Lähettäjä: Mä
Päivämäärä: 26.8.25 08:41:46
Mitä tekisit tässä tilanteessa?
Huomasin kesäpaikassa, että isoisäni vanha kello on siellä lojumassa. Tunnistin että kello on arvokas. Kysyin asiasta mummolta, joka sanoi, että kellolla ei ole mitään arvoa: ei tunne- eikä rahallista arvoa. Kun isoisäni kuoli, en saanut mitään muistoa hänestä, siskoni taas sai valita haluamansa arvotaulut jne. Lisäksi sisko on saanut asua ilmaiseksi isoisän asunnossa (tosin maksanut vastikkeet) yli 20 vuotta ja käyttää suvun kesämökkiä ilmaiseksi. Minä en ole saanut mitään tällaista.
Tiedän, että olisi väärin ottaa kello sieltä. Toisaalta siellä käy kaiken maailman porukka ja olen huolissani, että joku muu vie kellon mennessään. Isoäiti voi myös hyvin antaa sen jollekin (mutta jostain syystä ei minulle).
Mitä tekisitte tilanteessani? Puhuminen on turhaa, siihen isoäiti ei kykene. Perimiskaaressa ei ole enää muita elossa kuin minä ja siskoni, eli perisimme kellon sitten aikanaan jos se on vielä tallella. Minulle sillä olisi sitä tunnearvoakin, muistan kuinka ylpeänä pappa sitä aina minulle esitteli.
|