Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   7.9.25 21:45:46

Ylellä oli varsin mainio artikkeli, käykääpä katsomassa. Koski siis nykyistä työelämää.
https://yle.fi/a/74-20179172

Pääpointit:

"Kun nuori koulutettu ihminen päätyy sairauseläkkeelle, on menetettyjen työvuosien määrä valtava, sanoo Schugk.
Osassa sairauspoissaoloja on taustalla Jan Schugkin mukaan kulttuurillinen muutos, jonka voi jakaa kolmeen tekijään.

Ensimmäinen on voimakas yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden sijaan. – On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle, sanoo vakuutuslääkäri Schugk.
Toinen tekijä on Schugkin mukaan liiallinen auktoriteettien kyseenalaistaminen. – Meidät on opetettu siihen, että oikeastaan mitään ei tarvitse kunnioittaa, oli se sitten poliisi tai lääkäri tai opettaja. Minä tulen ensin ja mun fiilikset on oikeus tuoda esiin ilman, että kukaan oikeastaan on oikeutettu sanomaan, että mitä on kohtuullista tässä tilanteessa tehdä tai jopa tuntea, sanoo Schugk.
Kolmas itseoikeutettu tekijä on Schugkin mukaan tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu. – Se kuuluu elämään ja saa olla surullinen, mutta siihen ei pitäisi jäädä jumiin, vaan suunnata eteenpäin, sanoo Schugk ja jatkaa, että nykyisin ymmärretään vähän liikaa sitä, kuinka paljon joku antautuu tunteidensa vietäväksi ja sitä kautta kokee olevansa esimerkiksi työkyvytön."

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.9.25 21:50:53

Saako saman Tiktok-tanssina?

Lähettäjä: Oi 
Päivämäärä:   7.9.25 21:55:18

Fiksu artikkeli ja ajatus! Mutta nykypäivä on tätä, ketään ei voi vastuuttaa omista tunteistaan ja käsittelyyn tarvitaan vähintään sairaslomaa ja kalliisti koulutettu ymmärtäjä, muuten ei voi selvitä saati jaksaa..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.9.25 21:55:30

Luulen vähän että aika pieni määrä työkyvyttömistä on ihmisiä, jotka vaan velloo liikaa tunteessa eikä ymmärrä että elämään kuuluu epämiellyttäviä asioita, tai mitä ikinä. Kyllä mielenterveysongelmat on aika rampauttavia.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   7.9.25 22:01:24

Voi että, noi kaksi ensimmäistä on oikeasti nyt viime aikoina tulleet mun työpaikalla ongelmaksi. Kun pitäisi työssä jossa on tietty tapa ja aikataulu tehdä saada tehdä juuri niinkuin itse kokee helpoksi ja juuri omaan tahtiin. Kun asiasta huomauttaa on se työpaikkakiusaamista ja "toisen työpanoksen vähättelyä". Vaikka tekee virheitä kun ei tee kuten on perehdytetty ja aikataulut kusee prosessissa kun vatuloidaan. Jos joku ei käyttäydy kuten juuri hänen haluamalla tavalla vaan vaikka "mököttää" koko päivän omalla työpisteellä työtään tehden on se väärin kun ei sosialisoida muiden kanssa. Jne.....

Mulla on työparina nyt kesätuuraaja vielä 3 viikkoa ja mulla menee kohta hermot kun säädetään ja sählätään omiaan eikä mikään ratakisko tunnu auttavan että tajuaisi MIKSI asiat pitää tehdä niinkuin tehdään. "Mutkun tää ois näin helpompi mulle...".

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.9.25 22:09:33

Ah miten virkistävä näkökulma vakuutuslääkäriltä. Ihanaa vaihtelua näille etätyön haitoista puhuville kiinteistöfirmojen edustajille, kasvissyönnin pahuuksista varoitteleville lihantuottajille ym.

Lähettäjä: Allu 
Päivämäärä:   7.9.25 22:15:10

Näinhän tämä on: nykyään pienetkin vastoinkäymiset helposti diagnosoidaan ja hoidetaan lääkärin kautta, vaikka kyse olisi ihan normaaleista tunteista. Yksilöllisyys ja "mun oikeudet" menevät velvollisuuksien ohi, auktoriteetteja kyseenalaistetaan loputtomiin ja tunteita vatvotaan liikaa. Kun diagnoosiin jää kiinni, työkyky heikkenee ja kustannukset räjähtävät – jo 6 miljoonaa työpäivää vuodessa menetetään mielenterveyssyistä. Suru, ahdistus ja alakulo kuuluvat elämään, eikä kaikkea voi eikä pidä medikalisoida!

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   7.9.25 22:19:46

Minusta ei kyllä ollut "mainio" artikkeli.
Mielummin en olisi tällainen, äärimmäisen herkkä ja mielenterveysongelmainen.
Työelämässä silti on sinniteltävä, eikä se helppoa ole. Mutta miten sen voisi ymmärtää, jos ei itse ole sairas.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.9.25 22:22:10

"Mielummin en olisi tällainen, äärimmäisen herkkä ja mielenterveysongelmainen.
Työelämässä silti on sinniteltävä, eikä se helppoa ole. Mutta miten sen voisi ymmärtää, jos ei itse ole sairas."
Siis jos vakuutuslääkäriltä kysytään, niin olet täysin terve.

Lähettäjä: Ansku 
Päivämäärä:   7.9.25 22:26:10

Kyllä mua ainakin helpotti töissä käyminen, kun mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus. Työterveyslääkäri ehdotti sairauslomaa, mutta minä sanoin, että ihan hulluksihan minä tulen, jos vuorokaudet ympäri pohdin tätä vaikeaa oloa.
Töissä sentään hetkeksi sai ajatukset pois itsestä ja siitä kurjuudesta.

