydällä puudutettuna liikkumatta tai tekemättä yhtään mitään.

Kuulostaa kurjalta kirjottaa näin, jokaisella on oma kokemuksensa ja jos kokee sektion synnyttämiseksi niin näin sitten on. Mutta itse en saa omaa kokemustani synnyttämiseksi mistään näkökulmasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:39:28

Minkä ikäinen lapsesi on nyt?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:40:04

Kaikissa synnytyksissä on kaksi tarinaa. Myös alatiesynnytyksissä on henkilökunnan kirjaus ja synnyttäjän oma kokemus.

Minun sektiokokemus oli raju ja ruma ja jätti henkiset arvet. Olen siitä pari kertaa täällä kertonut, niin en jaksa uudestaan. Mutta kivaa ja helppoa ei ollut. Mutta ilman sitä lapsi olisi kuollut (sektio oli suunniteltu, mutta samaan aikaan oli hätä ja kiire ja hyvin akuutti tila koko sen osastolla vietetyn viikon ajan ennen sektiota).

Mutta onhan se nyt sillä tavalla synnytys, että lapsella on syntymäpäivä. Eihän se voi viettää mitään maailmaan putkahtamis päivää. Imo.

Mutta itsekin taistelen päässäni tuota, että synnytinkö minä vai olinko vain kroppa, jolle tehtiin toimenpide.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   9.9.25 14:41:42

Mistä ajatuksesi kumpuavat? Häiritseekö sektioon päätyminen sinua henkilökohtaisesti vai oletko kenties omaksunut sen haitallisen (mutta valitettavan yleisen) ajatusmallin, että äiti on Oikea Äiti vain alatiesynnytyksen kautta? Oletko keskustellut tästä neuvolassa?

Toivon, ettei pettymykseksi ilmene vähättelemällä muiden sektiokokemuksia ja arvostelemalla, ettei se ole "oikeanlaista synnyttämistä". Naiseus ja äitiys on muutenkin jatkuvaa arvostelun alaisena oloa, mikä osaltaan selittää sen, että sektioon päätyminen tai esim. imetysvaikeudet koetaan epäonnistumisena.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   9.9.25 14:44:29

Mitä helkkaria taas. Synnytys on se, jossa lapsi tavalla tai toisella tulee mahasta ulos. Ei sillä tyylillä ole väliä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 14:44:47

Näin se tavallaan on. Sektiossa ollaan liikkumatta, puudutettuna paikallaan. Synnytyksessä hurjaa on juuri se, että tuskasta huolimatta on pakko olla aktiivinen, tehdä oikeita asioita ja luovuttaa ei saa. Itse olen synnyttänyt kolme lasta ja jokaisen kohdalla olisin varmasti lopettanut kesken ja siirtynyt sektioon jos se sillä hetkellä olisi ollut mahdollista. Voimat loppu, usko loppu ja tieto että pakko jatkaa koska muuten vauvan käy huonosti.
Minulla siis ponnistus ajat 30min, 48min ja ensimmäistä ponnistin 1h 47min

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 14:46:04

Onko tässä nyt taustalla se ajatus, että et tule koskaan kokemaan alatiesynnytystä, vaikka olit varautunut sellaisen tekemään? Että ette tule hankkimaan toista lasta ja tämä oli nyt ainoa mahdollisuutesi?

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   9.9.25 14:47:21

Hyväksy nyt vain ettet päässyt synnyttämään itse alakautta, väitän että on isompi asia terve ja elävä lapsi, eikö? Seuraava sitten alakautta mikäli lisää lapsia tulee.

Ei näille mitään voi, itselle oli myös suurin pelko joutua sektioon. Lähellä olikin mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Ihan itsekkäät syyt eli nopeammin jalkeilla ja toipumassa ja luonnollisempi ja turvallisempi tapa. Tottakai olisin sektioon tarvittaessa suopunut mutta hyvä näin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:47:41

No minä yritin kolme vuorokautta synnyttää alakautta kunnes vauva oli niin ahdingossa ja tulehdusarvot niin korkealla että oli pakko leikata. Koen todellakin synnyttäneeni vaikka sitä "luonnollista" päätöstä alatie-elämykseen ei tullutkaan.

Minulle synnytys ei ole se tilanne josta haetaan elämyksiä. Tämä konkretisoituu kun tilanteessa on oikeasti jonkun henki vaarassa.

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   9.9.25 14:50:38

Tämä sektiosynnyttäjien dissaaminen tulee ihan varmasti niiltä alatiesynnyttäjiltä jotka ovat kateellisia siitä kun meillä ei pissat karkaile eikä toosa ole venynyt.

Kai siinä omaa itsetuntoaan pönkitetään kun joutuu aivastaessa laittamaan jalat ristiin.

Kolme sektiota ja synnytin kaikki. Kärsin synnytyskivut ja toipumisen aikaisen tuskan. Uskaltakaapa sanoa etten muka ole synnyttänyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 14:52:32

Mutsi, tuo nyt oli täysin asiaton viesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:53:15

Ensimmäiseni syntyi alakautta hirveän vaikeasti ja juoksutettiin lasten teho-osastolle heti. Näin hänet vasta seuraavana päivänä, reilusti yli vuorokauden päästä kun jaksoin istua pyörätuolissa sen matkan teho-osastolle. Vierihoitoon sain hänet vasta monen päivän päästä. Ikävä oli kova ja tuntui että jotain meni pahasti pieleen.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 14:54:49

Jokaisella olkoot omat kokemuksensa. Minä en ole synnyttänyt vaan lapsi on leikattu ulos minusta. Tuntuu tosi vähättelevältä jos minulle sanotaan, että olethan synnyttänyt, sektiokin on synnyttämistä. En ole, en ole synnyttänyt.

En koe epäonnistuneeni, asiat vaan menivät pieleen enkä olisi voinut asialle mitään. Mutta koen missanneeni niin paljon sektion takia. Lisäksi kroppani on pilalla, se ei ole koskaan yhtä hyvä kuin ennen.

Haluaisin lisää lapsia, mutta sektion takia suurentuneet riskit pelottavat. Mietin, että voinko edes tulla enää raskaaksi sektion takia, koska kohtuni on pilalla. Tai jos ei ihan täysin pilalla niin ihan aidosti huonompi kuin ennen, koska siinä on nyt arpi. Pahalta se ulospäinkin tuntuu (ja näyttää), vatsa on ihan puutunut ja paikoin arka edelleen. En esim voi käyttää joitakin housuja. Tai pitsisiä alusvaatteita.

En tiedä miten mahdollinen seuraava vauva tulisi ulos. En missään nimessä haluaisi uudestaan sektioon, mutta pelkään esimerkiksi kohdun repeämistä jos yrittäisin alateitse. En tiedä, sektio oli traumaattinen ja henkiset arvet valtavat. Käsittelyapua olen vasta nyt saamassa, sektiosta on reilu 8 kk.

