Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 09:16:46

Kysymys otsikossa. Lapset 4v ja 6v.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   2.9.25 09:37:20

Tulen uteliaana seuraamaan vastauksia. Olin viime vuonna eka kertaa siinä tilanteessa että miehellä oli lapsia. Minusta esittely tapahtui ihan liian nopeasti, oli osa tämän miehen love-bombing kuviota. Parissa viikossa tapasin jo lapset ja sitten kuitenkin mies oli myöhemmin sitä mieltä että ei tää nyt mitään seurustelua ole. En tajua mikä pointti oli tutustuttaa mut lapsiin jos ei kerran ollut tarkoitus kehittää mitään parisuhdetta.

Niitä lapsia on nyt enemmän ikävä kuin sitä miestä!

Jos nyt tulisi uusi tilanne vastaan niin odottaisin kyllä pari kuukautta että tuntisin miehen paremmin ja odottaisin että mies oikeasti sanoisi, että haluaa seurustella kanssani. Sitä ennen ei ole mitään järkeä tavata lapsia.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   2.9.25 09:41:08

Ja parin kuukaudenkaan jälkeen ei ole mitään mieltä sotkea lasten kuvioita "uusilla" parisuhteilla eli tuossa vaiheessa käytännössä vielä heiloilla. Ehkä parin vuoden päästä tietää ollaanko parisuhteessa ja menossa yhdessä johonkin ? SItä ennen pienten lasten kanssa voi kasuaalisti tavata ja tutustua sen enempää puolisona esittelemättä. Teinien ja sellaisten kanssa ei todellakaan ennen kuin on varma että johonkin ollaan yhdessä menossa :D

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 10:51:00

Tavattiin uuden miehen kanssa vajaa 2 kk sitten. Tämä ei ole mitään deittailupelleilyä vaan tavattiin ihan oikeassa elämässä, töiden kautta. Kolahti molemmille tosi kovaa, joten vakavissaan ollaan.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   2.9.25 11:17:51

Miksi ei voi esitellä uutta mahdollista puolisoa lapsille ihan vaan kaverina? Ja suht ajoissa?
Kuulostaa sille, että ns. salassa seurustellaan ja yhtäkkiä lasten elämään tuodaan uusi aikuinen, joka heidän pitää vaan hyväksyä elämäänsä. Aikamoinen shokki voi olla.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   2.9.25 11:33:22

Ei noin pienille vielä missään vaiheessa. Ei ainakaan parin kuukauden tapailun jälkeen, vaikka olisi kuinka "vakavasta" seurustelusta kyse.

Niinhän juttu varmaan oli vakava lasten toisen vanhemmankin kanssa, ja silti olette päätyneet eroamaan vaikka nuorempi on noin pieni. En siis luottaisi siihen, että tuo parin kuukauden juttukaan kestää.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.9.25 11:38:57

Itse esittelisin sitten, kun suhde on kestänyt kuukausia. Omakohtainen huono kokemus lapsuudesta, kun oma leskeksi jäänyt äiti käyttäytyi miten sattuu. Ja yksi yh-kaveri asui kahden vuoden sisään kahden eri miehen kanssa, ja lisäksi oli vielä yksi panokaveri ko aikana. Lapsi 6-8 v tuona aikana mm nähnyt äitinsä ja tämän uroon panemassa oh:saa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.9.25 11:42:43

Entä jos taipailukumppani on yh tai lapset ovat hänellä 90% ajasta? Kuka haluaa alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jota ei koskaan edes näe koska hänellä on jatkuvasti lapset ja niitä ei voi esitellä tai niiden kanssa ei voi viettää aikaa. Eli 2 vuotta ilman yökyläilyjä ja jotain satunnaisia tapaamisia, juu ei kiitos :D

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.9.25 11:51:59

Itse en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jonka lasta/lapsia en ole tavannut. Silloinhan se arki miehen kanssa vasta realisoituu kun näät mitä se todellinen elämä miehen kanssa on kun lapset pyörii mukana.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 12:29:54

Kumpikaan meistä ei ole yh.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   2.9.25 14:25:34

"Niinhän juttu varmaan oli vakava lasten toisen vanhemmankin kanssa, ja silti olette päätyneet eroamaan vaikka nuorempi on noin pieni. En siis luottaisi siihen, että tuo parin kuukauden juttukaan kestää."

