Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.25 14:34:35

Kysymys otsikossa.

Ikää yli 30, kuitenkin alle 35. Mies haluaisi lapsia jo aika pian, minun ajatukseni tuntuvat vaihtelevan jopa päivittäin. Saatan vauvakuumeilla viikon tai pari ja sitten yks kaks ollakin sitä mieltä, että onneksi ei ole lasta, niin voi vielä tehdä asioita x y z.

Ajatus raskaanaolosta ja synnytyksestä ahdistaa. Mieluiten vaikka adoptoisin, mutta en usko että miestä kiinnostaa. Lapsiperhe-elämä näyttää uuvuttavalta ja kaoottiselta ja lapsia saaneiden ystävien parisuhteet rakoilevat. Samalla pelkään, että menetän jotain tärkeää, jos en edes yritä (ja menetän ainakin mieheni, koska hän varmasti tahtoo lapsia).

Mihin saakka uskaltaisit lykätä päätöstä? Onko se 35 vihoviimeinen takaraja?

Lähettäjä: Rgh 
Päivämäärä:   2.9.25 14:41:31

Käykää nyt molemmat ensin testaamassa, voitteko edes saada lapsia. Monella on häikkää munasarjoissa tai huonolaatuinen sperma. Samalla saat arvion hedelmällisyydestäsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 14:41:48

Ei me kukaan voida tietää juuri sinun hedelmällisyydestä mitään. Oma äitini sai kuopuksensa 40-vuotiaana, itse raskauduin ekasta kierrosta ollessani 33. Jotkut ei saa lapsia koskaan. Mutta sen sanon, että lapsi on sellainen asia, joka muuttaa koko elämän ja jos sellaisen haluaa, niin ennemmin liian aikaisin kun liian myöhään. Lapsen kanssa voi tehdä monia asioita, se muuttaa maailmankuvaa ja myös tuo siihen elämään paljon uutta, ei vaan vie sieltä jotain pois. Lapsi on pieni aika pienen ajan elämästä ja vaikka se sitookin, niin siihen sopeutuu. Eikä niitä lapsia tarvitse hankkia kuin sen yhden jos lapsen haluaa ja se lapsiperhearki mietityttää. Tulin tosiaan raskaaksi niin nopeasti että en tiennyt mitä siitä ajatella, mutta kummasti siihen äitiyteen kasvoi raskauden aikana. Mieti tarkkaan mitä sinä haluat, ei kukaan tee sitä päätöstä puolestasi.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   2.9.25 14:43:07

Kukaanhan ei tiedä mikä sinun biologinen takarajasi on. Jokainen vuosi on toki isompi eiski. Suosittelisin kyllä nyt ihan oikeasti miettimään asiaa ja päättämään suuntaan tai toiseen. Ehkä kannattaa miettiä että jos nyt alkaisit yrittää ja sitten kuulisit että sinä et enää voi saada lapsia, miltä tuntuisi? Olisiko olo pettynyt vai helpottunut?

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   2.9.25 14:43:43

Juttele miehen kans siitä miten vauvanhoito,

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 14:45:22

Mitä sellaisia asioita sitten teet joita ei lapsen kanssa pysty tekemään?

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   2.9.25 14:45:48

Juttele miehen kans siitä miten vauvan hoito, kotityöt ja raha asiat jaetaan kun lapsi/lapsia tulee. Ei tuu sitten yllätyksenä että äiti tekee kaikki yksin. Tai että äiti ostaa lapsen tavarat ja vaatteet. Ja ostetaanko uutenav

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.25 14:55:51

"Ehkä kannattaa miettiä että jos nyt alkaisit yrittää ja sitten kuulisit että sinä et enää voi saada lapsia, miltä tuntuisi? Olisiko olo pettynyt vai helpottunut?"

Tätä olenkin yrittänyt miettiä. Kuukautiskiertoni on muuttunut epäsäännölliseksi viimeisen parin vuoden aikana ja siksi kävin jo kertaalleen tutkimuksissa. Niissä ei löytynyt mitään hälyttävää, arvot ovat hyvät ja kaikki on ok. Tuloksia odotellessa pelkäsin hetken, etten voi saada lapsia, mutta sen jälkeen ei sitten tuntunut enää oikein miltään. Näiden epäsäännöllisten kuukautisten takia olen myös joutunut tekemään välillä raskaustestin, ja olen joskus jopa toivonut, että se olisi positiivinen, ettei tarvitsisi aktiivisesti tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen.

"Mitä sellaisia asioita sitten teet joita ei lapsen kanssa pysty tekemään?"

Ratsastan tavoitteellisesti. Päivätyö on kuitenkin muulla alalla ja vie sen 8 h/pv. Minut on jo peloteltu henkihieveriin, että sitten lasten tullessa eivät "heppaleikit" enää kiinnosta eikä niihin ole aikaa tai rahaa. Olen jo joutunut neuvottelemaan itseni kanssa, että jos hankin lapsia, tulee ratsastusharrastus olemaan jatkossa esim. ratsastustunti kerran tai pari viikossa, ja koska se ei minua kiinnosta, on parempi lopettaa kokonaan.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   2.9.25 14:56:50

Minä sanoisin, että loppupeleissä sillä ei ole väliä saatko lapsen 32 vai 35 vuotiaana. Tuossa kohtaa olet kuitenkin saanut jo elää "vapaata" aikuiselämää 10-15 vuotta.

Koskaan tuskin on ns. Täydellistä aikaa lapselle, mutta elämä kyllä mukautuu muutosten myötä. Jos mielessä on, että haluat vielä tehdä tiettyjä asioita vapaasti ennen lasta, niin tee ne. Ei sillä isossa kuvassa ole lopulta väliä tulisiko se lapsi vuoden aiemmin vai myöhemmin, jos parisuhde on hyvä ja olosuhteet muilta osin ok.