Anteeksi, en jaksa nyt oikolukea tekstiä. Puhelimella kirjoittelen.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   9.9.25 14:55:08

Ei mulla pissa karkaile eikä todellakaan oo toosa venyny vaikka 2 oon alakautta synnyttänyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:55:30

Itsekin olen näitä dissaavia kommentteja nähnyt naistenfoorumeilla Facebookissa. Etenkin vanhemmat naiset ovat häijyjä tämän asian kanssa, kuinka he ovat sen seittemän lasta alateitse vartissa ite tehneet ja sinä luuseri olit leikkuupöydällä. Kyllä ne asiattomat ovat ihan muita kuin nimimerkki Mutsi tällä kertaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:55:59

Sittenhän ei voi juhlia syntymäpäivääkään, kun ei se lapsi ole syntynyt! Tilalle leikkauspäivä? Synttärien sijaan kaverit kutsutaan leikkureille? Vai leikkuriin :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 14:57:32

Jaahas, silppuko on asialla taas.

Mites vanha se lapsi on?

Lähettäjä: 785 
Päivämäärä:   9.9.25 14:58:32

Sektiossakin voi vaurioitua vaikka ja mitä. Mutta Mutsi vaan kokeilee huudattaa porukkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 14:58:55

Öööö.. Onko todellakin synnytys joillekin jokin elämys/kokemus, niin kuin jokin Disneyland? Kaikki ovat hengissä ja terveenä, eikö se tarkoita että kaikki on mennyt älyttömän hyvin?

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 15:00:18

Lapsi on syntynyt, mutta en ole _synnyttänyt_ häntä. Eikä ole kyllä lääkärikään häntä synnyttänyt. Hänet leikattiin ulos minusta.

Minun ”synnytyskokemukseni” on iso vatsan alueen leikkaus. Eli henk koht en voi asiaa synnykseksi sanoa.

En edelleenkään halua muiden kokemuksia viedä pois. Jos koet synnyttäneesi, olet synnyttänyt. Puran omia tuntemuksiani, en vähättele toisten.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   9.9.25 15:00:30

Oliko hätäsektio ja nukutus ? Itsellä 2 normaalia sektiota ja puudutus ja olin läsnä kun lapset syntyivät tai otettiin maailmaan- parkuivat ja nostettiin joksikin aikaa rinnalle.
Itse olin helpottunut kun luontoäiti päätti näin. Itse olen auttanut vasikoita ja varsoja maailmaan ja ei haittaa että itseltä jäi kivut yms kokematta.
Tärkeintähän kuitenkin on raskausaika -kun se pieni ihme alkaa kasvaa ja kehittyä ja alkaa tuntua liikkeitä ja lopulta ollaan kömpelö ja iso jonkun aikaa.
Turhaan suret-paljon kivempi tikit vatsan pohjalla kuin jossain muualla ja seksikin on kuin ennen raskautta.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 15:03:42

Eipä juurikaan ole seksiäkään, sektioarpi tuntuu niin vastenmieliseltä enkä sen takia pysty keskittymään tai nauttimaan yhtään.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   9.9.25 15:13:00

Naisten kisat

Lähettäjä: Pehmeä Jänis 
Päivämäärä:   9.9.25 15:17:59

Samaa mieltä, se että lapsi syntyy ei tarkoita, että äiti synnyttää. Lapsi syntyy sektiolla, äiti makaa leikkauspöydällä. Onko sillonkin potilas itse tehnyt lonkkaleikkauksen, kun lääkäri laittaa hänelle tekolonkan?

Lähettäjä: ..-.. 
Päivämäärä:   9.9.25 15:21:46

"Tämä sektiosynnyttäjien dissaaminen tulee ihan varmasti niiltä alatiesynnyttäjiltä jotka ovat kateellisia siitä kun meillä ei pissat karkaile eikä toosa ole venynyt.
"

toisen lapsen synnytyksen jälkeen huonetoveri laski alleen sänkyyn kaksi päivää elektiivisen sektion jälkeen. itsellä alatie ilman pissavahinkoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 15:23:41

Voi luoja, sun lapsi on terve ja elossa, kannattaisko olla kiitollinen siitä ja keskittyä siihen kuin että murehtia jotain sektiota. Ihmeellistä kitinää ihan oikeasti. Mietippä hetki onko sulla oikeasti jotain valittamisen aihetta.

Lähettäjä: Heii 
Päivämäärä:   9.9.25 15:25:58

Mulle on tehty kaksi sektiota. Koen että olen synnyttänyt (jollain tapaa) ja tiedän mitä on synnytyspoltot. Eikä kyllä ole jäänyt yhtään vaivaamaan että sektiolla tulivat. Sain kuitenkin kaksi tervettä lasta. Eli minun mielestä turhaan päätä asialla vaivata kun kaikki kunnossa.

Lähettäjä: ..m 
Päivämäärä:   9.9.25 15:29:01

Kerran Feisbuukissa joku sanoi näin niin nyt minä saan siksi täällä puhua rumasti toisista naisista! Pick me!

Miettikää, miten syvää onnea moni adoptiovanhempi kokee saadessaan oman lapsensa syliin vuosien odotuksen jälkeen...

Lähettäjä: kkr 
Päivämäärä:   9.9.25 15:36:22

Et ole ainoa. Äitini on myös sanonut, ettei hän minua synnyttänyt vaan minut leikattiin hänestä irti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 15:41:33

Olisit aloittaja onnellinen terveestä lapsesta, eikö se ole tärkeintä. Mitä väliä onko synnyttänyt toosan vai mahan kautta?

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   9.9.25 15:43:00

Lääkärit kirjasivat, ettei synnytys käynnistynyt ja tehtiin kiirellinen sektio. Eli en ole synnyttänyt lastani? Kolme vuorokautta meni yrittäessä ja oli jo lapsi huonossa hapessa kun viimein leikattiin. Suoraan teholle voi päätyä sektiostakin.

Lähettäjä: kkr 
Päivämäärä:   9.9.25 15:45:52

"Tämä sektiosynnyttäjien dissaaminen tulee ihan varmasti niiltä alatiesynnyttäjiltä jotka ovat kateellisia siitä kun meillä ei pissat karkaile eikä toosa ole venynyt."

Minun äitini on esikoisensa synnyttänyt alakautta ja se oli niin kamalaa, ettei häntä haitannut, että minä synnyin hätäsektiolla. Äitini on jopa meinannut luovuttaa ponnistusvaiheessa ja sanonut kätilölle, että nyt riittää ja hän lähtee kotiin. Kätilö oli sanonut, että mihinkään et lähde ennen kuin lapsi on ulkona. Äidillä oli joka paikka aivan sossina, joten ei voinut istua viikkoon synnytyksen jälkeen ja kotimatka sairaalasta oli sitä, että hän vain koitti psyyä hengissä, vaikka pääsikin sairaalasta kotiin vasta päivien päästä alatiesynnytyksestä. Sektion jälkeen oli sairaalassa 10 päivää ja silloinkin ihan puolikuntoisena heitetty pihalle ja jaksoi hädin tuskin pysyä pystyssä.