Eli jos yksi suhde ei kestä, niin ei tule kestämään mikään muukaan?

Kyllä lapset vaistoavat, jopa aika pienetkin, milloin vanhemmalla on uusi suhde. Mielestäni on siinä vaiheessa lapsen aliarviointia, jos lapsi tietää, että on olemassa "joku", mutta hän ei tähän "jokuun" saa tutustua. Eli esittely sitten, kun seurustelu on sen verran vakavaa, että kyseisen henkilön kanssa näkee ihan oikeasti tulevaisuuden, eikä vain katsella tilannetta eteen päin. Aikarajaa tähän ei ole, jotkut tietävät jo parissa kuukaudessa, toiset parissa vuodessa. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua myös lasten kanssa, ikätason mukaisesti. Näin he eivät koe jäävänsä kaiken ulkopuolelle.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.9.25 14:29:38

Ei missään vaiheessa, lehdistä saamme lukea seuraukset.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 14:31:05

Erikoista maalata piruja seinille että nykyisen kanssa ei juttu toimisi kun edellisen kanssa ollaan päädytty eroon. Ihmiset tekee välillä huonoja ratkaisuja elämässään. Liian nopeasti tein lasten isän kanssa päätöksen tehdä lapsia, joten tässäpä sitä nyt ollaan.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.9.25 14:36:55

Ei aina ole hyvä esitellä isällekään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.25 14:39:16

Eräs tuttu ”erosi” miehestään tammikuussa (ei omasta halustaan) ja lapset näkivät uuden miehen (kaukaa tosin) jo maaliskuussa. Lapsille tuo mies esiteltiin myöhemmin keväällä. Jotenkin outo kuvio, kun ottaa huomioon ettei suostu edistämään lopullista eroa millään tavoin, vaikka uusi mies jo esitelty perheelle…

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   2.9.25 14:40:42

Minusta kannattaa uusi ihminen ottaa mukaan saman tien kun on molemmilla fiilis että tämä jatkuu vähän pidempään. Ensin puheissa, sanotaan suoraan että lähden tapaamaan Mattia, ihan samalla tavalla kun saattaisi lapselle sanoa että lähtee tapaamaan Liisa kaveria. Sitten jossain vaiheessa Matti voi olla mukana kun mennään jonnekin tai tulee käymään päiväsaikaan, ihan samalla tavalla kun kaveritkin voi tulla käymään. Ja siitä sitten pikku hiljaa enemmän elämään mukaan. Minusta näin on lapsille paljon miellyttävämpi, uusi ihminen tulee tutuksi vähitellen eikä sitä tarvitse mitenkään lapsille pakottaa että tässä on nut uusi vakava aikuinen teidän elämään. Tällä tavalla voi myös molemmat nähdä miten homma toimii ilman että se lapsille on mitenkään erityisen raastavaa jos se ihminen häviäjiin elämästä jossain vaiheessa. Ja siis silloin se tapailu kumppani nimenomaan käyttäytyy kuin äidin kaveri eikä yritä mitenkään erityisesti liehitellä lapsia vaan antaa asioiden kehittyä rauhassa. Sitten kun ollaan yhdessä päätetty että halutaan oikeasti yhteinen tulevaisuus, sitten puhutaan asiasta lasten kanssa sisältäen myös mahdollisen yhteen muuttamisen jne

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   2.9.25 14:45:47

"Eli jos yksi suhde ei kestä, niin ei tule kestämään mikään muukaan?"