Muista, että lapsi ei pilaa hyvää ja tervettä parisuhdetta. Toki lapsentulo muuttaa elämää ja suhdetta ja parisuhde tulee vaatimaan myös huomiota, mutta vauva-aikakin on tilapäistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.25 15:03:38

"Juttele miehen kans siitä miten vauvan hoito, kotityöt ja raha asiat jaetaan kun lapsi/lapsia tulee. Ei tuu sitten yllätyksenä että äiti tekee kaikki yksin. Tai että äiti ostaa lapsen tavarat ja vaatteet. Ja ostetaanko uutenav"

Näistä on jo hieman keskusteltu. Kuulin kavereiden kauhutarinoita, kun lapsi pitää laittaa päiväkotiin vuoden ikäisenä, kun (äidin) ei ole mahdollista maksaa 50% talouden kuluista jos jää hoitovapaalle. Puhuin tästä ääneen miehelle, joka melkein loukkaantui kun oletin, että hän laittaisi minut maksamaan penniäkään jos hoitaisin yhteistä lasta kotona. Hän olisi siis valmis maksamaan kaiken jos hoidan lasta. Toisaalta mies olisi varmasti halukas myös pitämään itse pitkän vanhempain- tai hoitovapaan.

Meillä on suunnilleen sama tulotaso, miehellä muutaman satasen parempi, ja pärjäämme yhdellä palkalla lapsenkin kanssa, jos emme törsäile holtittomasti.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.9.25 15:05:28

Lapset ainakin meillä yhdistivät. Ollaan perhe. Ehkä nämä jotka päätyvät eroon päätyisivät muutenkin.
Tärkeää tietty muistaa myös puoliso vaikka lapset pieniä. Keskustella yms pienistäkin asioista toinen tuntee että hänestäkin välitetään.
Meillä lapset nukkuivat pienenäkin hyvin niin ei väsyttäviä valvomisia.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 15:08:07

Älä lykkää enää, että ei jää harmittamaan jos et saakaan lapsia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.9.25 15:09:11

Voi olla jo liian myöhäistä tai sitten voit saada lapsia vielä 15 vuotta. Kukaan ei voi tietää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 15:18:36

Ei voi kukaan tietää. Käy mittaamassa amh, munasarjojen aukiolotutkimuksessa ja ultrassa, jossa kuulet antraalifollien määrän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 15:49:46

"Ratsastan tavoitteellisesti."

Aika moni huippukin on äiti tai isä ellet tiennyt. Siinä ei ole mitään outoa. Loppujen lopuksi ratsastustauko on hyvin pieni silmänräpäys elämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 15:51:34

"ja koska se ei minua kiinnosta, on parempi lopettaa kokonaan."

Ei tarvitse olla lopullinen ja ehdoton. Lopettamisen sijaan voi pitää taukoa.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   2.9.25 15:55:07

"Aika moni huippukin on äiti tai isä ellet tiennyt. Siinä ei ole mitään outoa. Loppujen lopuksi ratsastustauko on hyvin pieni silmänräpäys elämässä."

Eihän aloittajalla ollut oikeastaan kyse pelkästään siitä tavoitteellisesta ratsastuksesta, vaan siitä, ettei sille välttämättä ole sitten enää lapsiperheellisenä samalla tavalla aikaa ja rahaa, kun kyse ei ole elannosta vaan harrastuksesta. Näin ainakin ymmärsin aloittajan huolen.

Ne huiput ovat usein ammattilaisia ja siksi heihin on hieman hölmöä verrata itseään, heille ratsastus on myös työ.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.9.25 16:01:56

Liikaa ei myöskään kannata niihin tutkimuksiin luottaa, itse olin näiden perusteella hyvinkin hedelmällinen. Ja 9 vuotta meni, että saatiin hoidolla lapsi.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   2.9.25 16:08:01

Puolen vuoden paussi ratsastuksessa ei tunnu missään jos saat sovittua lapsen hoidon ratsastustesi ajaksi ja ehkä hoitajan hevosellesi/ hevosille auttamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.25 16:12:38

"Puolen vuoden paussi ratsastuksessa ei tunnu missään jos saat sovittua lapsen hoidon ratsastustesi ajaksi ja ehkä hoitajan hevosellesi/ hevosille auttamaan."

Enemmän mietin ajan- ja rahankäyttöä. Oman hevosen kanssa tallilla pitäisi kuitenkin käydä sen viitisen kertaa viikossa. Mies olisi kyllä varmasti lapsen kanssa, mutta se tarkoittaisi, että hän ei sitten tosiaan itse harrasta sitä viittä kertaa viikossa. Ei kuulosta tasapuoliselta. Ja onko reilua laittaa 1500€/kk omaan harrastukseeni? Se on kuitenkin perheeltä pois, kun yhteistä taloutta pidetään.

Lähettäjä: lmn476 
Päivämäärä:   2.9.25 18:04:42

Eroa, et ole äitityyppiä. Anna miehen perustaa perhe jonkun hänelle sopivan kanssa. Mies näkee jo nyt että sinua ei kiinnosta aidosti lapsiperheen elämä. Miehesi saa lapsia todennäköisesti vielä kauan ja voi saada kumppanikseen paljon sinua nuoremman naisen lapsensa äidiksi. Miehesi ei enää kauan katso tuota teidän tarinaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.9.25 19:04:50

Se päätös että tehdäänkö lapsi tai useita pitäisi kyllä tehdä. Ikäsi myös vaikuttaa siihen, että se yrittäminen kannattaisi aloittaa, koska ei ole mitään taetta että raskaudut heti. Varsinkin jos olet syönyt pillereitä. Voi mennä vuosikin ennenkuin tärppää. Tai enemmän oletkin äkkiä 31-33 vuotias ja kyllä se hedelmällisyys joillain laskee kovaa vauhtia. Mielummin aloittaisin nyt kuin sitten myöhemmin kadut kun et aloittanut ajoissa.
Harrastukset voi aina järjestää, hanki vaikka vuokraaja hevoselle vuodeksi.
Vauvavuosi humahtaa niin nopeasti siinä kuplassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 19:07:38

Eihän tästä ole kuin viikko tai kaksi kun vasta oli täysin sama aloitus. Suosittelen käyttämään hakua.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   2.9.25 19:26:36

Kannattaa yrittää heti, jos lapsia haluaa.

Kukaan ei tiedä kauanko voit saada lapsia ja ainakin itsellä stressaavinta oli sellainen ”välivaiheessa” eläminen. Jatkuvasti mietti että voinko tehdä sitä ja tätä, kun kohta on ehkä lapsi: voinko ostaa nyt hevosen, kannattaako aloittaa uutta sutovaa harrastusta jne….

