Lähettäjä: vinna 
Päivämäärä:   29.8.25 21:06:31

Toisinaan haaveilen, että saisin asua yksin, ilman miestä. Saisin olla omassa rauhassa ja tehdä asiat omalla tavallani. En olisi tilivelvollinen mistään kenellekään. Uskon myös, että söisin paljon halvemmalla ja vähemmän.

Muilla vastaavia ajatuksia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 21:09:49

Juu, silloin tällöin haaveilen. Mies ja lapsi saisivat asua ja sotkea ihan omillansa.

Lähettäjä: Mummotamma 
Päivämäärä:   29.8.25 21:19:48

On täällä muitakin!
Haaveilen pienen pienestä mummon mökistä. Maata pitäisi tietysti olla jokunen hehtaari sekä pieni vierasmökki mummon mussukoille :D

Ehkäpä sitten jonkun vuoden päästä tämä on mahdollista...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 21:22:09

välillä :D meillä tosin ratkesi niin että meillä on kaksi kotia nykyään, vietetään välillä aikaa toinen talolla ja toinen asunnolla.

Lähettäjä: Malla 
Päivämäärä:   29.8.25 21:34:50

Et ole ainoa :) Lapset saavat asua luonani niin pitkään kuin haluavat.

Jos en saa koskaan elää yksin, vain koiralauma seuranani, olen kyllä pettynyt.

Ja meillä on puolison kanssa kaikki ihan ok. Kuitenkin kaipuuni elää yksin on voimakas.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 21:36:47

Minäkin haaveilen että saisin asua yksin ja tehdä asiat juuri omalla tavalla vaikka mies onkin.

Lähettäjä: Ei 
Päivämäärä:   29.8.25 21:39:18

Hankkikaa tai vuokratkaa mökki ja käykää välillä yksin mökkeilemässä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 21:39:26

Minullakin on ollut näitä hetkiä viime aikoina. Minulla on kyllä keskivaikea masennus, että se tekee osansa ajatuksiin. Minulle pelastus on nämä 2-3 yön reissut yksin jossain. Sitten jaksan taas monta kuukautta.

Lähettäjä: Aamu 
Päivämäärä:   29.8.25 21:49:52

Aivan samat ajatukset kuin aloittajalla! Olen lähes koko ikäviä ollut pitkissä parisuhteissa ja asunut yhdessä. Näin 50-v ikäisenä kaipaan todella paljon sitä omaa elämää, ilman miestä. Haluaisin itse päättää asioista ja ottaa koiran ja harrastaa kaikkea, ilman että toinen määräilee tai arvostelee... Erota en siis varsinaisesti edes haluaisi, mutta erilliset omat kodit olisivat täydellinen ratkaisu. Raha vaan on esteenä, sekä maatila hevosineen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 21:50:05

Minä en asu yksin, mutta teen asiat ihan niin kuin tykkään. Sellainen puoliso joka alkaisi määräilemään miten tehdään, olisi ex-puoliso.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   29.8.25 21:50:13

Yksin asuminen on parasta. En toisaalta ole kotoa muuton jälkeen asunutkaan kenenkään kanssa yhdessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 22:03:40

Ei. Muuta ihmeessä!

Minä kun erosin pitkästä suhteesta tein hyvin selväksi seuraavan miehen kanssa, että yhteen ei muuteta.

Lähettäjä: vinna 
Päivämäärä:   29.8.25 22:14:29

Siis mulla ei ole edes määräilevää miestä, oikeastaan aivan päinvastoin! Jotenkin silti kaipaan sitä yksin asumista. Mökki voisi olla ratkaisu välillä, jos löytäisi kohtuuhintaisen vuokrakohteen. Olen haaveillut myös retkeilyautosta.

Kiva, että en ole ainoa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   29.8.25 22:14:58

Haaveilin, ja toteutin haaveeni myös. Olen tyytyväinen :)

Lähettäjä: Haaveilija 
Päivämäärä:   29.8.25 22:49:39

Sama täällä. Saisi harrastaa miten haluaa ja tehdä kotona ihan mitä haluaa (vaikka raivosiivota kun tekee mieli). Ruokaa ei tarvitsisi olla koko ajan tekemässä ja rahaa kuluisi paljon vähemmän. Tavaran määrän saisi vähentää ihan minimiin ja kotona olisi enemmän tilaa. Varsinkin siivotessa ärsyttää kun kaikkea saa siirtää pois edestä, mutta mies ei halua mistään luopua.

Rakastan miestäni ja viihdyn hänen kanssaan. Ja mies on kotitöihin melko osallistuva, vaikka ylemmästä pätkästä voisi muuta päätellä. Silti haaveilen helpommasta elämästä.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   29.8.25 22:53:24

Olen 35-vuotias ja aina asunut yksin. Tähän asti kun asuu näin, on vaikea tottua muuhun. Minulle on melko selvää, että jos joskus muutan jonkun kanssa yhteen, niin asunnon pitää olla tarpeeksi iso, että molemmilla on omaa tilaa. Lisäksi en usko että Pystyisin jatkuvasti nukkumaan toisen kanssa samassa makuuhuoneessa, varsinkin huomioiden vuorotyöt. Voisin jopa kuvitella, että olisin loppuelämän parisuhteessa niin että kummallakin on omat kodit. Jotenkin on helppoa, kun saa ja pitää kannatella itse sitä omaa elämää, eikä tarvitse liikaa kiinnittyä toiseen. Jotenkin siinä pysty se oma vapaus ja onnellisuus. Toisaalta sitten jos on yhteisiä lapsia niin kuviot täytyy miettiä uudestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.25 23:04:25

Et ole outo. Itse olen asunut yksin viimeiset kymmenen vuotta ja tämä on ihan parasta. En tiedä pystynkö koskaan enää asumaan toisen ihmisen kanssa yhdessä, nautin yksin asumisesta ihan liikaa ja varmasti kaipaisin sitä suuresti.