Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   25.8.25 15:47:22

Synnytyspelon takia olen toistaiseksi jättänyt lapset tekemättä. Nyt alan kallistua siihen, että lapsi saisi tulla, mutta ehdottomasti toivon suunniteltua sektiota.

Miten teidän sektionne sujuivat? Jos sektion perusteena oli synnytyspelko, jouduitteko taistelemaan paljonkin, että saitte sektiolupauksen? Jos on ollut useampi raskaus ja sektio, sujuivatko ne hyvin?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.8.25 15:53:36

2 sektiota ja menivät hyvin. Haava/arpi vatsan pohjassa niin ei nöy eikä tunnu. Puudutuksella tehty niin itse oli läsnä kun lapset syntyivät . Eiköhän ne yleensä menekin hyvin mutta aina riskeistä silti muistutetaan.

Lähettäjä: ee 
Päivämäärä:   25.8.25 17:12:18

Minä taas en kykenisi sektioon hereillä ollessa, pitäisi nukuttaa. Jostain syystä minulla tekee kaikki leikkelyt todella pahaa. En kykene edes ajattelemaan mitään. Olen meinannut pyörtyä luomenpoistossa ja myös haavaa tikatessa, kun loukkasin itseni ja haava tarvitsi kaksi tikkiä. Olisi tarvinnut kolmannenkin, mutta minulla teki niin pahaa, että lääkäri päätti pärjätä kahdella tikillä.

En kykenisi mitenkään siihen, että hitaasti ja rauhassa alettaisiin leikellä kerros kerrallaan, kaikki seitsemän kerrosta vuorotellen, ja sitten alettaisiin kaivaa ja pyöritellä vauvaa esille ja ulos. Ja sen jälkeen sitten vielä kerros kerrallaan tikattaisiin kaikki umpeen, eikä mihinkään ole kiire...

Hyi että :D Miten joku haluaa tuon vapaaehtoisesti? Ennemmin synnyttäisin alakautta, vaikka siinäkin voi sata asiaa mennä pieleen. Mutta niin voi mennä sektiossakin, jopa suunnitellussa.

Olen itse syntynyt hätäsektiolla, eli äiti nukutettiin. Esikoisen äiti synnytti alakautta ja se oli niin kamalaa, että hän meinasi lähteä kotiin kesken ponnistusvaiheen.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   25.8.25 17:17:29

Facessa on ryhmä suunniteltu sektio & synnytyspelko/trauma. Liity sinne ja käy lukemassa kokemuksia. Täällä sulle tullaan vaan kertomaan kuinka a) ei lapsia pitäisi edes hankkia jos pelottaa, että b) olet huono äiti kun et alateitse synnytä ja että c) kuinka jollain pirkolla oli kivuton ja ihana synnytyskokemus ja ettei voi ymmärtää kuinka joku sitä pelkäisi :D

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   25.8.25 17:20:45

Minä sain Keski-Pohjanmaalla sektion hyvin helposti. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanoin että voi kirjata sinne että sektiolla tulee ja synnytystapa-arviossa viikolla 36 sovittiin sektiopäivä.

Neljä ensimmäistä päivää olin aika kipeä, sen jälkeen taisin buranaa ja panadolia ottaa vielä viikon. Meillä meni kaikki tosi hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 17:55:45

En ole kyllä viivan mainitsemia asioita huomannut tämän foorumin sektioita käsitelleissä keskusteluissa.