Toivottavasti nykyään synnyttäviä äitejä kohdellaan vähän inhimillisemmin.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 15:47:34

LähettäjäÄiti
Päivämäärä9.9.25 15:43:00

Lääkärit kirjasivat, ettei synnytys käynnistynyt ja tehtiin kiirellinen sektio. Eli en ole synnyttänyt lastani? Kolme vuorokautta meni yrittäessä ja oli jo lapsi huonossa hapessa kun viimein leikattiin. Suoraan teholle voi päätyä sektiostakin.

—

Jos koet synnyttäneesi niin onneksi olkoon, olet synnyttänyt. En puhunut sinun synnytyksestä mitään vaan omasta kokemuksestani.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.9.25 15:47:44

Lääketieteellisesti puhutaan synnyttäneestä äidistä ottamatta kantaa synnytystapaan.

Voi joko murehtia sanojen merkitystä päässäsi, tai nauttia ihanasta vauva-ajasta, ihan miten haluat.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   9.9.25 15:48:41

Outoja juttuja, ensin luulin, että puhutaan kieliopista ja siitä, miten kuuluu sanoa. Mutta ei, tämä onkin jokin outo terapiakirjoitus pettyneeltä, kun alatiesynnytys ei onnistunutkaan ihanasti ja ig story meni ihan pieleen. Biksukuvat ovat tästä lähtien kauheita, koska arpi näkyy ja elämää ei ole sektion jälkeen.
Jos aloittaja on vauvavaiheessa, tätä kutsutaan, tadaa, post partum depressioksi, eli synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Kun ne hormonit eivät tiedä kuinka vauva poistui kehosta.
Jos aloittajan sektiosta on jo aikaa, tarvitaan terapiaa. Noin voimakas kehoinho voi heijastua lapseen.

Lähettäjä: ..m 
Päivämäärä:   9.9.25 15:49:00

Ai sekin on siis mielipidekysymys. Saako alateitse synnyttänytkin selittää, ettei ole synnyttänyt, koska nyt vaan päätti niin?

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 15:49:18

Ja joo toki tähän pettymykseen liittyy häpeääkin. Enhän minä saisi näin tuntea kun minulla on terve vauva ja nyt pitäisi siitä nauttia. Voi että kun voisikin vaan todeta et höpöhöpöä tämä ”trauma” ja jatkaa elämää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 15:49:58

Hötölä ei varmaan ole se paikka, jossa kannattaa yrittää traumaansa käsitellä.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   9.9.25 15:52:51

No hei, minä sentään "sunnutin vahan vaarin" kun otin kaikki mahdolliset kivunlievitykset :D. Sitten kun sanoin, etten ole mitään vahavaareja sunnutellut, niin minulle vielä suututtiin ja kerrottiin minun synnyttäneen väärin periaattein :D sit tää tyyppi olisi halunnut sen minun äitiyskorttini itselleen, muistoksi :D

Nyt kun täällä kerran traumoja puretaan, niin minäkin kerroin. Nykyään tuo jo naurattaa, mutta silloin loukkasi todella pahasti.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.9.25 15:55:48

"Olen missannut niin paljon, esim sektion takia en saanut vauvaa rinnalle ja olin erossa hänestä hänen ensimmäiset tuntinsa. Monta tuntia."

Kumpi tässä enemmän häiritsee, yllämainittu vai se ettet tehnyt itse mitään? Yllämainittuhan voisi tapahtua myös normaalin synnytyksen jälkeen, jos lapsi joutuu heti tehohoitoon.

Ajattele niin, että et sinä ole ollut erossa vauvastasi. Olet ollut häneen koko ajan henkisesti yhteydessä silti. Samalla lailla kuin myöhemmin, kun hän nukkuu vaunuissaan tai pinnasängyssään.

Lähettäjä: Kokemus 
Päivämäärä:   9.9.25 15:58:33

Oma ensimmäinen synnytykseni venyi ja päätyi kiireellisen sektioon, josta molemmat selvisimme fyysisesti hyvin. Mutta itselle jäi vuosia kestänyt huonouden tunne, en ollut edes lastani pystynyt synnyttämään, kylläpä oli huono kohtu kun ei auennut riittävän nopeasti. Onneksi sentään imetys onnistui, niin en ihan arvoton ollut.

Nämä olivat omia ajatuksiani, ja näin yli 20 vuoden päästä katsottuna aivan älytöntä huonontaa itseään ja verrata yhtään kehenkään, toivottavasti sinä tuore äiti et niin tee. Ei se kannata, mutta toki tunteista kannattaa puhua esim. neuvolassa.

Lähettäjä: ..-.. 
Päivämäärä:   9.9.25 16:00:33

"Äitini on jopa meinannut luovuttaa ponnistusvaiheessa ja sanonut kätilölle, että nyt riittää ja hän lähtee kotiin. Kätilö oli sanonut, että mihinkään et lähde ennen kuin lapsi on ulkona"

Näin sanoo varmaan 99% synnyttäjistä avautumisen loppuvaiheessa. Se on merkki siitä, että kohta saa alkaa ponnistaa.

Lähettäjä: kkr 
Päivämäärä:   9.9.25 16:19:20

"Näin sanoo varmaan 99% synnyttäjistä avautumisen loppuvaiheessa. Se on merkki siitä, että kohta saa alkaa ponnistaa."

Kiva, että tämä hötölä on täynnä lukutaitoisia eikä vain lukutaidottomia pätijöitä :)

Minun äidilläni oli ponnistusvaihe tuossa vaiheessa jo kestänyt, eli ei ollut kyseessä mikään avautumisen loppuvaihe jossa kohta saa alkaa ponnistaa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   9.9.25 16:29:40

"Tuota en juuri ymmärrä. Eihän se äiti ole tehnyt mitään sektiossa, ei hän ole ollut minkään sortin toimija koko prosessissa. Hän on maannut pöydällä puudutettuna liikkumatta tai tekemättä yhtään mitään."

Mä en tajuu MIKSI äidin pitäisi "tehdä" jotain? Äiti on tehnyt tarpeeksi kun on sisällään kantanut ja kasvattanut vauvan. Tapa millä lapsi syntyy on toissijainen kun siinä pitäisi olla ajatuksena se että lapsi syntyi elossa ja terveenä. Ei kai kukaan hanki lasta sen takia että pääsee synnyttämään, siinä pitäisi ideana olla se että haluaa lapsen :D Ellei sitten ole vinksahtanut masokisti.