Lähettäjä: Allu 
Päivämäärä:   7.9.25 22:28:21

Aika harva työelämässä tykkää sinnitellä. Toisilla on fyysistä vaivaa, toisilla psyykkistä. Kuka elättää jos kaikki jää kotiin koska sinnittely, kivun kanssa taistelu ja ikävien tunteiden kestämininen ei oo kivaa?!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.9.25 22:32:57

Allu, ehkä voitaisiin vaikka tehdä osa-aikaisesta työstä taas kannattavaa, niin että sairaat voisivat tehdä kevennetysti töitä ilman että se tarkoittaa täyttä taloudellista katastrofia?

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   7.9.25 22:41:39

Ah miten virkistävä näkökulma vakuutuslääkäriltä. Ihanaa vaihtelua näille etätyön haitoista puhuville kiinteistöfirmojen edustajille, kasvissyönnin pahuuksista varoitteleville lihantuottajille ym.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   8.9.25 00:12:13

Mulkut pärjää aina, ihmiset, joita ei kiinnosta muiden tunteet tai maailman epäoikeudenmukaisuus. Jos keskiössä on pelkkä oma napa eli oma pärjääminen, niin onhan se helppoa.

Kun rupeaa ajattelemaan vastuuta laajemmin, siitä ne ongelmat alkavat. Ongelmien taustalla on vastuun kantaminen.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.9.25 04:16:53

Tämä oli ilmeisesti kielletty aihe?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.9.25 04:37:08

Jaa, oli kai joku bugi.

Eli: jos jutun pointti jäi huomaamatta, niin on oikeasti opeteltava menemään myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tuskin kukaan meistä on parhaimmillaan, jos stressaa, ahdistaa, jännittää, pelottaa. Pointti olikin se, että niitä tunteita VOI oppia käsittelemään, kun riittävästi hakeutuuuusiin tilanteisiin.

Ja jos ajattelen vaikka minua tai miestäni - ei meistä kumpikaan tekisi töitä, jos olisi mahdollisuus samaan elintasoon ilmankin. Silti siellä töissä sinnitellään.

Lähettäjä: Violet 
Päivämäärä:   8.9.25 04:46:19

Minulle tuosta tekstistä huokui mielenterveysongelmia vähättelevä sävy. Perus ”suru, ahdistus ja alakulo kuuluvat elämään” ja ”ei kukaan töitä tekisi, jos ei olisi pakko” sai oma veljenikin kuulla työterveydestä, kun viimein uskalsi yrittää hakea apua ja sairaslomaa…Muistan sen puhelun ikuisesti jonka hän tuon käynnin jälkeen minulle soitti. Ja sitten ratkaisuksi otti oman henkensä, kun tilanteen vakavuutta ei otettu tosissaan.

Lähettäjä: Kuuro 
Päivämäärä:   8.9.25 05:23:20

Lähettäjä++

Päivämäärä7.9.25 22:41:39

Ah miten virkistävä näkökulma vakuutuslääkäriltä. Ihanaa vaihtelua näille etätyön haitoista puhuville kiinteistöfirmojen edustajille, kasvissyönnin pahuuksista varoitteleville lihantuottajille ym.

Ajattelin samaa. Periaatteessa artikkelissa on ihan hyviä pointteja niille, joilla on vain normaalia ahdistusta, mutta jos ihmisellä on oikeasti mielenterveysongelmia, niin ne vaan eivät parane sillä että otetaan itseä niskasta kiinni ja sinnitellään. Vakuutuslääkäri on mielestäni myös jokseenkin puolueellinen henkilö ollakseen koko artikkelin päähaastateltava.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.9.25 06:32:52

Moni jää eläkkeelle masentuneena, vaikka oikea / alkuperäinen syy on fyysinen vaiva. Fyysisiä vaivoja vaan ei nykyään oteta todesta, eikä niihin saa apua.

Lähettäjä: Aamen tälle 
Päivämäärä:   8.9.25 06:54:20

Lähettäjä: *
Päivämäärä: 8.9.25 06:32:52

Moni jää eläkkeelle masentuneena, vaikka oikea / alkuperäinen syy on fyysinen vaiva. Fyysisiä vaivoja vaan ei nykyään oteta todesta, eikä niihin saa apua.

Tämä!! Isäni jäi aikaisin eläkkeelle masennusdiagnoosilla, vaikka syy oli oikeasti täysin fyysinen. Kipu mitä hän koki jaloissaan ja selässään koveni lopulta sellaiseksi, että se vei ensin yöunet ja sitten miehen ihan sängyn pohjalle eikä pystynyt enää tekemään töitä. Ja kyllähän se veti mielenkin synkäksi. Fyysistä vaivaa vähäteltiin eikä oikein haluttu tutkia. Ja kun sille ei ollut selkeää diagnoosia, niin lopulta todettiin mielen ongelmaksi ja kirjattiin masentuneena pois työelämästä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.25 07:02:39

Kyllähän noita fyysisesti terveitä lumihiutaleita tässä maassa riittää.

Ovat saaneet tahtonsa läpi pienestä asti, niin ulisevat koko elämänsä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   8.9.25 07:15:09

Tilastojen valossa kyse on aikalailla marginaali-ilmiöstä, työkyvyttömyyseläkettä saa viisi prosenttia työikäisestä väestöstä ja määrä on vähentynyt viime vuosina.

Toki yksikin työkyvytön, erityisesti nuori ihminen, menee työelämän kannalta vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi ns.hukkaan, mutta ihan tilastotietoja tutkimalla kyseessä ei ole sinänsä iso ongelma. Suurin osa "ulisevista lumihiutaleista" jatkaa siis siellä työelämässä kaikesta huolimatta. Ja uskon että valtaosa mt-ongelmaisista haluaa mieluummin olla terve ja työkykyinen.

