Lähettäjä: Iivi 
Päivämäärä:   1.9.25 20:40:41

Miten saisi nuoren koiran rajoittamaan ihmisen naaman nuolemista? Koira ei ole kipeä eikä sairas, tulee hyvin toimeen muiden eläinten ja ihmisen kanssa, liikkuu ja sen kanssa leikitään,osaa myös rauhoittua. Mutta sillä ei ole mitään käsitystä omasta ja ja ihmisen tilasta, näkee väkisin iholle. Oletan, että saattaa johtua siitä, että on kasvanut ilman emoa ja siltä on tietyt emon opetukset jääneet väliin.
Tätä on kielletty ja tarjottu muuta tekemistä, mutta varsinkin jos on kavereita kylässä kaipaa huomion keskipisteeksi ja saattaa suin päin hypätä syliin, mikä on kävä tapa.
Ideoita tai vinkkejä?

Lähettäjä: lll 
Päivämäärä:   1.9.25 20:47:12

Hyi hitto, en tule teille kylään. En ole koiraihmisiä ja en voi sietää yhtään tuollaista käytöstä koirilta. Mun naamaa ei nuolaista kuin kerran hyi helevetti.

Lähettäjä: Iivi 
Päivämäärä:   1.9.25 20:53:34

No eipä sinua ole kutsuttukaan meille kylään...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.9.25 20:58:18


Aika moni koiraihminen antaa koiran nuolla naamaansa. Kunhan ei ihan suuhun tule. Mun nykyinen 9 v koira on kerran saanut pussattua suulle ja kerran hui kauheeta, antanut kielarin eli kieli pääsi käymään mun suussa.. vähän kyllä syletti.

Lähettäjä: Iivi 
Päivämäärä:   1.9.25 21:05:51

Ja siis tarkennetaan nyt vielä, että en anna nuolla naamaa, enkä muutenkaan ihoa, mutta yritys on kova. Kielto ei tässä asiassa mene perille, vaikka muuten onkin tottelevainen koira.

Lähettäjä: Irppa 
Päivämäärä:   1.9.25 23:59:03

Mun nuorin koira (jo 2,5v eli ei pentu enää) nuolisi mielellään ihmisen naamaa, käsiä, jalkoja, kaulaa.. No, mitä vain. Sille on kuitenkin selvästi opetettu pari käskyä: "ei naamaa" jos en juuri silloin halua naamapusuja ja kun koira lopettaa (aluksi ihan kädellä työnsin kauemmas) niin heti saa rapsutuksia ja silitystä. Toinen minkä opetin on "ei nyt" eli just nyt en halua pusuja minnekään ja tätä usein seuraa "pois" eli haluan koiran antavan tilaa. Jälleen aluksi olen ihan fyysisesti siirtänyt koiran pois ja kehunut jos edes millisekunnin malttaa olla tunkematta iholle. Toisinaan olen myös heittänyt nameja etsittäväksi, jolloin tilan antaminen on koiralle kannattavaa.

Tää koira on todella ihmisläheinen ja luottavainen, makoilee paljon mun sylissä, nukkuu kainalossa tai selän päällä ja muutenkin viihtyy ihokontaktissa. Tämän vuoksi ne ihmisen omat rajat on pitänyt jämäkästi opettaa. Edelleen kyllä kusettaa vieraita ihan kuus-nolla, jos vieras ei osaa vetää rajoja. Silloin tietysti puutun tilanteeseen ja ohjaan koiran tekemään jotain muuta.

Mutta no, aikaa ja jämäkkyyttä ja tilan antaminen koiralle kannattavaksi. Toistoja, toistoja, toistoja.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   2.9.25 06:49:11

Meillä kolmevuotias pusumoottori, on oppinut varsin helposti, etten halua naamapusuja. Siirsin hänet vain pois, sanoin saman kuin ed, ei naamaa.
Pusuttelee sitten kohtaamisessa kaulaan ja varpaita, varsinkin, jos olen ilman sukkia kesällä ja esim jumpan jälkeen.
Jos olen kovin hikinen ratsastustunnin jälkeen, on mun naaman hoito hänestä vielä tärkeämpää…
Tytär antaa pusutella; jos olen paikalla, komennusäänellä koiran nimi riittää lopettamaan.
Hän oli jo ensitapaamisella kasvattajalla pikkuruinen pusuttelija, koko pesueen innostunein vipottaja. Siinä vaiheessa ei edes tiedetty varmuudella, kuka viidestä meille tulee.
Eli estäminen ja sopiva komennussana ovat ratkaisut.

Lähettäjä: Tellu 
Päivämäärä:   2.9.25 19:14:07

Meidän koiralla tuo on närästyksen merkki.