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   9.9.25 16:30:06

Minusta on karmeaa, että vähätellään sektiolla synnyttäneitä. Jumaliste, yhtälailla äiti on kohdussaan kasvattanut ja kantanut sen lapsen, tuli se sitten maailmaan miten tahansa. Lopulta on aivan pskan hailee millä tavalla lapsi on syntynyt, kunhan on syntynyt.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   9.9.25 16:35:27

Koo: niin on. Samalla tavalla on sairasta, miten esimerkiksi pidätyskyvyn menettäminen on ilkkumisen aihe. Tai joku imetysjuttu tms.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 16:39:50

"Voi että kun voisikin vaan todeta et höpöhöpöä tämä ”trauma” ja jatkaa elämää."

Fakta on että vain sinä itse voit sitä päässäsi tuohon suuntaan työstää.
Olet kirjoittanut asiasta tänne ennenkin ja kaikissa kirjoituksissa lietsot itseäsi vain syvemmälle huonommuuden tunteeseen.

Oletko miettinyt mikä kaikki lapsesi syntymässä meni hyvin? Mikä sinussa on syntymän jälkeen hyvin?

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   9.9.25 16:56:15

"Minusta on karmeaa, että vähätellään sektiolla synnyttäneitä. Jumaliste, yhtälailla äiti on kohdussaan kasvattanut ja kantanut sen lapsen, tuli se sitten maailmaan miten tahansa. Lopulta on aivan pskan hailee millä tavalla lapsi on syntynyt, kunhan on syntynyt.'

Eikai kukaan kenenkään äitiyttä ole vähätellyt? Mutta sektio ei ole synnyttämistä, vaikka vauva syntyy.

Lähettäjä: krkfg 
Päivämäärä:   9.9.25 17:10:28

"Mutta sektio ei ole synnyttämistä, vaikka vauva syntyy."

Niinpä. Monille ei tosiaan ole sama asia, että "vauva syntyy" ja "vauva synnytetään". Synnytys on monien mielessä aktiivinen tapahtuma, jossa siis itse ovat aktiivisena osapuolena. Jos lapsi syntyy sektiolla, he ovat itse täysin passiivisia. Makaavat vain paikoillaan puudutettuna tai nukutettuna.

Minulla ei ole lapsia enkä siis ole synnyttänyt eikä minusta ole syntynyt yksikään lapsi. Mutta kykenen silti ymmärtämään sen, mistä tässä ketjussa on kyse kun jotkut ajattelevat, että eivät ole synnyttäneet, jos lapsi on otettu ulos sektiolla. Lapsi on siis kyllä syntynyt, muttei häntä ole synnytetty.

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   9.9.25 17:13:23

Lähettäjä.........

Päivämäärä9.9.25 16:56:15

"Minusta on karmeaa, että vähätellään sektiolla synnyttäneitä. Jumaliste, yhtälailla äiti on kohdussaan kasvattanut ja kantanut sen lapsen, tuli se sitten maailmaan miten tahansa. Lopulta on aivan pskan hailee millä tavalla lapsi on syntynyt, kunhan on syntynyt.'

Eikai kukaan kenenkään äitiyttä ole vähätellyt? Mutta sektio ei ole synnyttämistä, vaikka vauva syntyy.

Kyllähän siinä vähätellään toisen äitiyttä, jos annetaan ymmärtää ettei ole synnyttänyt "oikein" ja on jotenkin vähemmän äiti, kun lapsi ei tullutkaan maailmaan alakautta.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   9.9.25 17:15:39

No, on meitä suhteellisen passiivisia alatiesynnyttäjiäkin.

Lähettäjä: tässä ja nyt 
Päivämäärä:   9.9.25 17:16:03

'''', kannattaa hakea pikaisesti apua tuollaiseen ahdinkoon.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.25 17:19:11

Sori mutta mitä hellvetin väliä? Lapsi tuli, pulinat pois. Kaikki tapahtumat sillä hetkellä on menneisyyttä. Nyt keskityt siihen lapseen.

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   9.9.25 17:32:25

"Kyllähän siinä vähätellään toisen äitiyttä, jos annetaan ymmärtää ettei ole synnyttänyt "oikein" ja on jotenkin vähemmän äiti, kun lapsi ei tullutkaan maailmaan alakautta."

Eikai kukaan ole sanonut, että sektiolla syntyneet vauvat ovat suntyneet väärin? Tai että sektio on väärin? Vähän turhaa mielensäpahoittamista.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 17:33:23

No tällaistakin ihmiset joutuvat elämässään käsittelemään. En ole tästä aiemmin kirjoittanut tänne, muitakin siis on kuin minä.

Olen kerran päässyt nyt juttelemaan ammattilaisen kanssa ja hän puhui asiasta ihan traumana. No, tiedä sitä sitten, mutta vahva on kokemus tästä jostain ja vahvat ovat tunteet siitä, että keho on lopullisesti pilalla. En pysty arpea katsomaan tai siihen koskemaan. Jotenkin epätodellinen ja irrallinen olo, enkä saa koottua päässäni tapahtuneita ymmärrettävään muotoon. Pettymys ehkä yksi kuvaileva sana, mutta ei se ole ainoa tunne. Kehooni on (ymmärrettävästi) kajottu enkä ole saanut käsiteltyä asiaa? Vauvani vietiin pois minulta? En oikein osaa sanoittaa tätä tunnetta ja kokemusta.

Muuten elämässä menee hyvin, vauva on ihana enkä ole masentunut. Tämä asiana painaa mieltä, mutta muuten olen ihan jaksava ja iloinen äiti. Muuta en oikeastaan ole, koska kroppa ei tunnu omalta enkä ole esim liikuntaa saanut aloitettua. Kroppa tuntuu niin oudolta ja vieraalta ja vastenmieliseltä joten sivuutan sen ja siitä huolenpidon kokonaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 17:52:54

"Kehooni on (ymmärrettävästi) kajottu enkä ole saanut käsiteltyä asiaa? Vauvani vietiin pois minulta?"

Pystytkö kuvittelemaan miltä tuntuisi jos kehoosi olisi kajottu alatiesynnytyksen yhteydessä? Jos olisi tehty eppari tai olisit revennyt pahasti? Jos tunnottomuus ja/tai liiallinen tuntoherkkyys olisikin vatsan sijasta alapäässä?
Entä jos vauva olisi viety pois sinulta alatiesynnytyksen jälkeen? Ei mitenkään harvinaista sekään.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   9.9.25 17:58:29

Kyllähän tuota pitäisi päästä purkamaan syntyipä lapsi millä tavalla tahansa. Ihan vaikka alateitse.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.9.25 18:08:13

"Minusta on karmeaa, että vähätellään sektiolla synnyttäneitä."

Erottakaa nyt hyvä ihme se, mitä ulkopuoliset ovat asiasta mieltä siitä, MITÄ ÄITI ITSE KOKEE.