Lähettäjä: raparperi 
Päivämäärä:   8.9.25 07:21:15

Lähettäjä: Violet
Päivämäärä: 8.9.25 04:46:19

Minulle tuosta tekstistä huokui mielenterveysongelmia vähättelevä sävy

Mietin samaa. Useamman eri ikäisen (17-60v haarukalla) läheisen mielenterveyden ongelmiensa takia sille lopulliselle ratkaisulle menettäneenä en vaan jaksa ymmärtää mielen sairastumisen vähättelyä ja jopa asialle naureskelua. Monet peittää mielen ongelmiaan häpeän takia viimeiseen asti ja siinä vaiheessa kun hakeudutaan avun piiriin tilanne on usein jo todella vakava. Noiden tuttavien haudalla käydessä väkisin tulee mietittyä, että miksi ei heidän hätää otettu tosissaan terveydenhuollossa. Eräänkin vakavasti sairaan rakkaan ystäväni tukena olen istunut päivystyksessä ja kuullut omin korvin kuinka lääkäri vähättelee hätää ja sitä kuinka hänen taisteluvoimat loppuu, eihän niin voi olla ”kun on nuori ja nätti ja töissäkin käyt” perusteluilla.. No hän ei jaksanut.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.9.25 07:35:43

Tuttavani tytär käveli päivystyksestä (ties kuinka monennen kerran) apua turhaan haettuaan suoraan korkean rakennuksen katolle ja hyppäsi alas.
Eli ei tämäkään "mököttäjä" tai "uliseva lumihiutale" rasita työkavereita enää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.25 07:39:14

"Minulle tuosta tekstistä huokui mielenterveysongelmia vähättelevä sävy"
Niinhän moni mielenterveysongelmiin suhtautuu. Myös tässä ketjussa. Kuvitellaan, että terveenä itselläkin on ihan samanlaisia ongelmia, mutta vähän parempana ihmisenä vaan sinnitellään toisin kuin muut. Minäkin olen sinnitellyt enkä ole vaivannut terveydenhoitojärjestelmää esim. syövän, verenkiertoon liittyvien sairauksien ym. suhteen toisin kuin ne pullamössöt, jotka niihin "sairastuvat".

Lähettäjä: same same 
Päivämäärä:   8.9.25 08:12:01

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 8.9.25 07:39:14

"Minulle tuosta tekstistä huokui mielenterveysongelmia vähättelevä sävy"
Niinhän moni mielenterveysongelmiin suhtautuu. Myös tässä ketjussa. Kuvitellaan, että terveenä itselläkin on ihan samanlaisia ongelmia, mutta vähän parempana ihmisenä vaan sinnitellään toisin kuin muut. Minäkin olen sinnitellyt enkä ole vaivannut terveydenhoitojärjestelmää esim. syövän, verenkiertoon liittyvien sairauksien ym. suhteen toisin kuin ne pullamössöt, jotka niihin "sairastuvat".

Tämä. Sama kun sanoisi vaikeaan syöpään sairastuneelle, että ”älä valita on mullakin tuo yksi [vaaraton rasvapatti] muhkura ollut käsivarressa kolmekymmentä vuotta ja vaikka se on ruma ja ärsyttää joka päivä saunassa sitä katsella, niin en minä moisen pienen patin takia ole koskaan valittanut ja ihan olen ilman sairaslomapäiviä töissä ollut koko elämäni, vain uniikit lumihiutaleet inisee jostain kasvaimesta ja tarvitsee yhteiskunnalle kalliita leikkauksia ja kemoterapioita. Ennenvanhaankin on nuoret syöpään sairastuneet vaan kuollut pois mukisematta,ei ole valiteltu turhasta.”

Lähettäjä: Ersta 
Päivämäärä:   8.9.25 08:30:20

Veli on ensihoisossa. Sanoi että yli 70v asiakkaat siitä hankalia ku soittavat apua vasta ku infakrti päällä. Muut kuin lonkka murtumat ei edes tule heille kun menevät usein taxilla. Eivätkä soita 112 kuin vasta kun oikeasti hengenvaarassa. Alle 35v taas käydään katsomassa parin tikin haavoista nyrjähdyksiin ja ohjataan päivystykseen, usein nuoret asiakkaat myös pöyristyy kuin pitäisi mennä sairaana omilla kyydeillä, miksei ambulanssi vie.
Sanoi myös että sairaimmilla mt asiakkailla puuttuu hyvin usein sairauden tunto.

Hänen kokemuksensa perusteella vaikuttaa että nuoremmat hakee apua herkemmin.

Lähettäjä: ensihoitajaX 
Päivämäärä:   8.9.25 08:48:48

”Hänen kokemuksensa perusteella vaikuttaa että nuoremmat hakee apua herkemmin.”

Olen myös ensihoitaja ja tämä ei muuten todellakaan muuten ole vain huono asia! Ja edelleen aivan liian moni ei uskalla/ kehtaa pyytää apua kuin vasta aivan liian myöhään, tai ei ollenkaan. Koskee niin kehon kuin mielen sairauksia.
Hakekaa ihmiset apua! Mieluummin vaikka sitten liian herkästi kuin liian myöhään. Mielen sairaudet ON ihan oikeita sairauksia siinä missä vaikka syöpä, ei lainkaan vähäteltävä asia!

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.9.25 08:55:14

Avun hakeminen ajoissa on erittäin hyvä asia, sitä on nimittäin verrattain vaikea saada, kun resurssit ovat nykyään mitä ovat.

Lisänä sitten työpaikkojen sinnittelijät, kyllä minäkin jaksan niin ihan kaikkien tulee jaksaa- tyypit. Mt-ongelmainen ystäväni viiltelee ja yrittää vahingoittaa itseään muutenkin, oli ihan hirvittävän helpottunut kun jäi työmatkalla pyöräillessään auton alle, oli hyväksyttävä syy olla sairauslomalla jalka paketissa...