Mieluummin yrittää lasta heti. Jos lapsi tulee, elämä mukautuu sitten sen mukaan, eli käytännössä harrastukset jää joksikin aikaa vähemmälle ja palaat harrastamaan kun lapsi isompi. Jos lasta ei tule, voi miettiä haluaako jatkaa hoitoihin vai lakkaako aktiivisesti yrittämästä ja jatkaa aktiivista harrastamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 19:31:45

No miehen kannalta se on ainakin kiva, että mies voi hankkia lapsia jonkun toisen kanssa jos sinun kanssa ei tärppää jos venytät yrittämistä liian pitkälle. Et oikein kuulosta haluavan mitään lasta, kuulostaa että tuo hevostelu menee edelle. Eikä siinä mitään väärää ole jos menee, mutta silloin ei kannata hankkia lasta, se on elämänmittainen projekti.

Lähettäjä: Choko 
Päivämäärä:   2.9.25 19:40:44

Väestöliitosta:

Naisten keskimääräinen hedelmällisyyden huippu on noin 20–24-vuotiaana. Sen jälkeen naisten hedelmällisyys alkaa laskea, mutta voi jatkua suhteellisen korkeana melkein 30-vuotiaaksi asti. Jyrkempi lasku alkaa sen jälkeen ja viimeistään noin 35-vuotiaana väestöstä ja mittaustavoista riippuen. Miesten todennäköisyys saattaa kumppani raskaaksi heteroyhdynnässä laskee tasaisesti iän myötä, mutta hitaammin kuin naisilla. Miehen “varoitusvalo” on 40 vuotta, sillä sen jälkeen hedelmällisyys on jo selvässä laskussa.

Yrittämisessä jos siihen päättää ryhtyä saattaa kestää kuukausi tai vuosia, tai jäädä onnistumatta. Ei auta kun selvittää omaa päätään mitä haluaa. Jos olet varma että haluat lapsen tai etenkin jos haluat useampia, ei kannata jäädä odottelemaan. Sen takia taas ei kannata hankkia lapsia että kumppani haluaa jos itse ei halua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 19:41:38

Ei kannata lykätä jos lapsen kumminkin haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 20:49:38

Adoptio ei ole mitenkään helpompi vaihtoehto, vaan vuosien työ. Nopeammin ja vaivattomammin saa oman, jonka voi sentään itse traumatisoida. Adoptioon annettavat lapset ovat usein erityislapsia tai vammaisia, joilla on paljon traumoja. Monet maat ovat vähentäneet ulkomaan adoptioita, koska lapset halutaan hoitaa itse.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   2.9.25 20:54:48

Kaikki päälle 30 on jo vähän myöhään, mutta ei niitä lapsia kannata tehdä ellei halua.

Lapsiperheen elämä on kaoottista ja kiireistä, sotkuistakin, mutta kun rauhoittuukin lasten kanssa kotiin leikkimään ja olemaan, samoilemaan metsissä.ja kaivelemaan hiekkaa pihalla, niin kiire katoaa ja sielu ainakin itsellä lepää ja töistä palautuu paljon paremmin kuin ennen lapsia.

Synnytys oli mulla ainakin hyvä kokemus molemmilla kerroilla. Epiduraalot toimi hienosti, ponnistus ei sattunut yhtään. Supistukset toki, mutta kyllä niistä selvisi. Hevosen selässä 2 vk synnytyksestä.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   2.9.25 20:56:15

Ja adoptoimalla ei saa tervettä pikkuvauvan vaan joko sairaan ja traumatisoituneen pikkulapsen tai vielä traumatiaoituneemman vanhemman mutta vähän terveemmän lapsen. Ja nämä on sellaisia 5-10 vuoden projekteja.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   2.9.25 20:57:34

Toki siis hienoa, jos haluat tälläiselle lapselle rakastavan kodin antaa, mutta ettei kuvitelmat ole liian ruusuiset, niin vaan jenkkimiljardöörit pääsee adoptoimaan terveitä ja kauniita pikkuvauvoja.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   2.9.25 21:07:42

Lasten hankkiminen on elämän pelottavin päätös ja jos siltä tuntuu, että perheen haluaa, se on uskallettava tehdä. Ei koskaan tule sellaista valaistumista, että nyt olen valmis äidiksi. Minulla on kaksi toivottua lasta ja olin elämänmuutoksesta ihan kauhuissani molemmilla kerroilla, kun raskaaksi tulin. Ihan turhaan, kaikki on mennyt oikein hyvin ja oma perhe on parasta elämässä. Nyt lapset ovat pian jo täysi-ikäiset ja raskaudet ja pikkulapsiaika on kaukainen muisto vain. Elämä on jatkunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 21:19:16

Kannattaa miettiä tarkkaan ja vähän pelotellakin itseään ajatuksella. Jos jaksat silti puolustaa haluaisi lapseen, niin sitten se kannattaa. Jos taas tulee sellainen fiilis, että et ole valmis luopumaan nykyisestä elämästäsi ja teet lapsen osin miehen painostuksesta tai ehkä enemmänkin miellyttääksesi miestäsi, niin sitten ei kannata.

Yksi tuttu hankki lapsen, vaikka hänen koko elämänsä on koirat. Nyt koiraharrastuksissa kun näen, niin on jotenkin surullista katsella, miten hän lepertelee kaikille koirille, kun oma lapsi on ilman huomiota taka-alalla. Tällä isä on muutenkin enemmän lapsen kanssa, koska koiraharrastusket vievät äidin kaiken ajan. Instagramissa kirjoitukset lapsesta tuntuvat kauhean puolustelevilta, että kyllä hän lapsesta välittää, vaikka kukaan ei ole hänelle väittänytkään toisin.

Mieti tarkkaan. Mikään pakko ei ole lapsia hankkia, mutta jos niitä oikeasti haluaa, niin lähivuosina täytyy alkaa tehdä ratkaisuja ja myös hyväksyä se, että mitä pidempään miettii, sen vaikeammaksi raskautuminen voi tulla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 21:22:15

Jos aloittajaa pelottaa raskausaika ja synnytys ja kuvittelee adoptoimalla pääsevänsä jotenkin helpolla niin huh huh missä tynnyreissä sitä on elelty. Jospa kasvat vielä hieman henkisesti.

