Lähettäjä: Aika loppuu kesken
Päivämäärä: 27.8.25 20:05:06
Lapsi olisi sen ikäinen, että hyvin voisin alkaa harrastaa jotain ja lapsi pärjäisi kotona sen ajan yksin. Mutta mistä ihmeestä siihen repii aikaa? Aloin ihan miettimään mihin tämä ilta on taas hujahtanut ja mitä olen tehnyt:
Olin töistä kotona klo 16.15
Sitten ruuan teko ja syömiset
Autoin lasta läksyissä
Kävin pikaisesti lähikaupassa, kun olin unohtanut ostaa lapselle huomiseksi eväät.
Siirtelin tavaroita paikoilleen, kun huoltomiehet olivat päivällä käyneet ja heitä varten piti raivata tilaa.
Imuroin pikaisesti kun huoltomiehien kengistä oli tullut kuivaa kuraa isoja kekoja ympäriinsä
Tässä ohessa olen viikkaillut pyykkiä ja pessyt pari koneellista lisää.
Kello on kohta 20 ja ennen tätä hetkeä en ole ehtinyt istua alas, muuten kuin syödessä. Vielä pitäisi ripustella pyykit kuivumaan kunhan ne valmistuvat parin minuutin päästä. Sitten pitäisi vielä askarrella kaverin vauvalle kortti loppuun ja täytellä paperit loppuun lapsen huomista sairaala käyntiä varten. Niistä ei kyllä enää paljoa puutu.
Ihan rehellisesti uuvuttaakin ajatus, että pitäisi vielä tehostaa tahtia niin paljon, että ehtisin irrottaa aikaa jossain harrastuksessa käymiseen. Toki joka päivä ei ole samoja kotitöitä tai pakollisia puuhia, mutta aikalailla sitä puuhaa riittää iltapalaan asti joka arkipäivä. Nytkin katsoin kaupasta tullessa, että piha kaipaisi kiireesti siistimistä, lapsen kanssa pitäisi alkaa kertaamaan tuleviin kokeisiin, mutta kun ei ole niin kiire niin jää seuraaviin päiviin, olisi kiva ehtiä lapsen kanssa uimaan jne.
Joten kuinka hiton nopealla temmolla te muut teette pakolliset kotityöt ymv, että ehditte harrastaa? Tuntuu, että illat töiden jälkeen vaan menevät siihen johonkin ”tämä on pakko hoitaa äkkiä tänään” asioihin.
|