Sektio voi ihan aiheellisesti olla traumaattinen kokemus ja trauma voi oireilla juuri näin, miten aloittaja täällä kirjoittaa. Toivottavasti ap saat apua traumaasi, puhu asiasta vaikka neuvolassa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.9.25 18:14:10

Sinun kannattaisi ap ihan kunnolla pohtia _miksi_ synnyttäminen on sinulle niin kovin tärkeää? Ymmärrän ajatuksesi siitä ettet ole synnyttänyt, mutta ehkä pitäisi pureutua siihen mikä aiheuttaa noin suuren pettymyksen? Onko taustalla kuitenkin oikeasti se ajatus ettet ole kunnon äiti ilman synnytyskokemusta? Onko ajatus todella oma, vai ulkopuolelta opittu?

Ja sitten asian toinen puoli. Monelle naiselle synnytys on elämän hirvittävin kokemus, joka aiheuttaa traumoja, henkisiä ja fyysisiä vammoja ja sekundaarista lapsettomuutta. Joskus lapsen vammautumisen tai kuoleman. Todella moni ei olisi halunnut koskaan kokea synnytystä, joten miksi sinä olisit? Onko synnyttämisestä jotenkin pahasti kieroutunut käsitys "voimaannuttavana ja sankarillisena" kokemuksena? Jos olisit mies, tuntisitko samoin jos sodassa et pääsisikään etulinjaan rintamalle kivääri kädessä vaan jonnekin toimistohommiin kauas räiskeestä? Vai tuntuuko sellainen ajatus jo ihan naurettavalta?

Pettymys on todellinen sinulle, mutta kun käsittelet sitä, yritä ottaa hieman etäisyyttä. Suurin osa ihmisistä ei pääse kokemaan kaikkea vaarallista, vaikka alunperin tuntuisikin että on pakko päästä mukaan "todelliseen" suorittamiseen. Suurin osa ei pääse kiipeämään everestille, ei sotaan tappamaan vihollisia, ei pelastamaan kissanpentuja tulipalosta. Vaikka joku näistä saakin valtavia kiksejä, suurin osa ei edes halua. Tekeekö se muista silloin huonompia, arvottomampia tai vähemmän ihmisiä? Miksi kelpaat itsellesi vain sellaisen kokemuksen kautta jossa asetat itsesi ja lapsesi vaaraan, saat vaurioita, koet hirvittävää kipua ja kaltoinkohtelua? Aika harvalle lopulta se synnytys nimittäin on mitään hienoa ja upeaa elämysmatkailua. Aina joku selviää elossa ja voimaantuneena sodasta, vuorelta ja palavasta talosta, mutta jättäisin silti kokeilematta onnea kun hyviä kokemuksia elämässä saa ihan kivoilla, kivuttomilla ja turvallisillakin tavoilla.

Lopuksi lupaan että tuo tunne kyllä menee ohi, vaikket sitä mitenkään käsittelisikään. Parin vuoden kuluttua naurat itsellesi räkäisesti, eikä synnytystavalla ole enää mitään merkitystä. Äitiys on niin paljon ja niin kaikkea, että synnytyspettymys hukkuun siihen ajan kanssa kuin kärpäsen kakka. Lopulta taputat itseäsi olkapäälle että luojan kiitos pääsit niin vähällä!

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   9.9.25 18:19:00

Luojan kiitos en aio punkea tähän maailmaan yhtäkään lasta keinolla tai toisella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 18:23:30

N: juttujasi seuranneena en voi kuin onnitella sinua oikeasta päätöksestäsi.

M: toivottavasti aloittajalle käy noin. Minä tiedän yhden 50 vuotta sitten synnyttäneen, traumatisoituneen naisen. Hänen lapsilukunsa jäi yhteen ja hän on vielä tänäkin päivänä kovin katkera ja ilkeä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 18:25:14

Tässä topickissa nyt vähätellään sektiolla synnyttäneitä/lapsen saaneita, etteivät saisi kokea traumaa asiasta.

Ihan alateitse synnyttäneetkin kokee asioita ja käyvät purkamassa olojaan psykologilla. Nillekinkö sanotte että "lapsi tuli ryhdistäydy, älä ole ihminen älä koe tunteita" ?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.9.25 18:25:15

"Eikai kukaan ole sanonut, että sektiolla syntyneet vauvat ovat suntyneet väärin?"

Mä olen miettinyt että voikohan sektiolla maailmaan päätyneet vauvat/ihmiset olla jotenkin erilaisia. Synnytys on varmaan vähintäänkin rankka kokemus lapsellekin, jos sellainen "säikäytys" jää välistä niin eikö se vaikuta?

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   9.9.25 18:31:24

Mun 2 alatiesynnytystä oli enempi vähempi kamalia kokemuksia kumpikin ja vauvat viety välittömästi teholle viikoksi. Ei oo jääny mieltä vaivaamaan kumpikaan synnytys, pääasia että vauvat selvisi hengissä ja vielä terveenä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.9.25 18:37:51

Enkä nyt halua vähätellä tai syyllistää sektion kokeneita. Oma syntymäni on ollut kuulemma sen verran vaikea, että nykyään olisi varmasti päädytty leikkaamaan. Pienessä (huonomaineisessa) sairaalassa pitkien pyhien aikana vähällä henkilökunnalla oli vaan ährätty tunnista toiseen, ja lopulta vedetty imukupilla tai pihdeillä niin että mun pää oli kalteva vielä pituusmittauksissa jotka pystyn muistamaan.

Aikuisena luin amerikkalaisten vankien keskuudessa tehdystä tutkimuksesta, jossa masennus ja aggressiivisuus yhdistettiin pienenpieniin aivovaurioihin, joita tyypillisesti aiheuttaa synnytyksen aikainen hapenpuute.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 19:08:10

Entä jos nainen synnyttää sitä lasta kaksi, tai useammankin vuorokauden ennen kuin leikataan lapsi ulos, onko hän synnyttänyt?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 19:09:59

Tolla asenteella sun lapsella ei voi olla syntymäpäivääkään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.9.25 19:18:41

Kaikesta sitä ihmiset jaksaakin ahdistua. Kannattaisiko yrittää jotenkin päästä elämässä eteenpäin ja keskittyä hyviin asioihin lapsessa ja elämässä yleensäkin. Asiat, joihin ei voi vaikuttaa, on niitä joiden murehtimiseen ei kannata käyttää aikaa varsinkaan jälkikäteen.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   9.9.25 19:25:19

Omani syntyi kiireellisellä sektiolla. 4 vuorokautta yritin sitä alateitse synnyttää, kärsin supistuksista, kävin läpi kaikki kivunlievitykset luonnollisista epiduraaliin. Aika perseestä sanoa kaltaiselleni ihmiselle sen hirveän duunin jälkeen että en ole omaa lastani synnyttänyt, vaikka lopulta voimat loppuivat kesken kun en koko aikana nukkunutkaan. Mikä se sitten oli jos ei synnytyskokemus?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.9.25 19:29:01

"M: toivottavasti aloittajalle käy noin. Minä tiedän yhden 50 vuotta sitten synnyttäneen, traumatisoituneen naisen. Hänen lapsilukunsa jäi yhteen ja hän on vielä tänäkin päivänä kovin katkera ja ilkeä."