Lähettäjä: Jakki 
Päivämäärä:   2.9.25 21:40:34

Joo, kannattaa miettiä tarkkaan mitä on valmis uhraamaan (kaiken?).

Miehet helposti lupailee kaikenlaista ja totuus on sitten toinen, kun on pallo jalassa ja pulla uunissa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.9.25 22:10:44

Ei yhtään. Mitä jos se ensimmäinen on maailman rakkain ja parasta elämässäsi ja haluatkin 1-3 lisää muksua muutaman vuoden välein? Tulee todella kiire iän puolesta.

Lähettäjä: åskjgesrkgjolrgmj 
Päivämäärä:   2.9.25 22:18:54

Et selvästikään halua saada lasta, etkä halua luopua mistään asioista. On ihan ok jäädä lapsettomaksi ja keskittyä vain itseensä. Kaikki eivät ole äitityyppiä. Lapsella on oikeus syntyä äidille joka rakastaa häntä yli kaiken, enemmän kuin vaikka ratsastusta.
Mutta, et voi viedä mieheltä unelmaa perheestä. Erotkaa ja päästä mies tavoittelemaan omaa perhettään, ja sinä keskityt omaan elämääsi.

Lähettäjä: - (aloittaja) 
Päivämäärä:   2.9.25 22:19:36

"Eroa, et ole äitityyppiä. Anna miehen perustaa perhe jonkun hänelle sopivan kanssa. Mies näkee jo nyt että sinua ei kiinnosta aidosti lapsiperheen elämä. Miehesi saa lapsia todennäköisesti vielä kauan ja voi saada kumppanikseen paljon sinua nuoremman naisen lapsensa äidiksi. Miehesi ei enää kauan katso tuota teidän tarinaa."

Nyt tuli vahvaa analyysia :D Enpä ole kirjoittanut miehestä tai edes itsestäni tänne paria sanaa enempää. Jännä, että kuvittelet sen perusteella tietäväsi olenko äitityyppiä tai mitä mies minussa näkee.

"Lasten hankkiminen on elämän pelottavin päätös ja jos siltä tuntuu, että perheen haluaa, se on uskallettava tehdä. Ei koskaan tule sellaista valaistumista, että nyt olen valmis äidiksi. Minulla on kaksi toivottua lasta ja olin elämänmuutoksesta ihan kauhuissani molemmilla kerroilla, kun raskaaksi tulin. Ihan turhaan, kaikki on mennyt oikein hyvin ja oma perhe on parasta elämässä. Nyt lapset ovat pian jo täysi-ikäiset ja raskaudet ja pikkulapsiaika on kaukainen muisto vain. Elämä on jatkunut."

Kiitos, tämä ja muutama vastaava kommentti tuntuivat lohduttavalta.

"Jospa kasvat vielä hieman henkisesti."

No sitten en oikein enää ehdi saada niitä lapsia, kyllä siihen kasvamiseen taitaa pari vuotta kulua ja sitten on menty jo vauhdilla 35:n toiselle puolen.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   2.9.25 22:26:13

Lapsella on oikeus äitiin joka todella haluaa häntä, eikä sellaista jolla joku ratsastus (LOL) on niin tärkeää että se menee lapsen edelle.
Älä tee lapsia. Ja voihan olla ettet niitä saiskaan.

Lähettäjä: - (aloittaja) 
Päivämäärä:   2.9.25 22:28:14

"Lapsella on oikeus äitiin joka todella haluaa häntä, eikä sellaista jolla joku ratsastus (LOL) on niin tärkeää että se menee lapsen edelle.
Älä tee lapsia. Ja voihan olla ettet niitä saiskaan."

Nyt on aivan ihmeellistä tulkintaa! Johan minä tuolla ylempänä keskustelussa pohdin, että esimerkiksi oman hevosen pito olisi perheeltä pois (ajallisesti ja taloudellisesti) ja siksi olen ottanut huomioon senkin vaihtoehdon, että ratsastusharrastukseni tulee muuttumaan rajusti jos lapsia saan. Eikö tällaista saisi yhtään muka pohtia suuren elämänmuutoksen edessä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 22:44:15

Sää ehdit heppailla koko loppuelämäs. Lapsen ehtii tehdä vain lähivuosina. Vaikka se on sitovaa, se myös antaa paljon ja menee vain muutama vuosi, niin sitä lasta kiinnostaa paljon enemmän kaverit sun muut kuin vanhemmat. Se on vaan silmänräpäys niin lapset muuttaa pois kotoa. Eikä niitä tosiaan tarvitse tehdä kuin yhden jos mietityttää sellainen lapsiperhearki. Yhden kanssa on helppoa ja kivaa. Ja mikäs sen parempaa kuin mennä sen lapsen kanssa tallille jos sekin innostuu hevosista.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   2.9.25 23:01:51

Jos tuntuu siltä että haluat lapsia, aloita yrittäminen heti. Aloitimme mieheni kanssa kun olin juuri täyttänyt 27, olen nyt 31 eikä meillä vieläkään ole lapsia hoidoista huolimatta vaikka mitään "vikaa" ei ole löytynyt. Minulla on hevoset kotona eikä niiden kanssa touhuaminen jää tauolle vaan harrastus vähän muuttuu. Tiedän toki äitejä jotka jumahtavat neljän seinän sisälle lapsen saatuaan, mutta niin ei ole pakko tapahtua.

Niin ja mitä kavereiden perhe elämää seuraillut, niin monet miehet haluavat lapsia samalla tavalla kuin lapset haluavat koiran. Varaudu siis siihen että se mies ei ihan oikeasti tajua mitä se lapsi merkitsee :D (kyllä, pidän miehiä hieman yksinkertaisina olentoina)

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   2.9.25 23:05:27

Marja Liisa Kirvesniemi hiihti pari kultaa ja nipun muita mitaleita kahden synnytyksen jälkeen.

