Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.25 20:23:19

Miten päästä pois tuosta? Äskenkin tulin ajatelleeksi että olen taakka työnantajalle enkä halua missään nimessä häiritä häntä kun hänellä on 25 muunkin työkaverin asiat mietittävänä joka viikko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.25 21:01:59

Up.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   30.8.25 21:06:58

Tuo vaivaa kovin montaa.
Kaikessa nähdään negatiivisuutta ja haetaan kaikki negatiivisen kautta.

Jengillä menee huonosti, kun oletus on, että kaikki on heitä vastaan.

Minua ihmetyttää tuollainen käytös.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.8.25 21:13:04

Itsetunnosta se lähtee. Sinä olet ihan yhtä arvokas kuin ne 25 muutakin ja sinulla on ihan sama oikeus saada asiasi hoidettua kuin heilläkin. Et ansaitse yhtään sen vähempää kuin muutkaan.

Lisäksi pomosi on aikuinen ihminen, jolle maksetaan asioidesi hoidosta. Hänen töidensä järjestely ei ole sinun vastuullasi. Hän hoitaa kyllä oman osansa, sinun osasi on vain viedä asiat hänelle tietoon. Kun teet sen reippaasti ajoissa, kaikkien elämä on helpompaa.

Lähettäjä: Savolainen 
Päivämäärä:   30.8.25 21:17:17

Onkohan tämä periytyvää vai esim kasvatuksen tulosta?
Millaiset vanhemmat sulla on?

Minun puoliso ajattelee lähes kaiken negatiivisen kautta ja minä itse posin kautta. Mutta kun katsoo ja vertaa meidän vanhempia niin ero on kyllä varsin selvä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.8.25 05:57:21

Kiitos. Lisää saa laittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.8.25 08:11:56

Terapialla.

Lähettäjä: koska 
Päivämäärä:   31.8.25 11:31:30

Omalla kohdalla olen oppinut olemaan häiritsemättä ja muutenkin se joustava osapuoli. Sillä hyvin usein kun vanhemmilta pyysi apua johonkin tai muuta kysyäkseen, niin vastauksena tiuskaistiin tai ärähdettiin olemaan häiritsemättä, koska oli tärkeämpää tekemistä, oltiin muuten vain niin väsyneitä että asiani vähäpätöisyys ja sen vähättely oli käsinkosketeltavaa. Vanhempien olemuksesta huokui asenne "onko ihan pakko. "

Tätä kun toistui koko teini-iän ja nuoren aikuisuuden, oppi tosi tehokkaasti hoitamaan itse omat asiansa, eikä vaivaa niillä ketään. Sekä olemaan kynnysmatto muille. Onneksi säilytin jonkinlaisen omanarvontunnon, sillä oli aika uskomatonta kuulla kun poikaystävä vastasi aidon iloisesti että tottakai voin sua auttaa, kun apua pyysin. Ihan menin hämilleni, eikä voinut uskoa kuulemaansa.