Synnytyspettymys, joka ap:lla on, on täysin eri asia kuin synnytystrauma. Traumasta ei yleensä selviä ilman ammattiapua, tai muuten hyvin aktiivista asian käsittelyä esim. vertaistuen avulla.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   9.9.25 19:35:01

"Minulla ei ole lapsia enkä siis ole synnyttänyt eikä minusta ole syntynyt yksikään lapsi. Mutta kykenen silti ymmärtämään sen, mistä tässä ketjussa on kyse kun jotkut ajattelevat, että eivät ole synnyttäneet, jos lapsi on otettu ulos sektiolla. Lapsi on siis kyllä syntynyt, muttei häntä ole synnytetty."

Huomaa että et ole synnyttänyt. Synnytykseen kuuluu paljon muutakin kuin ponnistusvaihe. Esimerkiksi kiireellisessä sektiossa synnyttäjä on usein käynyt jo muita synnytyksen vaiheita läpi. Itse kävin paljon läpi asioita paitsi en päässyt ponnistamaan asti koska avauduin vain 7 senttiin. Sitä ennen oli minuutin välein supistukset, synnytyslaulut, allasrentoutukset, tensit, monet kätilön tarkastukset, kipupiikit, epiduraali, oksitosiinitippa... V*ttu oli elämäni rankin kokemus ja pelkästään tajuissaan pysyminen 4 vuorokautta ilman unta vaati jo aikamoista ponnistelua. Mutta kiva että en ole tehnyt mitään enkä ole synnyttänyt oikeasti jonkun idiootin mielestä joka ei ole synnytyssalissa ikinä käynytkään, koska en päässyt ponnistamaan alateitse vauvaa ulos.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   9.9.25 19:35:52

Mukamuka. Hätäsektio, ja lapsi jouduttiin elvyttämään. Viikko teholla ennen kuin osattiin sanoa mitään varmaa. Ensi keväänä tuo rakkain kaikista kirjoittaa ylioppilaaksi ja ihan sama mitä sektio muka oli. Lopputulos ratkaisee.

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   9.9.25 19:42:37

Xxx - No, mutta ethän sinä loppujen lopuksi _synnyttänyt_ vauvaa vaan vauva syntyi sektiolla. Vaikka aloitit synnyttämisen, mutta koska et päässyt suorittamaan sitä loppuun, voitko sanoa synnyttäneesi? Sama kuin joku alottaisi taulun maalaamisen ja ennen viimeistelyä lopettaa eikä koskaan tee sitä loppuun. Voiko hän sanoa maalanneensa taulun, jos se on kesken? Jos kaveri maalaa sen loppuun? Tai jos aloitat talon rakentamista ja lopetat ennen kun talossa on katto, voitko sanoa rakentaneesi talon? Joku muu tulee tekemään sen katon.

Ja yhtään vähättelemättä kokemaasi ja täysin kaikella kunnioituksella sitä kohtaan, mitä olet kokenut ja tehnyt vauvasi eteen. Ja vähättelemättä ketään, joka on päätynyt syystä tai toisesta sektioon kesken synnytyksen.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   9.9.25 19:44:10

Facebookissa on Synnytyspettymys-ryhmä, josta ap voisi saada vertaistukea.

Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   9.9.25 19:45:09

Tämä!!! Synnytin sektiolla, ja yksi nainen kysyi multa, olenko oikeastaan ollenkaan synnyttänyt ja jos en, niin olenko oikeastaan äiti????
Ajattelin et hullu. Jos sektiolla synnyttänyt ei olisi synnyttänyt, niin mistä se vauva maailmaan olisi tullut? Ja jos äiti on raskasta, hän on äiti syntyvälle lapselleen.
Ei Haloo...

Lähettäjä: Voi elämä 
Päivämäärä:   9.9.25 19:45:14

Kuinka kauan sektiosta on aikaa?
Sopisi erittäin hyvin hormonihuuruihin tuo kaikki.
Mulla on kolme synnytystä takana. Vaikka olivatkin alakautta niin jokaisessa oli jotain sellaista ns.epänormaalia että vähän jälkeen olisin voinut avautua aiheesta tuolla samalla tavalla eli valittamalla.
Silloin vaan on tunteet pinnassa. Kyllä se siitä helpottaa. Ei se aina ole sitä täydellistä suoritusta. Se täytyy vaan hyväksyä.

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   9.9.25 19:46:56

"Tämä!!! Synnytin sektiolla, ja yksi nainen kysyi multa, olenko oikeastaan ollenkaan synnyttänyt ja jos en, niin olenko oikeastaan äiti????
Ajattelin et hullu. Jos sektiolla synnyttänyt ei olisi synnyttänyt, niin mistä se vauva maailmaan olisi tullut? Ja jos äiti on raskasta, hän on äiti syntyvälle lapselleen.
Ei Haloo..."

No, näin kommentoinut on jo tyhmä. Tottakai äiti on äiti riippumatta synnyttääkö äiti alateitse vai syntyykö vauva sektiolla.

Lähettäjä: NN 
Päivämäärä:   9.9.25 19:48:41

Toivon sinun aloittaja saavan terapiaa ja apua. Kävin oman sektioni jälkeen itsekin todella syvissä vesissä, joskin vähän eri syistä. Muista että vaikka kokemus on ollut sinulle traumaattinen, niin tärkeintä on kuitenkin että sinä ja lapsesi olette hengissä. Arpi haalenee ja alkaa tuntua paremmalta, samoin käy ikäville muistoille. Synnytys ei tee äitiä tai vanhempaa, siihen rooliin kasvetaan. Lopulta sillä ei ole väliä, oletko synnyttänyt vai et, lapsesi on sinun ansiostasi olemassa. Väliä on vain sillä, millainen vanhempi lapselleen on.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 20:08:59

Kiitos kauniille sanoille.

En vähättele kenenkään muun kokemusta. Jos olet synnyttänyt sektiolla niin sitten olet, mulla ei tällaista kokemusta ole enkä henkilökohtaisesti sitä pysty ymmärtämään. Haluaisin kyllä synnytyskokemuksen, mutta sitä en saanut enkä tiedä mitä ja miten uskallan jatkossa lapsia saada. Toiveissa olisi sisaruksia mutta en tiedä pystynkö.