Lähettäjä: jämpti 
Päivämäärä:   8.9.25 14:55:39

Kyllä se niin on että työpaikalla ollaan tekemässä töitä, eikä jatkuvasti vellomassa tunnekuohussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.25 15:26:46

Tavallaan samaa mieltä vakuutuslääkärin kanssa et turha valitus pois ja töihin. Näin olen itse pärjännyt, ikää on jo aika paljon. Mutta mielestäni ongelma on siinä et kun asut ikäsi kerrostalossa,et opi tekemään mitään. Tavalliset, suorittavan tason työt on aika lailla kadonneet, jos olet työtön, on aika vaikea keksiä mielekästä tekemistä. Maalla haetaan elantoa ja terveyttä luonnosta, tehdään edelleen talkoita ja autellaan edestakaisin, kaupunkilaisten ja virkamiesten mielestä pimeitä hommia. En usko et kukaan huvikseen 'velloo tunteissa' ja voi huonosti vaan tähän ajautuu kun ei muuta osaa, ei tiedä paremmasta, elintapa on se et jumitetaan ruudulla aivan liikaa. Eli en pelkästään halua syyllistää yksilöä. Ihan ekaks kaikki koululaiset pitää saada kesätöihin vaikka hautausmaita haravoimaan kuukaudeksi. Kunta maksakoon pikkupalkkion jokaiselle.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.9.25 15:28:12

"Kunta maksakoon pikkupalkkion jokaiselle."

Ja taas verot nousee, jippii...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.25 15:32:33

Sitten kun jokainen vielä erottaisi 'mielen sairaudet' ja uupumuksen yms siitä ettei vaan aina huvittais ja jaksais mennä töihin mikä on ihan normaalia :D

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.9.25 18:11:04

Piste, Suomessa ei taida, Helsinkiä ehkä lukuunottamatta, juurikaan olla kaupunkikerrostaloja, joista ei pääsisi kävellen tai pyörällä "luontoon hakemaan terveyttä".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.25 18:27:28

Juu liikkuminen toki tekee hyvää, mut tarkoitin enemmän sellaista tekemistä jolla saa jotain aikaiseksi, eli kalastat, sienestät ja marjastat ruoan pöytään, tai teet metsätöitä jotta saat talveksi polttopuut. Kun on päivän huhkinut omaksi parhaakseen, jää vähemmän aikaa murehtimiseen. Ja siinä saa hetken olla oman elämänsä toimitusjohtaja kun suunnittelee ensin ja hankkii tarvikkeet ja miettii sopivan ajan , sitten toteuttaa eikä anna periksi vaikka tulee vastoinkäymisiä, ja lopuksi nauttii työnsä hedelmistä. Tällainen tekemisen mallin kun oppii jo nuoresta niin pysyy mieli terveenä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.25 18:36:59

"Sitten kun jokainen vielä erottaisi 'mielen sairaudet' ja uupumuksen yms siitä ettei vaan aina huvittais ja jaksais mennä töihin mikä on ihan normaalia :D"
Kyllähän nyt keskiverto ht.nettiin kirjoittaja tietää sairaudet paremmin kuin hoitava lääkäri. "Kun ei MINULLA, niin ei kellään muullakaan."

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   8.9.25 18:43:55

Pisteellä on kyllä pointtia. Ihmiselle tekee hyvää olla tarpeellinen sekä itselleen että toisille. Itseluottamusta tulee siitä, kun tekee asioita (ei pelkästään pihahommia, vaan yleensä kaikkea) ja oppii niissä pikkuhiljaa paremmaksi. Oppii pärjäämään, tietää että osaa ja jaksaa ponnistella. Tietenkin mielen sairaus voi silti tulla, mutta yleisesti elämä on mielekkäämpää kun tuntee olevansa tarpeellinen ja osaavansa asioita.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.9.25 19:00:49

Olikohan juuri samainen tyyppi, jota eilen haastateltiin uutisissa. Sanoi jotain, että nykyään kaikilla on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia laisinkaan ja tämän valitettavasti huomaa hyvin työelämässä nykyään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.9.25 06:30:37

Piste, mikä estää sitä kerrostaloasujas hankkimasta sienet ja marjat metsästä? Kun sitä metsää on lähes kaikkien kaupunkien liepeillä kävely- tai pyöräilymatkan päässä.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   9.9.25 08:11:56

Lääkäreiksi usein ajautuu ja pyrkii tunnekylmiä ihmisiä. Varsinkin vakuutuslääkärille on eduksi, jos näkee ihmiset vain numeroina ja tuntee vähän vihaa ja halveksuntaa alempia kasteja kohtaan. Ei sitten vaivaa työkyvyttömiltä viedä leipää suusta ja kattoa pään päältä.

Mietityttää ettei lääkäri näe miten työelämä on muuttunut vuosikymmenien varrella.
Moni kestää huomattavasti paremmin fyysistä kuin henkistä rasitusta, evoluutio ei pysy teknologian kehityksen kelkassa.

Kun ennen meni polvet ja selkä, nyt menee päänuppi ja sille on ihan syynsä.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 08:36:07

Siinä olen samaa mieltä tämän jutun kanssa, että ihmisiltä on kadonnut kyky ymmärtää mikä on normaalia elämää.

"Tavanomaisten tunteiden ja vastoinkäymisten medikalisointi, on muuttunut joillekin tavaksi ja perheen tai työpaikan ristiriitoihin liittyvät asiat päätyvät liian helposti lääkärin pöydälle."

Elämään kuuluu myös vastoinkäymiset jos jonkun normaaliin elämään kuuluvan vastoinkäymisen aiheuttavan tunteen takia saa diagnoosin ja jää kotiin vellomaan asiaa se saattaa pahentaa asiaa.

Esim. suru ei ole sairaus ja jos menee töihin surusta huolimatta saa muutakin ajateltavaa ja se konkretisoi ihmiselle, että elämä jatkuu ikävästä tapahtumasta huolimatta. Jos jää kotiin miettimään ikävää tapahtumaa, se alkaa helposti hallitsemaan koko elämää eikä ihminen pääse yli asiasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.25 08:42:29

Artikkelista huokuu se kuinka paljon meidän kulttuuri on muuttunut ja muuttuu varmasti edelleen. Uskon, että lisääntyneet mielenterveysongelmat on monen asian summa. Tietyllä tavalla meidän kulttuuri koko ajan syöttää ajatusta siitä, että ihmisen kuuluu pärjätä yksin ja tuntea vain positiivisia tunteita -muuten itsessä on jotain vikaa. Tähän kun lisätään kaikki ne paineet ja odotukset mitä tulee mm. yhteiskunnan, somen ja työpaikan taholta niin soppa alkaa olla valmis.