Eli ei kannata lykätä.
Omat lapset alkaa olla kaikki täysikäisiä ja siinä on iso ero oletko lasten ollessaan teinejä nelikymppinen tai lähempänä eläkettä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 23:09:40

Noh, voi ehtiä heppailla koko loppuelämän tai sitten raskaus ja synnytys pilaa kropan niin ettei hevosen selkään ole mitään asiaa. Seurannut vierestä kaverin katkeruutta pahan kohdun laskeuman vuoksi...

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   2.9.25 23:10:35

Yritän nyt saada edes yksi lapsi ennen kuin alat äitejä tuomitsemaan ;)

Yllättävän aikaa vievää touhua ellei sitten ole sellainen ihmetyyppi joka voi jättää omat yöunet 5 tuntiin ja harrastella iltamyöhään tai aamuyöstä.

"Lähettäjä#

Päivämäärä2.9.25 23:01:51

Jos tuntuu siltä että haluat lapsia, aloita yrittäminen heti. Aloitimme mieheni kanssa kun olin juuri täyttänyt 27, olen nyt 31 eikä meillä vieläkään ole lapsia hoidoista huolimatta vaikka mitään "vikaa" ei ole löytynyt. Minulla on hevoset kotona eikä niiden kanssa touhuaminen jää tauolle vaan harrastus vähän muuttuu. Tiedän toki äitejä jotka jumahtavat neljän seinän sisälle lapsen saatuaan, mutta niin ei ole pakko tapahtua."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 23:34:22

"Et selvästikään halua saada lasta, etkä halua luopua mistään asioista."

Jos lasta ei halua, sen tietää.
Epävarmuus sen sijaan on normaalia lasta ihan tietoisesti ja vakaasti haluavillakin, ja vielä raskausaikanakin.

Lähettäjä: rlkf 
Päivämäärä:   3.9.25 00:36:54

Minulle äiti on väittänyt, että olin toivottu lapsi. Olen kuopus ja minulla on 2 v vanhempi pikkusisko.

Äitimme oli todella kiireinen ja hänellä hirveästi muita projekteja kun olimme pieniä. Jaksoi myös käydä oluella isän kanssa tai ilman. Kun me lapset kasvoimme, niin sittenhän pärjäsimme keskenämme paremmin eikä meitä tarvinnut huomioda. Tiuskia ja veetuilla vanhemmat kyllä osasivat. .

Muistan kyllä ihan liian monta kertaa lapsena miettineeni sitä, miten vähän äidiltä liikeni huomiota. Äidin kanssa ei voinut viettää aikaa, kun häntä ei kiinnostanut ja oli aina jotain muuta. Olimme paljon isän kanssa mummolassa kun äiti oli kotona.

Kyllä se minuun on jäljet jättänyt, varmasti myös siskooni. Siskoni oli kuitenkin enemmän vanhempien lempilapsi, joten hän ns. sai kaiken ja minä en saanut mitään. Mutta eniten tosiaan ärsyttää se, että olin lähinnä tiellä kun minulla oli jotain asiaa. Läksyihin en saanut myöskään vanhemmilta apua, joskus sisko auttoi.

Eli jos et lasta halua, niin ei sitä kannata tehdäkään. Varsinkin jos se onkin sairas, vammainen, tai edes nepsy, niin osaatko rakastaa sellaista, kun tarvitseekin enemmän aikaa ja tukea eikä ehkä itsenäisty samalla tavalla kuin "normaali"/terve lapsi? Ja mitä vanhemmaksi tulette, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Miesten sperman laatu on ylipäätään megasurkea ja naisten hedelmällisyys laskee kolmenkympin jälkeen.

Jos tuntuu, ettei sinusta äidiksi ole, niin ei kannata alkaa.

Lähettäjä: älvdfl 
Päivämäärä:   3.9.25 00:48:51

Kisoissa näkee usein näitä äitejä joilla hevoset ja kisaaminen on tärkeämpää kuin se oma lapsi. Jo se vauva on heitetty milloin kenellekin kun äiti verkkaa tai ridaa rataa. Lapsi itkee mutta aika hyvin nää äidit pystyy olemaan siitä välittämättä. "kun tää mun tavoitteellinen ratsastus!"
Sääliksi käy lapsia.

Ja "tavoitteellinen" LOL. Suomessa ei ole muita kuin harrastelijaratsastajia, "tavoitteellisuus" on kaukana...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.25 06:03:34

Hevosia voit ostaa koko loppuelämän. Lasten saannin ajankohta on rajallinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.25 06:40:54

Itse uskalsin 39v. asti. 39v. asti siksi että olisin ehtinyt vielä julkiselle lapsettomuushoitoihin jos en olisi heti tullut raskaaksi. Tämä oli suunniteltu jo 10 vuotta aikaisemmin. Mies oli jo 26 vuotiaana ja 10 vuotta halusin olla ensin yhdessä ennen lapsia. Alunperin suunnitelma oli 35v. mutta lykkäsin sitä vielä 5 vuodella. Äidin puolen kaikki naiset ovat tehneet lapsia 40-46 v. niin siksi uskalsin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.25 06:49:23

Oottele viisikymppiseksi.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   3.9.25 07:26:52

Aloittaja on saanut tosi outoja ja hyökkääviä kommentteja täysin normaaliin epävarmuuteen.

Aloittaja oli kirjoittanut tähän ketjuun itse neljä suhteellisen lyhyttä viestiä (aloitus mukaanlukien), kun jo ensimmäiset olivat huutamassa, että et ole äitityyppiä, eroa, mieskin kohta jättää. Oikeasti, ihmiset? Neljän viestin perusteella?

Taattua hevostallia. Tämä ei ole ihan ensimmäinen tällainen ketju eikä valitettavasti myöskään ensimmäinen, kun näin hyökätään. Täällä on epäilemättä paljon naisia, joiden hevosharrastus tosiaankin on päättynyt siihen lapseen, ja koska se katkeroittaa, kukaan muu ei saa edes pohtia epävarmoja asioita etukäteen.

T. Keväällä vastaavan ryöpytyksen saanut

Lähettäjä: - (aloittaja) 
Päivämäärä:   3.9.25 08:50:32

Kiitos asiallisesti vastanneille.

Moni on nyt takertunut tuohon hevosasiaan ja tehnyt sen perusteella tulkinnan, etten olisi sopiva äidiksi. Uskon, etten kirjoittanut ajatuksiani riittävän selvästi auki, joten haluan vielä tarkentaa.