Pikkulapsiaikana eroaminen ei ainakaan anna mitään positiivista signaalia siitä, että kyseinen ihminen olisi kykenevä sitoutumaan ja kantamaan valintojensa seuraukset. Jos edes lasten ydinperhe ei ole tällaiselle ihmiselle pyhä ja vaalimisen arvoinen asia, miksi se seuraava suhde olisi sitä yhtään sen enempää?

Lisäksi moni eroaa tänä päivänä lastensa toisesta vanhemmasta saadakseen vuoroviikkoasumisella itselleen vapaata ja päästäkseen tapaamaan näitä uusia puolisoehdokkaita. Lopulta kumppani esitellään lapsille joka tapauksessa, otetaan saman katon alle asumaan, tehdään yksi yhteinen mukula liimaksi ja lopulta erotaan, kun ei se ollut sen kummoisempaa kuin edelliselläkään kierroksella.

Lähettäjä: Dvh 
Päivämäärä:   2.9.25 14:53:21

6kk, mieluiten niin että jotkin tärkeät juhlapäivät ovat tapahtuneet sinä aikana. Kokemukseni mukaan sellaiset usein aiheuttavat uudesta suhteesta eroja. Toki nyt on helppo kun joulu on jo parin kuukauden kuluttua; älä ainakaan ennen tammikuuta niitä tapaa.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 15:07:00

Turha syyllistää minua kun ette tiedä yhtään taustoja minkälainen parisuhde oli lasten isän kanssa. Hän masentui heti ekan lapsen tultua, joten meitsi pyöritti lapsiperhearkea 90 %yksin eikä meillä ollut edes tukiverkostoja. Mulla oli ikään kuin yksi iso lapsi ja kaksi pientä. Mies ei halunnut hakea apua masennukseensa.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   2.9.25 15:24:07

Komppaan vahvasti nimimerkkiä Pop. Minustakin kannsttaisi esitellä saman tien vaan, varsinkin kun kyse on noin pienistä. Ei noin pienet välttämättä tunne kaikkia vanhemmst kavereitakaan ja ln aivan normaalia että vanhemman kaveri tulee käymään. Uusi puolisoehdokas ei ole sen kummempi.

Paljon hankalampi tilanne on, jos ensin suhdetta salaillaan kuukausia tai jopa vuosia, lapset huomaa että isällä on aina jotain mystistä menoa kun he eivät ole paikalla (esim puhelimessa lapset tajuaa että isä ei olekaan kotona tai kotona on joku tuntematon henkilö kun he eivät ole siellä) tai ehkä lasten toinen vanhempi tai isovanhemmat sivulauseessa mainitsee tämän exänsä uuden puolison.
Ja sitten yhtäkkiä jonsin päivänä isä esittelee tämän uuden puolison joka yrittääkin olla lapsille heti jonkinlainen läheinen aikuinen ja yhtäkkiä tämä uusi puoliso on kaikessa mukana.

Tällainen on lapsille paljon vaikeampaa kuin se, että alusta asti ovat tienneet että isä joskus tapaa kaveriaan ja joskus kaveri tulee kylään kun lapsetkin ovat paikalla ja pikku hiljaa tutustutaan.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.9.25 15:30:44

Kiitos asiallisista kommenteista.

Lähettäjä: Ei ymmärrä.. 
Päivämäärä:   2.9.25 17:39:47

No ei tietysti ollenkaan. Mä olen 5 vuotiaana joutunut näkemään äitini ensimmäisen miessekoilun ja sille ei tullut loppua.

Keskity lapsiisi ja miehiisi erikseen =)

Lähettäjä: Mona 
Päivämäärä:   2.9.25 22:59:46

Sitten kun tietää, että kyseessä on jotain pysyvää. Ajalla sinänsä ei ole väliä.

Toki jos olet tuuliviiri joka rakastuu 8x vuodessa ja aina on se elämän rakkaus kyseessä ja ihan varma yhteinen tulevaisuus, niin sitten odottelisin _vähän _ pidempään että onko tää nyt oikeasti ja pysyvästi tätä...