Artikkeli oli mielestäni oikeassa ja väärässä.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   9.9.25 10:50:02

Olihan siitäkin joku tutkimus että läheisen (puolison/lapsen) kuolemaa sai ennen surra yleisen mielipiteen mukaan 2v, nyt mielipide on että 2kk on sopiva määrä ja sen jälkeen pitäisi olla jo aurinkoinen asiakaspalvelija.

Juuri kuten ylempänä joku empaattinen-Eemeli esittää. Töihin vaan ja unohda koko juttu, mietit muita asioita ja olet tuottava.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.25 10:53:57

"Olihan siitäkin joku tutkimus että läheisen (puolison/lapsen) kuolemaa sai ennen surra yleisen mielipiteen mukaan 2v, nyt mielipide on että 2kk on sopiva määrä ja sen jälkeen pitäisi olla jo aurinkoinen asiakaspalvelija."
On sitä muiltakin hamstereita kuollut. Vähän pitäisi viitsiä itsekin yrittää eikä vaan olettaa, että yhteiskunta maksaa ja hoitaa.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.25 11:01:33

Kun joku tappaa itsensä, häntä syyllistetään, surraan tai sitten ihmetellään, miksi hän ei hakenut apua. Avun hakemiseen kuitenkin liittyy edelleen erittäin paljon häpeää tai vaihtoehtoisesti sitä ei saa

Kyllähän nuo lääkärin puheet ohjaavat kohti tuhoavia käytösmalleja, on käytösmalli sitten ryyppääminen, huumeiden käyttö tai itsemurha.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut jaksavat ja toiset eivät, eikä se ole asennekysymys. Itsemurha on niin suuren kynnyksen takana, että ennen sitä ihminen on yleensä sinnitellyt ja yrittänyt ratkaisuja ihan hirveän pitkän ajan.

Jos ongelmat tahdotaan piiloon vaalimalla selviämiskulttuuria, niin tietenkin ihmiset oppivat piilottamaan ongelmansa. Se on paluuta vanhaan, jolloin itsemurhia tehtiin paljon enemmän, jolloin ryypättiin holtittomasti ja jolloin oman pään ahdinkoa purettiin väkivallalla.

On kummallista, että monet tahtovat takaisin vanhaan kunnon aikaan, jolloin ei valitettu, vaikka tilastot osoittavat, että silloin vasta ongelmaisia oltiinkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.25 11:27:53

"Piste, mikä estää sitä kerrostaloasujas hankkimasta sienet ja marjat metsästä? Kun sitä metsää on lähes kaikkien kaupunkien liepeillä kävely- tai pyöräilymatkan päässä."

Kyllä ylemmällä pisteellä on paljonkin pointtia kirjoituksissaan. Ei tiheä kerrostalokuutioasuminen pikkuruisissa asunnoissa ole ihmisille hyväksi.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 11:32:29

"Olihan siitäkin joku tutkimus että läheisen (puolison/lapsen) kuolemaa sai ennen surra yleisen mielipiteen mukaan 2v, nyt mielipide on että 2kk on sopiva määrä ja sen jälkeen pitäisi olla jo aurinkoinen asiakaspalvelija."

Luin joskus siitä, että työterveyslääkäriltä olisi vaadittu kahden viikon sairauslomaa koska kissa kuoli ja itse tiedän tapauksen missä ihminen oli kaksi viikkoa sairauslomalla koska tuli avoero suhteesta mikä oli kestänyt pari vuotta.

Lähettäjä: Puh 
Päivämäärä:   9.9.25 11:46:22

Samaa mieltä, että juttu on oikeassa ja väärässä. Työelämä on monelta osin rankempaa kuin ennen, samat työt tekee todella paljon pienempi määrä ihmisiä eikä toisaalta helppoja, suorittavia töitä enää ole. Keskeytyksiä sataa joka tuutista koko ajan. Mulla on itselläni ollut uran alkuvaiheilla useampi burnout ja masennus, eikä se todellakaan johtunut siitä että vellottiin huonossa olossa ja valitettiin porukassa, vaan työtä oli absoluuttisesti aivan liikaa ja työjärjestelyt olivat huonoja.

Mutta sitten taas toisaalta, nyt kun olen pidempään opettanut oman alan loppuvaiheen opiskelijoita, niin viime vuosina muutos on ollut tosi selkeä. Ala on perinteisesti kilpailtu ja opiskelijat hyvin motivoituneita ja innostuneita oppimaan (meillä ollaan noin 25v korkeakouluopiskelijoita, ei 16v suoraan yläasteelta), mutta nykyään harvaa kiinnostaa oikein mikään, kaikesta ruikutetaan ja kaiken pitäisi olla kivaa. Lasketaan porukalla että miten vähän on mahdollista osallistua opetukseen, että silti läpäisisi kurssit. Kuulemma heille pitäisi maksaa siitä, että osallistuvat opetukseen. Ei elämässä ja varsinkaan työelämässä kaikki aina mitenkään vaan ole kivaa, joskus on kiire ja joskus joutuu tekemään töitä epämiellyttävänä aikana, joskus joutuu tekemään tylsiä tai vaikeita työtehtäviä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   9.9.25 11:59:10

Minä uskon että isoin ongelma on se, että ihmisillä on hämärtynyt mikä on normaalia. Tätä kuvasi hyvin eräs somekeskustelu, jossa useampi keskustelija totesi ettei terve ja (neuro)normaali ole koskaan laiska, jos ihmisen tekee mieli vaan laiskotella sohvalla, hänellä on jokin poikkeavuus, esim adhd.