Olen jo hyväksynyt sen ajatuksen, että lapsen/lasten myötä harrastus muuttaa muotoaan, VAIKKA mielestäni saan kyllä tuoda ilmi senkin, että asiaan liittyy kivuliasta luopumista, pelkoa ja epävarmuuksia.

Kuten joku ylempänäkin sanoi, kaikki tavoitteellisetkin ratsastajat Suomessa ovat enimmäkseen harrastelijoita. Se pitää kohdallani paikkansa, vaikka en ymmärräkään, miksi sitä täällä ivallisesti vähätellään. No, tämä on kuitenkin saanut minut "lohduttautumaan" sillä, että vaikka joutuisinkin pitämään taukoa tai ratsastamaan vähemmän, ei se loppujen lopuksi ole menetys kuin itselleni, näin karusti sanottuna :D

Mielestäni monet asiat ovat loppujen lopuksi järjestelykysymyksiä, mutta koska kokemusta lapsiperhe-elämästä ei ole, olen tietenkin uuden edessä kysymysmerkkinä. Uskon ja toivon, että hevosia pääsee harrastamaan äitinäkin, vaikka se sitten tarkoittaisi nykyisistä tavoitteista luopumista tai niiden skaalaamista omaan uuteen elämäntilanteeseen (mitä on vaikea kuvitella nyt, mutta tulee kenties luonnostaan sitten kun ajatus on ajankohtainen). Ja jos lapsikin innostuu hevosista, niin sehän on sitten vain kiva jos on yhteinen harrastus jatkossa.

Lähettäjä: Noo 
Päivämäärä:   3.9.25 10:30:31

Vesalakin on vasta 43v.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   3.9.25 10:41:07

Lapsen hankkiminen on iso hyppy, joka vain kannattaa ottaa. Normaalilla ihmisellä se muuttaa elämän arvojärjestyksen. Yritä ihmeessä.

Lähettäjä: bbb 
Päivämäärä:   3.9.25 13:13:44

Huomaatko että puhut koko ajan omista tarpeistasi ja toiveistasi? Sen sijaan että mietit miten voisit järjestää elämäsi niin että LAPSELLA olisi mahdollisimman hyvä elämän alku.
Tässä on ongelma.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   3.9.25 13:55:01

"Huomaatko että puhut koko ajan omista tarpeistasi ja toiveistasi? Sen sijaan että mietit miten voisit järjestää elämäsi niin että LAPSELLA olisi mahdollisimman hyvä elämän alku.
Tässä on ongelma."

En minä huomannut mitään tällaista aloittajan viesteissä. Hän vain mietti, miten saisi itselleen tärkeän harrastuksen jatkumaan ja selvästi halusi pohtia asioita monelta kantilta ennen kuin tekee päätöksen suuntaan tai toiseen.

Ei kun ai niin, eihän niin saa tehdä! Äidin pitää saada kaikki ilo lapsistaan, mitään muuta ei saa haluta! Koskaan!

Juuri tämän vahvan äitimyytin ja sen tarjoaman "paremman" sisäistetyn naisvihan vuoksi meillä tikataan synnyttäneitä naisia ilman puudutusta ja jätetään isommat synnytysvauriot kokonaan korjaamatta. Kun eihän ÄITI saa vaatia itselleen mitään, vauva on tärkein!

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   3.9.25 15:11:32

"Lähettäjäbbb

Päivämäärä3.9.25 13:13:44

Huomaatko että puhut koko ajan omista tarpeistasi ja toiveistasi? Sen sijaan että mietit miten voisit järjestää elämäsi niin että LAPSELLA olisi mahdollisimman hyvä elämän alku.
Tässä on ongelma."

Huomaatko, että aloittaja nimen omaan miettii elämän järjestämistä sellaiseksi, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä alku. Tottakai ne mietinnät silloin koskevat häntä itseään ja oman elämänsä mielenkiinnon kohteita, ei hän kenenkään toisen elämää ole uusiksi laittamassa :D

Lähettäjä: kkb 
Päivämäärä:   3.9.25 16:00:45

Eihän tavoitteellinen ratsastaja tarkoita sitä, että pitää tavoitella paikkaa maailman huipulla. Se tarkoittaa itselleen asetettuja tavoitteita, kuten "haluan kouluttaa omakasvattini tietylle tasolle ihan itse" (valmentajien avulla) tai "Treenaan ja kisaan nyt tämän kauden / nämä vuodet ja annan tälle harrastukselle aikani ja rahani ja sitten on aika jollekin muulle".

Eli harrastaminen on jotain muuta kuin hyvän mielen humputtelua ja "tehdään sitä mitä milloinkin mieli tahtoo". Tai tavoitteena voi olla ihan vain parantaa omaa istuntaa ja saada omalla tasollaan parempia tuloksia. Ei mene kaikien muun tekemisen ja elämisen ohessa, vaan sille annetaan aikaa ja rahaa joka on sitten jostain muusta pois.

Mutta lastentekoa ei kannata liikaa lykätä. Voi olla ettei tärppää ollenkaan, tai sitten menee kauan. Ja jos haluat hedelmöityshoitoihin julkiselle, niin ne on aloitettava viimeistään sinä vuonna kun täytät 40 v, ja voit joutua jonottamaan hoitoihin vuoden, eli ihan 39-vuotiaaksi ei kannata venyttää, kun hoitoihin ei edes pääse ennen kuin on yritetty vuosi. Toki sen voi valehdella.

Karkeasti voi sanoa, että raskaaksi tultuasi voit ratsastaa vielä muutaman kuukauden ja selästä olet pois ehkä max vuoden. Tunnen myös niitä, jotka ovat ratsastaneet ihan viimeisiin päiviin asti ja olleet selässä viikko synnytyksestä, mutta eihän se kaikilla noin mene. Mutta saman tien hevosista ei tarvitse luopua ja jos ei tärppää, niin silloinhan ei tarvitse luopua ollenkaan.