Minulla ehkä tähän kokemukseen vaikuttaa se, että vesien menosta ja supistusten alusta vauva oli parissa tunnissa ulkona. En kerennyt yhtään mitään synnytellä siinä. Sain vain pienen maistiaisen supistuksista eikä nekään ehtinyt oikein edes tuntumaan. Eikä siinä härdellissä ehtinyt edes tajuamaan mitään kun vauva oli jo ulkona ja viety pois minulta.

Jos olisi alateitse tullut niin olisin toki saattanut revetä perseeseen saakka ja saada kaikki komplikaatiot mut sitäpä en voi tietää. Ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta.

Synnytykseltä toki oli odotuksia. Minua kiinnosti oman kehon rajojen löytäminen, itsensä ylittäminen, hormoniryöppy, vauvan ponnistaminen, vauvan saaminen rinnalle, saada se ”golden hour” vai mikä se olikaan, imettää, ihmetellä rauhassa uutta tulokasta. Sen sijaan makasin kylmästi kirkkaassa valossa pöydällä puudutettuna ja vatsa auki, vauvaa vilautettiin minulle ja hänet vietiin pois. Missasin ensimmäiset hetket, itkin vaan yksin heräämössä. Missasin ihan kaikki ensimmäiset hetket. Ensimmäinen ruokailu meni ohi. Olin vaan ihan yksin tunteja. Vauvalla oli kyllä kaikki hyvin isänsä kanssa.

Olen kiitollinen ja onnellinen vauvastani, joka on terve ja voi hyvin. Kaksi eri tarinaa kuten alussa kirjoitin. Tottakai kaikki meni just hyvin ja hyvä kun sektio tapahtui, koska ilman sitä vauva olisi kuollut tai vammautunut. Mut sitten se oma kokemus tapahtumasta on raskas ja traumaattinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 20:13:08

"Synnytykseen kuuluu paljon muutakin kuin ponnistusvaihe."

Mulla ei kuulunut mitään muuta kuin mennä leikkaussaliin "synnyttämään" vaikka olin viikon osastolla tarkkailussa ja käyrissä. Mä en tuntenut polttoja missään vaiheessa vaikka käyrissä näkyi isojakin polttoja. En siis kokenut mitään synnytykseen vittaavaa. Kyllä se tämmösellä kokemuksella on vain lapsen ottaminen ulos.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   9.9.25 20:21:16

"Synnytykseltä toki oli odotuksia. Minua kiinnosti oman kehon rajojen löytäminen, itsensä ylittäminen, hormoniryöppy, vauvan ponnistaminen, vauvan saaminen rinnalle, saada se ”golden hour” vai mikä se olikaan, imettää, ihmetellä rauhassa uutta tulokasta."

No tässä se sun ongelman ydin on. Sinulla oli ajatus täydellisestä synnytyksestä, ja nyt jäit ilman tätä etukäteen suunnittelemaasi kokemusta. Itseasiassa sektiolla ei ole mitään tekemistä pettymyksen kanssa, vaan olisit ollut yhtä pettynyt vaikka olisit synnyttänyt alakautta loppuun asti. Saman pettymyksen ja epäonnistumisen tunteen olisi aiheuttanut jokin muu. Koska on ihan lottovoitto että synnytyksesi olisi ollut mitään tuollaista. Ensisynnyttäjillä on aina täysin epärealistinen käsitys synnyttämisestä ja todellisuus sitten aiheuttaa pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Aivan normaalia ja helpottaa kyllä ajan kanssa.

Lähettäjä: krkfg 
Päivämäärä:   9.9.25 20:23:26

Aika hupsua, että tänne tulee joku Xxx kaltainen raivoamaan minulle, vaikka minä vain yritän tarjota tukea niille synnyttäneille, jotka kokevat, etteivät ole synnyttäneet vaan lapsi on otettu heistä ulos.

Voisiko joku oikeasti tarjota vaikka luetunymmärtämisen alkeet -kurssin tuollaisille Xxx kaltaisille ihmisille? Hänen kannattaisi opetella edes perusasiat ja sitten kohdistaa raivonsa niille, joita se koskee. Eli ne, jotka sanovat, että eivät ole lasta synnyttäneet, kun lapsi on syntynyt sektiolla. Niille, joilla on se oma kokemus ja ovat kokemuksensa myötä tuota mieltä.

Tuo pisterivin kommentti oli aika hauska. Tosiaan, kun on rakentanut taloa tai maalannut taulua, mutta ne ovat jääneet kesken, niin ei voi sanoa että on rakentanut taloN vaan taloA :) Ja ei ole maalannut tauluN vaan tauluA :D

Kun lapsi syntyy sektiolla, niin sanotaan, että "olen synnyttänyt lasta" mutta ei voi sanoa "olen synnyttänyt lapsen". Sinusta on syntynyt lapsi, mutta sinä et ole synnyttänyt lasta.

Suomen kieli on kyllä hauska :D

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 20:25:44

Viiva, sitäpä ei voi kukaan tietää. Totta on et kaikkialla puhutaan synnytykseen valmistautumisesta, mitä kivunlievityksiä on vaihtoehtoina ja mitä aiot kokeilla, haluatko synnyttää veteen, millasen taustamusiikin haluat ja entä tunnelmavalaistus jne jne. Toki järjellä voi ajatella, ettei aina mene kuten toivoa saattaa mut ei koskaan kyllä missään kehotettu valmistautumaan siihen että kaikki ei menekään hyvin vaan joutuukin sektioon. Neuvolan kanssa käytyjä keskusteluja, synnytysvalmennusta ja oppaita jne tarkoitan. Tyhmää varmaan mut itsellä ei ainakaan synnytystä odotellessa käynyt mielessäkään, että en saa synnyttää vaan joudun suoriltaan sektioon.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   9.9.25 20:35:11

Sinulle tekisi vertaistuki oikeasti hyvää niin ymmärrät kuinka yleistä pettymys on. Googlaa vaikka synnytyspettymys jos et ole facebookissa :). Ja turhaan kukaan muu pahoittaa ap:n ajatuksista mieltään. Ihminen saa olla pettynyt kun tuntee epäonnistuneensa jossain itselleen tärkeässä. Kun joku purkaa pahaa mieltään kun ei esim. päässyt sisään lääkikseen, ei siitäkään tarvitse mieltään pahoittaa vaikka itse opiskelisi ihan muuta. Ap:n tunteet ovat aivan sallittuja ja turha ottaa kaikkea henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa kokemustaan kohtaan. Keskitytään mieluummin ymmärtämään muita, eikös.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 20:37:25

"Kun lapsi syntyy sektiolla, niin sanotaan, että "olen synnyttänyt lasta" mutta ei voi sanoa "olen synnyttänyt lapsen". Sinusta on syntynyt lapsi, mutta sinä et ole synnyttänyt lasta."