Tuntuu että ihmiset kuvittelevat että on jokin normaali ihmistyyppi, joka on jonkinlainen superihminen: aina reipas, ei koskaan unohtele tai ole huolimaton, jaksaa painaa töissä ja kotona, on sosiaalinen ja taitava sosiaalisesti, harrastaa aktiivisesti liikuntaa.

Jos sitten poikkeat tästä, siihen täytyy olla jokin syy. Syyksi ei kelpaa se, että on vaan persoonaltaan vähän rauhallisempi, epäsosiaalisempi, helpommin stressaantuva tai ahdistuva tai huolimaton. Pakko on löytää jokin diagnoosi ja kenties lääkityskin. Syitä omaan olotilaan saatetaan hakea esim lapsuudesta ja näitö asioita pohditaan ja märehditään loputtomiin. Siis sen sijaan että hyväksyisi omat luonteenpiirteensä ja opettelisi elämään niiden kanssa.

Totta kai on oikeastikin esim nepsyongelmia joihin löäkäriltä voikin saada apua. Mutta nyt puhun lievemmis asioista. Esim se että tarvitsee unta 9h/vrk ja siksi arkena on vähemmän tunteja köytettävissä kuin sellaisella joka nukkuu vain 6h/vrk ei ole vika vaan ominaisuus. Ja se että on väsynyt jos tekee vuorotyötä on aivan normaalia. Tai se että välillä unohtelee asioita tai tekee virheitä kuuluu elämään. Tai se, että viihtyy enemmän itsekseen kuin joku toinen ei tee ihmisestä poikkeavaa eikä kaikkien tarvitsen olla tosi sosiaalisia.

Toisekseen tuntuu, että ihmiset kaipaavat myös arkeen kauheasti toimintaa. Tavallaan sitä tavallista arkea ei pidetä minään vaan pitäisi olla kauheasti ohjelmaa, matkustelua, harrastuksia… Jotkut eivät jaksa edes omia lapsiaan vaan heistäkin pitäisi saada vapaata. Tavallaan se tavallinen arki lapsineen ja lemmikeineen on jokin pakollinen suoritettava asia ja siitä tarvitaan säännöllisesti vapaata jotta pääsee oikeasti elämään. Ja sitten ihmetellään kun ei jakseta sitä suorittamista ja ollaan väsyneitä (ja tähän sitten etsitään diagnoosia tai pohditaan asiaa loputtomiin).

Lähettäjä: .. .. 
Päivämäärä:   9.9.25 13:55:21

"Tällainen tekemisen mallin kun oppii jo nuoresta niin pysyy mieli terveenä."

Ihanan naivia. Että mielisairauksiin ei voi sairastua, jos on reipas ja tekevä. Vain laiskat ja saamattomat sairastuvat. Kysehän ei voi olla siitä, että se sairaus tekee saamattomaksi. Vaikka haluaisikin tehdä jotain ja väkisin tekeekin. Esim. töitä. Mutta kun se päänuppi ei vain toimi samoin kuin terveillä.

Mutta ai niin, eihän mielisairauksia ole olemassakaan. Näin kertoo vakuutuslääkäri. On vain heikkoja ja laiskoja ihmisiä. Tämä selvä.

Lähettäjä: amen 
Päivämäärä:   9.9.25 14:11:57

Lähettäjä: .. ..
Päivämäärä: 9.9.25 13:55:21

"Tällainen tekemisen mallin kun oppii jo nuoresta niin pysyy mieli terveenä."

Ihanan naivia. Että mielisairauksiin ei voi sairastua, jos on reipas ja tekevä. Vain laiskat ja saamattomat sairastuvat. Kysehän ei voi olla siitä, että se sairaus tekee saamattomaksi. Vaikka haluaisikin tehdä jotain ja väkisin tekeekin. Esim. töitä. Mutta kun se päänuppi ei vain toimi samoin kuin terveillä.

Tämä. Ihan kuka vaan voi sairastua mieleltään, myös se kaikista reippain ja täydellisimmin elävä ihminen. Aivan kuten vaikka syöpäkin.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.9.25 14:14:20

No on se vähän kyllä niinkin että nykyisin ei taida olla oikein resilienssiä mihinkään negatiiviseen tai hankalaan. Tuo lääkäri sanoi mielestäni hyvin ettei ihminen voi mitenkään olla koko aikaa onnellinen ja iloinen, elämään kuuluu surua ja vaikeuksia ja välillä pitää mennä reippaasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja tätä ei oikein haluttaisi nyt ollenkaan, ei jakseta tsempata ja aina pitäisi olla kivaa. Ja omissa tunteissa vellotaan aamusta iltaan, kun on vaan tämä minä ja mun ja sillälailla. Tämä lienee somen ja kasvatuksen tulosta, kun kyllä minä saan ja voin ja mulla pitää olla aina vaan mukavaa ja kivaa.

Kunnon mielenterveysongelmat onkin sitten asia erikseen, eikä niihin tahdo saada nykyään apua mistään vaikka yrittäisi. Eikä kunnolla masentunut edes jaksa taistella itselleen apua. Surullista.

Lähettäjä: .. .. 
Päivämäärä:   9.9.25 14:20:41

"No on se vähän kyllä niinkin että nykyisin ei taida olla oikein resilienssiä mihinkään negatiiviseen tai hankalaan."

Niin että hoitavat lääkärit diagnosoivat näitä jostain syystä masennukseksi? Eivät siis osaa työtään?

Vain Jumalasta seuraava (ylöspäin) vakuutuslääkäri näkee totuuden tapaamatta yhtäkään potilasta?

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.25 14:21:03

"No on se vähän kyllä niinkin että nykyisin ei taida olla oikein resilienssiä mihinkään negatiiviseen tai hankalaan."