Jos et lasta halua, niin sitä ei kannata tehdä, koska se on inhottavaa lapselle tajuta, että joku muu asia elämässä on tärkeämpää. Olisin itsekin kaivannut vanhemmiltani aikaa ja huomiota edes joskus. Ei olisi tarvinnut koko aikaa, mutta edes joskus. Mutta kun heillä oli aina jotain muuta kiireellisempää. Ei lapsia paljon jaksettu. Leikkikööt keskenään. Lapset olivat vanhemmille lähinnä haitta. Eipä tuntunut kivalta. Ja nyt heidän ikääntyessään pitäisi kuitenkin koko ajan olla seurana ja apuna, vaikkei heiltä seuraa ja apua liiennyt, kun me lapset olisimme sitä tarvinneet?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.9.25 16:39:18

"Huomaatko että puhut koko ajan omista tarpeistasi ja toiveistasi? Sen sijaan että mietit miten voisit järjestää elämäsi niin että LAPSELLA olisi mahdollisimman hyvä elämän alku.
Tässä on ongelma."

Huooh nyt taas! Aloittaja kirjoitti mm. ajankäytöstä, että harrastus on perheeltä pois. Mitä muuta se on kuin pohdintaa lapsen parhaasta?

Lähettäjä: Choko 
Päivämäärä:   3.9.25 18:56:34

Luonnollisia ajatuksia suuren päätöksen edessä kaikki, vauvakuume ja vuoroin pelot ja epävarmuudet. Jäin vielä jälkikäteenkin miettimään tätä keskustelua, kun sävy on ollut aloittajaa kohtaan niin syyttävä. Mietin ovatko kommentoijat itse vanhempia ja pystyvätkö samaistumaan tällaisen päätöksen tekemisen prosessiin. Ehkä ovat ehkä eivät, mutta empaattisuudesta ei olisi haittaa.

Kun itse aloin 29-vuotiaana miettimään haluanko lapsia, meni vuosi ennen kuin tiesin että haluan. Itsekin jännitin ja pelkäsin etenkin synnytystä paljon, mutta päätöksen teon jälkeen halu saada lapsi ylitti pelon. Lopulta raskaana ollessa synnytyspelko oikeastaan hävisi ja vaikka synnytys ei mennyt kuin oppikirjasta, ei tullut traumoja. Loppujenlopuksi lasta yritettiin 8kk jonka aikana kävi yksi keskenmeno, joka vahvisti ajatusta että kyllä lapsi halutaan. Siltikin yrittäessä lasta asia jännitti, väsyneenä mietti että miten sitä voi jaksaa vielä lastakin hoitaa ja kuinka paljon helpompaa monet asiat ovat ilman perhettä. Samat epävarmuudet tuli siinäkin vaiheessa kun tuli päätös yrittää toista lasta. Toisessa vaakakupissa oli kova halu saada sisarus lapselle ja toisessa pelot siitä miten kahden kanssa arki sujuu, kun yhdenkin kanssa jo riittää hommaa.

Epäröinti lienee siis osana prosessia. Ensimmäiset vuodet ovat rankimpia, mutta etenkin jos on tukiverkkoja saa jo niiden aikana yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Mikäli verkostot on heikommat, lastenvahteja saa palkattua (helpommin sanottu, kun tehty en itse ole uskaltanut vielä vieraaseen hoitajaan luottaa kahteen vuoteen) mutta pikkulapsivaiheen jälkeen asiat helpottuu yleensä. Ja vaikka on ollut hetkittäin raskasta, on vanhemmuus ollut aivan paras päätös, vaikka molemmissa raskauksissa ensimmäisen 13 viikon aikana manasin koko päätöksen kurjina hetkinä sinne missä pippuri kasvaa.

Toivon että sulle asiat loksahtelee kohdalleen ja ehkä niin käykin, kun saa aikaan päätöksiä valmistautuu ja kypsyy myös ajatukseen raskaudesta ja synnytyksestäkin. Jos raskaaksi asti päädyt, neuvolassa annetaan tukea synnytyspelkoon ja tarvittaessa ohjataan pelkopolille. Suunniteltu sektiokin on joillekin helpottava vaihtoehto vaikka siinäkin on omat kommervenkkinsa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.25 21:07:29

Me jätettiin siihen kun olin 38, sitten paukkasi munasarjakystaa ja muuta hauskaa ja lääkäri siinä totesi ettei mulla "täällä tapahdu itsekseen yhtään mitään, mars hoitoihin jos haluatte lapsen". No ei menty, jotta se siitä.

Aloittaja on ehdottomasti paremmassa lohkossa lastenhankkijoita jo pelkästään sillä että fiksusti miettii asiaa ja järjestelyitä, ja talous on kunnossa. Hirveän paljon heikommillakin spekseillä vanhemmiksi tässä maailmassa aletaan.

Lähettäjä: - (aloittaja) 
Päivämäärä:   4.9.25 08:50:42

Kiitos kannustavista viesteistä, kiitos erityisesti Choko hyvin kattavasta kommentista.

Sanon tästä ratsastuksen tavoitteellisuudesta vielä sen verran, että siinäkin on tullut pettymyksiä viime vuosina, joten välillä motivaatio lajia kohtaan on ollut pakkasen puolella. Uskon, että minulle voisi tehdä hyvää ottaa ratsastuksestakin pakollinen paussi ja katsoa, mikä olisi järkevä tapa harrastaa jatkossa.

Olen koko ikäni ollut siinä kuplassa, että tärkeintä on valmentautua, kehittyä ja kilpailla, mutta huomaan, että se on nyt muuttumassa ja ehkä nutturan löysääminen voisi olla paikallaan.

Ehkä sekin heijastuu tähän lapsikysymykseen: tavallaan haluan ja tarvitsen muutosta, mutta sitten kuitenkin paniikissa tarraudun tuttuun ja turvalliseen elämäntapaan. On vaikea myöntää, että aikansa kutakin, etenkin kun joskus vielä ajattelin, että olen hevosihminen enkä mitään muuta.

En tiedä saako tästä kukaan kiinni.

Lähettäjä: E L 
Päivämäärä:   4.9.25 11:27:07

Sain todellakin kiinni mitä tarkoitat! Mulla on kotipihassa ravihevosia ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Nyt vasta toisen lapsen kanssa mulla on tullut noita samoja ajatuksia kuin sinulle, että ehkä tauko hevosista olisi paikallaan. Hevosihmisen identiteetti on itsellänikin niin vahva, että siitä on tosi vaikea päästää irti, vaikka raveihin lähteminen ja hevosten treenaaminen tuntuu pakkopullalta.