On synnyttänyt lasta, mutta ei ole synnyttänyt lasta. Loogista.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.9.25 20:42:07

"Vaikka aloitit synnyttämisen, mutta koska et päässyt suorittamaan sitä loppuun, voitko sanoa synnyttäneesi? Sama kuin joku alottaisi taulun maalaamisen ja ennen viimeistelyä lopettaa eikä koskaan tee sitä loppuun. Voiko hän sanoa maalanneensa taulun, jos se on kesken? Jos kaveri maalaa sen loppuun? Tai jos aloitat talon rakentamista ja lopetat ennen kun talossa on katto, voitko sanoa rakentaneesi talon? Joku muu tulee tekemään sen katon."

Voi sanoa, että on maalannut taulua tai rakentanut taloa. Tai ollut synnyttämässä. Jos kuulijaa kiinnistaa, hän voi sitten kysyä tarkentavia kysymyksiä.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   9.9.25 21:05:16

Mutsi tuolla yllä paljasti sitten kerralla ettei tiedä naisen anatomiasta kovin kummoisia. On nimittäin ihan tutkittua faktatietoa ( vaikka kuinka kuvittelette), että alateitse synnyttäneen naisen kohtu, kohdunkaula ja emätin palautuvat synnytyksen jälkeen samoihin mittoihin, kuin mitä ne olivat ennen synnytystä. Ja virtsankarkailu ei muuten yleensä tule synnytyksen yhteydessä, vaan raskauden yhteydessä, jos on tullakseen. Se on se kohdun koko, asento jne, jotka vaikuttavat. Toki jos oikeasti pahoja repeämiä tulee, asia on eri, mutta niitä pahoja repeämiä tulee kyllä tosi harvalle.
En ihmettele, jos aloittaja kokee kuten kokee. Toivottavasti kuitenkin ilo ja onni terveestä lapsesta ylittää sen ajatuksen, onko lapsi synnytetty vai syntynyt. Sillä kun ei loppuviimeks ole mitään sen kummempaa merkitystä, kunhan lapsi voi hyvin ja äiti myös.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.9.25 21:09:25

"Voi sanoa, että on maalannut taulua tai rakentanut taloa. Tai ollut synnyttämässä."

Jos sanoo vain että sai lapsen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 21:17:52

"Synnytykseltä toki oli odotuksia. Minua kiinnosti oman kehon rajojen löytäminen, itsensä ylittäminen, hormoniryöppy, vauvan ponnistaminen, vauvan saaminen rinnalle, saada se ”golden hour” vai mikä se olikaan, imettää, ihmetellä rauhassa uutta tulokasta. Sen sijaan makasin kylmästi kirkkaassa valossa pöydällä puudutettuna ja vatsa auki, vauvaa vilautettiin minulle ja hänet vietiin pois. Missasin ensimmäiset hetket, itkin vaan yksin heräämössä. Missasin ihan kaikki ensimmäiset hetket. Ensimmäinen ruokailu meni ohi. Olin vaan ihan yksin tunteja. Vauvalla oli kyllä kaikki hyvin isänsä kanssa."

Kokeneen kätilön viisaat sanat ensimmäiseen synnytykseen valmistautuessa olivat ottakaa selvää synnytyksen kulusta ja eri vaiheista, kivunlievityksistä jne, mutta älkää suunnitelko mitään. Koska kaikki voi synnytyksen edetessä muuttua missä vaiheessa tahansa.

Missasit "ensimmäiset hetket" mutta onko sillä oikeasti mitään väliä? Sinun ensimmäiset hetkesi vauvan kanssa olivat ne kun sait hänet ensimmisen kerran syliisi. Ne ovat aivan yhtä arvokkaat ensimmäiset hetket. Samoin teidän ensimmäinen yhteinen ruokailu.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.9.25 21:24:49

Luoja mitä höpinää… synnytyskokemus, my ass… lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla, muuten perheessämme ei olisi yhtään lasta. Ei todellakaan kiinnostanut ”synnytyskokemukset”, hiki tuska veri ja pska, kun oli siistikin tapa hoitaa lapsi tähän maailmaan. Ja ihan on lapsukaisella syntymäpäivä, ja olen äiti joka on 9 kk lasta kantanut ja kohdussaan kasvattanut. Siinä synnytyskokemusta ihan tarpeeksi, lääketieteelle suuri kiitos.

Lähettäjä: MITÄVÄLIÄ 
Päivämäärä:   9.9.25 21:29:01

Onko tämä joku termi-kysymys?

Vauva/vauvat on naitu alulle ja kuka mitenkin ulos tullut sitten. Mitä väliä. Sitten jos tilanne on että alkaa mennä vihkoon, niin on väliä mutta ei termeillä.

Lähettäjä: Pehmeä Jänis 
Päivämäärä:   9.9.25 21:31:25

No, en nyt sanoisi sektiota siistiksi tavaksi. Verta, sisäelimiä, lapsivettä, seitsemän kerroksen läpi, vatsalihasten siirtelyä pois kohdun edestä, ompeleita monta kerrosta, tulehtuneita haavoja, sisään jääneitä kohdunpaloja, repsottavia sektioarpia vatsalla. Voihan se tuntua siistiltä siinä makoillessa, mutta ei sekään nyt mikään siisti toimenpide ole.

Lähettäjä: Pehmeä Jänis 
Päivämäärä:   9.9.25 21:33:07

Kohdunpaloja = istukanpaloja

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.9.25 21:44:53

Ei kipuja, ei tulehduksia, ei repsottavia haavoja ja arpea tuskin näkyy. Sellainen kokemus minulla, oikein hyvä ja siisti. Ja lapsi saatiin maailmaan, mikä tärkeintä.

Lähettäjä: ’’’’ 
Päivämäärä:   9.9.25 21:55:43

Mulla oli kipuja ja tulehdus. Ja kaikkein pahinta on tuo hemmetin tunnottomuus. Tosi isolta alueelta tunnoton. Ja samaan aika sellainen ärsyyntyvän tuntoinen. Tai esim en voi pitää pitsisiä alusvaatteita. Tai moniakaan vanhoja farkkujani.

Vastenmielisen, inhottavan ja ällöttävän tuntoinen. Inhottaa joka kerta laittaa esim pikkareita jalkaan kun tunnen tuon tunnottomuuden. Sit jotain seksiä ”pitäisi” harrastaa, joo ei.

Lähettäjä: Runosuoli 
Päivämäärä:   9.9.25 22:30:15

Käy aloittajan lasta sääliksi, kun hänen äitinsä hänet väärin ulosti, päässäkin viiraa melko pahasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 22:34:43

Runosuolelle mä repesin kolmesta kohtaa :'D

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   9.9.25 22:37:38

No jos et synnyttänyt niin paskoitko?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 22:39:14

Mä kun luulin sinua fiksuksi Mutsi (JS), mutta tuo kommentti oli aika pohjanoteeraus.