Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.25 21:21:03

Olen varsinkin nyt lähiaikoina törmännyt useampaan vieraaseen ihmiseen joka on ensi sanoista lähtien ollut hirmu tuttavallinen. Olen itse hieman ujo ja tällaisten ihmisten kanssa minun on jotenkin ollut todella helppo puhua ja jopa jatkaa jutustelua kun yleensä haluan mahd.nopeasti tilanteesta pois.

Jotenkin ihailen tälläisiä ihmistyyppejä jotka voi tuosta vain mennä vieraalle ihmiselle puhumaan (ilman siis että on tarve) ja ennen kaikkea se että kuinka tuttavallisesti puhuvat. Ja meinaan nyt lähinnä sellaisia tilanteita että ollaan vaikka kaupassa tms. tai muutamia kertoja on kisoissakin joku tullut jotakin kysymään.

Voiko tälläiseen oppia? Tai miten voisin itse olla helposti lähestyttävä ihminen?

Lähettäjä: Luu 
Päivämäärä:   30.8.25 22:19:36

Mitä se viiva nyt höpöttää?

Aloittaja, olen ihmetellyt ihan samaa ja ihaillut ihmisiä, jotka osaavat heti jutella jotain. Olen myös huomannut, että sitä todellakin voi opetella! Seuraa tarkasti miten ihmiset toimivat, ja ala pikkuhiljaa tehdä perässä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.8.25 22:25:25

Ylisviiva harvemmin on oikeassa, mutta nyt osui.

Olen jo pelkästään töideni vuoksi avoin ja helposti lähestyttävä. Valitettavasti myös siinä määrin, että moni kokee meidän olevan kavereita/ystäviä, vaikka itse en näin todellakaan koe olevan, minulle se käytös on normaalia asiakaspalvelua ja kasvomuistini on tässä hyväksi. Saataan muistaa tyypin vuodenkin takaa, jos käyty keskustelu on jäänyt mieleen.

Voiko tällaiseen oppia? Varmasti jossain määrin, mutta luontevaa se tuskin opeteltuna on. Joko olet tai et ole ihmisläheinen. Ja tuttavallisuudella ei siten tarkoiteta päällekäyvyyttä - ahdistaa minuakin, jos aspa kohtelee sinua kuin ystävää ja olet ensimmäistä kertaa asiakkaana. Iloinen, huomaavainen ja keskusteluntynkää voi vieraammallekin virittää, kun ymmärtää, missä rajat menevät.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   30.8.25 22:25:30

Öö, on ihan normaalia tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen ilman että se on mitään sen erikoisempaa tuttavallisuutta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   30.8.25 22:30:52

Tuommoisten kanssa on tosiaan helppo olla satunnaisesti tekemisissä, pidemmän päälle vähän blaah. Illanistujaisissa mukavaa seuraa, töissä rasittavaa. Olen itse ihan superintrovertti.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.8.25 22:38:18

?, osalla sitten on se työidentiteetti. Olen töissä todella erilainen kuin kotona. Kotona viihdyn yksin hiljaa kirjani/kirjoittamisen parissa, töissä olen sosiaalinen pakostakin. Miehellä menee päinvastoin - töissä hän koodaa hiljaa itsekseen ja kotona tykkäisi jutella ja olla sosiaalinen.

Lähettäjä: Mutku 
Päivämäärä:   30.8.25 23:02:44

Sama kuin Ällöllä, tavallaan. Olen ystävällisen neutraali uusien ihmisten seurassa kunnes suuntaan tai toiseen tapauskohtaisesti muutan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.8.25 23:19:29

- , pätijä tai vittumainen en ole, mutta toki on selvää, että tiedän asioista enemmän kuin sinä, jolle kirjan lukeminenkin on haasteellista. Suosittelen opiskelemaan lisää ja hankkimaan työpaikan, niin maailma avartuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.8.25 23:23:45

Ja sieltähän se heti löysi paikalle valehtelemaan niin, että korvat heiluu. MOT.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.8.25 23:31:19

- , onko sinulla tänään paha päivä? Avaa vaikka kalja ja pelaa konsolillasi, kyllä se siitä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.8.25 23:43:24

Jankuti jankuti vaikket taaskaan tiedä yhtään mistään puhut. Vittumainen pätijä mikä vittumainen pätijä. Pelkkä pätijä olisi sentään joskus edes oikeassa ja tietäisi mistä puhuu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.8.25 23:44:34

- , ymmärrän, on siis ollut paha mieli tänään. Huomenna paremmin. Tsemppiä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.8.25 23:48:02

Et siis taaskaan ymmärrä itsekään mitä selität. Asia selvä, ei yllätä.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   30.8.25 23:53:49

Älä viiva pimpitä, kyllä se siitä!