Kuulostaa siltä, että taidat haluta lapsen ja siihen ehdottomasti kannustan. Äitiyteen kasvaa kyllä ja rakkaus omiin lapsiin on kyllä ihan ainutlaatuista. Muista, että sinun arjesta ei tule jonkin toisen lapsiperheen arkea, vaan ne teidän lapset tulevat siihen teidän arkeen. Tietenkin lapset muuttaa arkea, mutta joskus yllättävän vähän. Lisäksi vauvavuosi on ihana tauko työelämästä. Mielestäni pienten lasten kanssa pääsee melko helpolla ja pystyy itsekin harrastamaan. Mitään kehitysvammoja, vauvan koliikkia tai synnytyksessä tulevia vammoja ei kannata etukäteen pelätä. Niidenkin kanssa näyttää ihmiset pärjäilevän.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.9.25 11:29:19

Kyllä monella nimenomaan voimakas ammatti-identiteetti tai identiteetti kilpaurheilijana tökkii vastaan kun pitää miettiä äidiksi tulemista. Muutos on kuitenkin sen verran perustavanlaatuinen ja tulee kaikille elämänalueille.

Kuka minä olen, jos en ole se, joka tekee mitä nyt teen?

Lähettäjä: 5 lasta 
Päivämäärä:   4.9.25 13:24:16

-95, -96, --98, -99, -04 lapset.
Päivääkään en vaihtaisi, eivöt lapset uuvuta. Johdonmukaisella kasvatuksella nukkuvat yönsä... (ellei koliikkia tms.).

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   4.9.25 13:25:55

Toisaalta identiteettiä joutuu muuttamaan joka tapauksessa jossain vaiheessa. Tai ainakin useimmat vaihtaa. Hevosmuijasta äityliksi on hyppäys, jonka voi tehdä monella tapaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.9.25 13:27:27

Niin, usein se vain muuttuu huomaamatta eikä niin, että haluat olla sekä kilpaurheilija että äiti ja sitten joudut valitsemaan. Tai ainakin se tuntuu siltä, että joutuu valitsemaan.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   4.9.25 13:53:06

Kyllähän se perhe elämä on hevoselämästä pois. Olen 2 lapsen äiti, nuorempi on puolivuotta. Yksi oma hevonen vieraalla valmennuksessa (ravuri). Ehdin käydä tallilla noin. Kerran viikossa ja usein se on ravireissu. Jos käyn ajamassa niin max 2-3krt. Tällöin lapset isänsä kanssa. Vanhempainvapaalla on aikaa hevosille, työelämässä ei. Päivät koostuu hoidosta, omasta työstä, arjen ja omakotitalon pyörityksestä.

Välillä kaiholla ajattelen vuosia kun pystyin viettämään kiireettömästi tallilla hevosten kanssa aikaa tai tehdä hevosten kanssa sponttaanisti jotakin. Nykyään kun menen on kokoajan takaraivossa, että kiire pitäisi olla kotona lasten kanssa tms. Olenko ollut liian kauan, ettei parisuhde ala rakoilla. Normaaliin tallireissuun menee helposti matkoineen se 2-3h.

Paljon pohtinut mihin tämä hevosharrastus lopulta menee. Hevosen pito voisi onnistua, jos olisi talli omassa pihassa ja pystyisi tallihommia, varustamista, jne. Tekemään lasten läsnäollessa tai esim. Päiväunien aikaan. Esim pienen vauvan kanssahan ratsastuskin onnistuisi jos viihtyy vaunuissa kentän laidalla/itkuhälyttimen päässä. Tai että heppa on kamat päällä odottamassa, kun puoliso tulee töistä ja saman tien pääsis ajamaan. Meillä esikoinen ei viihtynyt, kun liikkuvissa rattaissa ja nukku tosi lyhyitä pätkiä, ei olisi ehtinyt mitään ratsastamaan. Kuopus sen sijaan on helppo tyyppi ja istuisi mielellään vaikka sitterissä hyttysverkon alla ja viihtyisi, joten lapsi kohtaista, nyt sen sijaan esikoista ei voi ottaa tallille, kun uhmailee eikä kuuntele sääntöjä tai tottele, liian vaarallista. Omassa elämässä aikataulu ei kestä tallille matkustamist, se on ottaa liian ison siivun päivän ”omasta ajasta”.

Haaveilen kokoajan hevosista omassa pihassa. Mutta tämäkin on hyvä diili, että treenataan jonkun muun toimesta tavoitteellisesti ja itse olen sivuroolissa. En pystyisi mitenkään tällä hetkellä tavoitteelliseen treenaukseen ja kilpailuttamiseen. Meillä ei ole tukiverkkoja lähellä ja mies yrittäjä epäsäännöllisin työajoin. Tavallaan haaveilen, ett lasten kanssa voisi alkaa harrastaa poneilla ja sitä kautta hevoset pysyy elämässä. Ja kyllä se varmaan tässä 10 vuoden sisään on itsellä taas mahista keskittyä hevosiin eri tavalla. Ja olen oppinut nauttimaan lasten jutuista, erilaisista kerhoista, leikeistä ja muista perheellisistä ihmisistä. Olen onnellinen, että päädyttiin lapset tekemään. Hevosia saa aina ostettua vaikka 50 vuotiaana, lapsien aika oli nyt.

Lähettäjä: E L 
Päivämäärä:   4.9.25 15:37:03

O, meillä juuri noin, että valjastan valmiiksi lapsen tai lasten ollessa tallissa kanssani ja lähden heti ajamaan, kun mies tulee. Tallihommat onnistuu myös hyvin lasten kanssa.

Hevosharrastus mielestäni onnistuu hyvin, JOS se edelleen kiinnostaa ja muu arki tukee sitä (mitä teette työksenne, vuorotyö 12 h vuoroilla mahdollistaa mielestäni paremmin harrastamisen, vaikka lapset eivät ole täyttä viikkoa hoidossa). Mutta voi olla, ettei siitä hommasta moni enää nauti, kun elämään tulee muutakin sisältöä.