Tämähän on kaikkea muuta kuin totta. Etenkin miehet sinnittelevät aivan uskomattoman kauan ennen kuin hakevat apua ongelmiinsa. Usein ensin yritetään kaikki vähemmän rakentavat keinot kuten viina ennen kuin lääkäriin selvitään.

Voi tietenkin olla totta, että jotkut ihmiset menevät lääkäriin jo silloin, kun he selviäisivät vielä itsekin, mutta näiden vastapainoksi on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät mene lääkäriin, vaikka ehdottomasti pitäisi.

Tuollainen lääkärin mielipide vain lisää itsemurhia. Ne ihmiset, jotka haluavat huomiota, menevät lääkäriin edelleen, mutta ihmiset, jotka häpeävät jo valmiiksi, valitsevat itsemurhan avun hakemisen sijaan, koska lääkäreiden puheet vain kasvattavat häpeää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.25 14:26:15

"Kunnon mielenterveysongelmat onkin sitten asia erikseen, eikä niihin tahdo saada nykyään apua mistään vaikka yrittäisi. Eikä kunnolla masentunut edes jaksa taistella itselleen apua. Surullista."
Miksi saisi apua? Sanoithan itsekin, että se on vaan resilienssin puutosta. Ei siihen tarvita muuta apua kuin, että ottaa itseään niskasta kiinni.

Lähettäjä: Jooo 
Päivämäärä:   9.9.25 15:31:33

"Juu liikkuminen toki tekee hyvää, mut tarkoitin enemmän sellaista tekemistä jolla saa jotain aikaiseksi, eli kalastat, sienestät ja marjastat ruoan pöytään, tai teet metsätöitä jotta saat talveksi polttopuut. Kun on päivän huhkinut omaksi parhaakseen, jää vähemmän aikaa murehtimiseen."

Älä nyt hemmetissä ehdota. Mitä siitäkin tulisi jos kaupungeista alkaa ihmiset lappaamaan luontoon eläinten kotiin häiriköimään ja pelottelemaan niitä!!!

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.9.25 15:44:38

Nyt on luetun ymmärtäminen vähän vajaata viivalla. En puhunut ollenkaan resilienssin puutteesta ja mielenterveysongelmista samassa paketissa. Resilienssin puute on ongelma sellaisilla joilla ei ole oikeasti mielenterveysongelmia mutta jotka medikalisoivat elämän ns normaaleja asioita kun kaikki ei mene "mun mielen mukaan".

Oikeat mielenterveysongelmat on sitten jotain ihan muuta, ja ne ovat vakavia vaivoja ja tarvitsevat asiantuntijan apua, jota nyky-yhteiskunnassa on tosi hintsusti tarjolla.

Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   9.9.25 16:28:59

Melkein tuhat suomalaista joka vuosi tappaa itsensä.
Miettikää miten monta ihmistä, miten monta elämää. Jos kuvittelette tuollaisen ihmismassan silmienne eteen, on se valtava määrä.

Ei kukaan itseään tapa huvin vuoksi. Jos päätyy sellaiseen ratkaisuus, on kauhu ja epätoivo saavuttanut huippunsa.

Jos näitä ihmisiä vuosittain autettaisiin paremmin "pöyhimään tunteita," säästettäisiin tuhat elämää.

Kyseinen henkilö on piinkova paha. Henkilö jonka oma tunne-elämä saattaa olla olematon. Suomessa on 55000 psykopaattia ja psykopaateista moni päätyy pitämään käsissään paljon valtaa erilaisissa valta-asemissa. Sieltä tulee juuri sellaisia lausuntoja mitä ylen artikkelissa siteerataan.

Sen sijaan että jatketaan hampaan puremista ja tunteiden kuolettamista, tulee tunteista puhua paljon enemmän ja kapitalistinen riistojärjestelmä joka on täysin kestämätön tulee purkaa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.25 16:48:38

"Jos ongelmat tahdotaan piiloon vaalimalla selviämiskulttuuria, niin tietenkin ihmiset oppivat piilottamaan ongelmansa. Se on paluuta vanhaan, jolloin itsemurhia tehtiin paljon enemmän, jolloin ryypättiin holtittomasti ja jolloin oman pään ahdinkoa purettiin väkivallalla.

On kummallista, että monet tahtovat takaisin vanhaan kunnon aikaan, jolloin ei valitettu, vaikka tilastot osoittavat, että silloin vasta ongelmaisia oltiinkin."

Tämä on kyllä erittäin hyvin sanottu ja toivon jokaisen sisäistävän tämän.

Kun vihdoinkin ollaan päästy siihen, että esimerkiksi miehetkin (tai edes pieni osa heistä) uskaltaa puhua tunteistaan ja ongelmistaan, niin ei nyt hitto vie palata takaisin siihen entisaikojen kulttuuriin, jossa ongelmat hoidetaan viinalla läträämällä ja vaimoa hakkaamalla.

Joo, on varmasti kaikenlaisia uniikkeja lumihiutaleita tuolla työelämässä, joita ei kiinnosta vastuu ja jotka ovat puhtaasti laiskoja. Mutta kyllä isolla osalla ihmisistä ja etenkin nuorista menee ihan aidosti huonosti, eikä sitä paranneta millään "ota itseäsi niskasta kiinni" -puheella.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 18:59:45

"On kummallista, että monet tahtovat takaisin vanhaan kunnon aikaan, jolloin ei valitettu, vaikka tilastot osoittavat, että silloin vasta ongelmaisia oltiinkin."

Minä olen aloittanut työelämässä 1980-luvulla joten olen ihan itse nähnyt miten asiat ovat muuttuneet.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.25 19:03:00

"Resilienssin puute on ongelma sellaisilla joilla ei ole oikeasti mielenterveysongelmia mutta jotka medikalisoivat elämän ns normaaleja asioita kun kaikki ei mene "mun mielen mukaan"."
Millä kompetenssilla sinä kenenkään mielenterveysongelmia arvioit oikeiksi tai vääriksi? Ihan naurettava asenne, että hoitava lääkäri ei tuntisi potilastaan parhaiten.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 19:16:54

"... hoitava lääkäri ei tuntisi potilastaan parhaiten..."