Lähettäjä: yks 
Päivämäärä:   30.8.25 23:56:56

Onpahan viivalla asiaa, ilmeisesti jotain antipatiaa ällölle? Aika ilkeää on kyllä tollainen. Mutta ihan topikkiin, mä olen ollu as palvelussa ikuisuuden ja tälläkin hetkellä sitä teen ulkomailta käsin tosin ja mun mies sanoo aina että kuka hitto sanoo että Suomalaiset on nihkeitä uusien ihmisten kanssa kun sä tuut juttuun ihan kaikkien kanssa, vähän vaikeampienkin, olen kuulemma liiankin avoin ja iloinen välillä, kaikille ei kuulemma tartis olla niin kiva. Tiedä sitten onko vuosia ulkomailla asuminen mua Suomalaisena muuttanut, mutta eiköhän se tule kuitenkin meistä jokaisesta itsestään, toiset on jäyhiä ja toiset avoimia, ehkä liikaakin sitten :)

Lähettäjä: talli 
Päivämäärä:   31.8.25 07:35:38

Meillä on ollut yksi tälläinen asiakkaana vuosikymmenten aikana, alkuun ihailin hänen tyyliään mutta puolessa vuodessa huomasin, että tällä tyylillä hän sai kaikki muut luottamaan itseensä, kertomaan henk koht asioita ja sen jälkeen hän alkoi puukottamaan muita selkään. Oli pakko ehdottaa sitten lähtöä, jotta muut saivat rauhan harrastamiseen.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   31.8.25 09:20:14

Small talk on ihan normaalia kommunikaatiota. Siinä ei ole tarkoitus kertoa syvimpiä tuntojaan, vaan osoittaa tasavertaisuutta ja kohteliasta huomiota.

Lähettäjä: Pipsa 
Päivämäärä:   1.9.25 14:28:11

Mä olen aloittajan kaltainen nainen.

Mut voi heittää keskelle ydinfyysikkoja, asunnottomien alkoholistien tai perus-Pertti talonrakentajien keskelle, haltsaan aina tilanteen. Osaan havainnoida, mikä vastapuolta kiinnostaa ja mun yleistietous on todella hyvä.

Mun pomo sanookin aina, että on todella helppo lähteä mun kanssa mihin vaan, olen heti kuin kala vedessä. Kuuntelen ihmisiä, katson silmiin ja olen helppo/hauska keskustelukumppani.

Kotona on mörkö viltin seassa, oikeen kunnon introvertti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.9.25 14:34:20

Mä oon kans just sellanen et pystyn olemaan erittäin tuttavallinen täysin vieraiden ihmisten kanssa kunhan tiedän etten todennäköisesti näe heitä enää koskaan. Ääri-introverttinä en voi sietää ajatusta siitä, että saatan sattumalta uudelleen törmätä johonkuhun ja joutuisin smalltalkkia vääntämään. Naapureille en puhu mitään, sehän olisi loputon suo.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.9.25 14:43:52

Liika tuttavallisuus on epäkohteliasta, ei pidä tehdä itsestään vieraiden ihmisten perheenjäsentä tai parasta kaveria, mutta taas jouheva keskustelu vieraidenkin kanssa on toivottu ominaisuus.

Lähettäjä: Layla 
Päivämäärä:   1.9.25 15:38:02

Minä tunnistan olevani helposti lähestyttävä ihminen, olen ollut aina. Minun on jotenkin vaan helppo kommunikoida toisten kanssa ns tuttavallisesti, vaikkei lainkaan tunnettaisi. Lähtökohtaisesti pidän ihmisistä :)
Olen myös usein saanut kuulla olevani hyvä kuuntelija. Ja sen takia minulle usein avaudutaan monenlaisista, vaikeistakin asioista hyvin herkästi. Vaikka joskus se on raskas rooli, niin myös aidosti tykkään siitä, että voin olla luottamuksen arvoinen ja esim tukea toisia hädässä & huolissa sekä olla avuksi. Silti itse olen tosi yksityinen ihminen ja minun on tosi vaikea puhua omista asioistani, vaikka pitäisi. Ja tämä omista vaikeuksista vaikeneminen tukehduttaa minua sisältä päin.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   1.9.25 15:55:15

Olen, koska töissä joudun olemaan tosi sosiaalinen. Oikeasti olen kotona yksin viihtyvä introvertti. Vaikka junassa saatan alkaa juttelemaan tuntemattomille. Vanhemmilla ihmisillä (50+) on oman kokemuksen mukaan paremmat sosiaaliset taidot ja monesti vanhemmat tädit ja sedät tulevat juttusille. Olen lähtöisin keskiluokkaisesta perheestä ja tulen hyvin juttuun sellaisten lähiöissä kasvaneiden kanssa.

Toisaalta jotkut tilaisuudet, joissa patsastellaan hienoissa vaatteissa skumppalasi kädessä tuntemattomien kanssa on mulle painajainen. Lapsena olin vähän ujo, mutta iän myötä ja varsinkin reissatessa yksin oppinut aloittamaan keskusteluja tuntemattomien kanssa

Lähettäjä: Jj 
Päivämäärä:   1.9.25 16:19:33

Mä olen tuommoinen kaikkien kanssa jutustelija. Vuosi pidin siitä miten sosiaalinen olen, kehujakin siitä tuli, tuntui että sain hyvää mieltä muille jne. En tiedä mikä muuttui, mutta nykyään minua vain hävettää. Kerran yksi kaveri sanoi, että kauhistuu aina kun alan jutella vieraille ja jotenkin se kai kolahti, tulkitsin että tuntee myötähäpeää tms. Pelkään nykyään, että olen tunkeileva, vaikka en siis ainaakaan tarkoituksella utele enkä tietenkään harrasta mitään selkäänpuukottamisia tai muuta mitä täällä on mainittu. On vain tullut sellainen olo, että ehkä minulle nauretaan tai pidetään jonain kylähulluna tai muuta.