Sairausloman kirjoittava lääkäri ei välttämättä tunne potilasta kovinkaan hyvin. Netti on täynnä yhteisöjä, joissa potilas oppii kaikki ne oireet jotka ovat jonkun diagnoosin kriteereinä ja vastaanotolla ei tarvitse kun luetella oireet. Netistä opitaan, että näin pitää sanoa ja näin pitää kokea. Nettiryhmässä oleminen voi vahvistaa sitä ajatusta, että kyseessä on tietynlainen häiriö ja potilas alkaa uskoa itsekin että tästä sairaudesta on kyse, vaikka todellisuudessa kyse voi olla normaalielämään kuuluvasta asiasta. Tästä puhuu myös psykiatrian ylilääkäri Kaltiala tuossa Ylen jutussa.

"Schugkin mukaan myös psykiatristen termien yleistyminen arkikielessä näkyy sairauspoissaolojen ja eläkehakemusten taustalla.

– Yhä enemmän on tarjolla itsediagnosointityökaluja, joilla voit tunnistaa itsessäsi, että oletko työuupunut, masentunut vai ahdistaako?

Tämän takia ihmiset hakeutuvat lääkäriin valmiin diagnoosin kanssa.

– Valitettavasti lääkäri usein vielä vahvistaa tämän siellä vastaanotolla, paukauttaa Schugk."

Lähettäjä: .. .. 
Päivämäärä:   9.9.25 19:23:51

Faktahomma, eli hoitavat lääkärit eivät osaa hommiaan?

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 19:49:59

Jos he kirjoittavat viikkojen sairauslomia kissan kuoleman tai parisuhteen päättymisen takia, silloin he eivät osaa koska suru ei ole sairaus vaan normaalielämään kuuluva asia ja kotona makaaminen ei auta vaan voi pahentaa tilannetta.

Jos menee töihin surusta huolimatta saa muutakin ajateltavaa ja se konkretisoi ihmiselle, että elämä jatkuu ikävästä tapahtumasta huolimatta. Jos jää kotiin miettimään ikävää tapahtumaa, se alkaa helposti hallitsemaan koko elämää eikä ihminen pääse yli asiasta.

Akuutti stressireaktio –diagnoosia (F 43,0) käytetään paljon ja myös tilanteissa, joissa taustalla ei ole poikkeuksellisen voimakasta kuormitusta (mikä diagnoosin saamisessa pitäisi olla) vaan tavanomainen, arkielämään kuuluva ristiriitatilanne työssä tai yksityiselämässä.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   9.9.25 20:08:27

Vielä pari sanaa siitä, että suru ei ole sairaus.

Suru voi heikentää työkykyä, ja työpaikalle tulo voi olla kriisin jälkeen hankalaa ja silloin lääkärin pitäisi kirjoittaa diagnoosi sopivaa Z-koodia käyttäen ja silloin työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Tästä on lääkärien eettisen toimikunnan kannanotto vuodelta 2008.

Muutaman päivän sairausloma voi olla aiheellinen, mutta ei viikkojen pelkän yksityiselämän kriisien aiheuttaman surun takia, saman kannanoton mukaan.

Lähettäjä: Kyllästynyt 
Päivämäärä:   9.9.25 21:41:21

Nää kissan kuolema ja työkaveri sanoi pahasti - saikut loppuisi kuin seinään siinä vaiheessa, kun työnantajilta poistettaisiin palkanmaksu velvollisuus muiden kuin tartuntatautien ja fyysisten sairauksien osalta. Kun palkan sijaan korvaus olisikin kelan päiväraha, joka pitäisi vielä itse vaivautua hakemaan, niin alkaisi riittämään se 2pv suruaika siitä kissastakin.

"
Luin joskus siitä, että työterveyslääkäriltä olisi vaadittu kahden viikon sairauslomaa koska kissa kuoli ja itse tiedän tapauksen missä ihminen oli kaksi viikkoa sairauslomalla koska tuli avoero suhteesta mikä oli kestänyt pari vuotta."

Tiedän paremman. 4kk sairausloma avoeron takia ja suhde ei voinut olla kovin pitkä, koska 2 vuotta aiemmin sama tyyppi suri aiempaa eroa myös jokusen kuukauden. Kun TES:ssa on vielä 3kk palkanmaksuvelvollisuus, niin kelpaahan sitä erosta toipua. ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.25 21:52:26

"Sairausloman kirjoittava lääkäri ei välttämättä tunne potilasta kovinkaan hyvin. "
Silti paremmin kuin kukaan muu, esim. vakuutuslääkäri, joka ei ole koskaan ollut potilaan kanssa missään tekemisissä ja jonka työnä on evätä sairauslomista johtuvia korvauksia.

Lähettäjä: eprgjeprj 
Päivämäärä:   9.9.25 22:12:22

No iso osa sairauslomista sietääkin evätä!

Lähettäjä: .. .. 
Päivämäärä:   9.9.25 23:38:49

Jos nyt puhutaan työkyvyttömyyseläkkeistä, niin luuletteko te, että ihminen pääsee tk-eläkkeelle, koska kissa kuoli tai mies jätti?

Eli diagnosoiko hoitavat lääkärit näitä masennukseksi? Kai nyt lääkäri erottaa normaalin elämän tunteet ja tunteettomuudet sairaudesta?

Lähettäjä: ## 
Päivämäärä:   9.9.25 23:57:45

Tämähän on kaikkea muuta kuin totta. Etenkin miehet sinnittelevät aivan uskomattoman kauan ennen kuin hakevat apua ongelmiinsa. Usein ensin yritetään kaikki vähemmän rakentavat keinot kuten viina ennen kuin lääkäriin selvitään.

^ no tätähän se resilienssin puute juuri on! Resilientti ihminen osaa hakea apua ongelmiinsa.