Pari päivää sitten oli yksi aloitus aiheesta. Kannattaa käyttää hakua.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   25.8.25 18:14:33

Höpsistä Viiva. Olen aina kertonut oman kokemukseni, kaksi suunniteltua sektiota, koska en halunnut hallitsematonta synnytystilannetta ties mihin kellon aikaan ja random kätilön johdolla.
Sektiot spinaalissa, tuttu gyne, tuttu nukutuslääkäri, ja yllättäen ja pyytämättä tuttu instrumenttihoitaja.
Haava on mitätön, lapset terveitä, imetys meni hyvin. Buranaa kummempaa kipuläkettä en tarvinnut.
Ei mitään alapään vaivoja nyt 20 vuotta myöhemminkään.
Jos tietää, että kaksi on lapsiluku ja synnytys on jostain syystä pelottavaa, niin tervetuloa joukkoon.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.8.25 18:24:13

Ee - ei siitä tiedä oikeastaan mitään. Eikä pidä ajatella. Sermi.on edessä ja kuulee vaan puheen-juttelevat kaikenlaisia omia juttujaan. Mm ensimmäisellä sektiolla puhuivat hevosista. Kirurgi yms olivat naisia ja epäilen että yhden kanssa olen jossain kouluvalmennuksessakin ratsastanut.
Ensimmäisellä kerralla pelotti itseäkin puudutus mutta koska lapsi alkoi väsyä niin eivät halunneet nukuttaa -vaikuttaa enemmän lapseen.
Oikeasti se aika erikoinen juttu :makaat siinä ja tunnet että sulla on esim jalat mutta jos haluaisit liikuttaa niin ei olekaan mitään ja rinnoista alaspäin olet ihan tunnoton.

Lähettäjä: Minun 
Päivämäärä:   25.8.25 18:28:10

Lapsen suuren koon vuoksi sektioon. Olin hereillä ja lievässä paniikissa, mutta nukkumatti rauhoitteli vieressä. Haava oli 2-3 päivää järkyttävän kipeä, en juuri pystynyt liikkumaan, eikä maito noussut. Alateitse synnyttäneet käveli osastolla, itse pääsin hädin tuskin pytylle. Haavan parannuttua ei mitään ongelmaa, eikä nyt enää jälkeäkään arvesta. Lapsi sai 10 pistettä. Tästä aikaa siis 30 vuotta jo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 18:41:58

” Olen meinannut pyörtyä luomenpoistossa ja myös haavaa tikatessa, kun loukkasin itseni ja haava tarvitsi kaksi tikkiä. ”

Mä meinasin pyörtyä, kun koiran tassua tikattiin, verikokeessa näytteenottaja koppasi mut syliin, kun kolmannella askeleella ei jalat enää kantaneet ja verenluovutuksessakin melkein pyörryin. Sektio tuli vauvan perätilan vuoksi ja näin jälkikäteen sanon kaikille, että menen mieluummin sektioon kuin hammaslääkäriin. Mulla oli sektiossa niin hyvät puudutteet, että vaikka mut olis leikattu kahtia niin en olis tiennyt mitään. En muista milloin pääsin jaloilleni, mutta siellä osastolla köpöttelin, kahden yön jälkeen kotiin. Viikon päästä kävin jo useamman kilometrin kävelyllä, rauhassa toki. Että jos täällä on joku, joka on ollut Naistenklinikalla heinäkuussa 2016 niin iso kiitos!

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   25.8.25 21:58:00

Kiitos kokemuksista!

"Miten joku haluaa tuon vapaaehtoisesti?"
Minua kauhistuttaa alatiesynnytyksessä sen ennakoimattomuus ja hallitsemattomuus. Pelkään, että vauva jää jumiin ja hapenpuutteesta aiheutuu pysyvää haittaa. Lisäksi pelkään itselleni tulevia vaurioita, joiden korjaamiseen terveydenhuolto ei välttämättä suhtaudu vakavasti.

Otan mieluummin hallitun leikkaushaavan vatsaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.8.25 22:19:33

Ei kiireellinen hätäsektio. Onneksi nukuttivat, koska puudute ei auttanut.

Ruma arpi ja makkara haavan päällä. Ennen maha litteä. Harkitsen korjausleikkausta.

Onneksi paraneminen oli hyvin nopeaa ja olin heti seuraavana päivänä kävelylenkillä useamman kerran. Muut eivät voineet kävellä… taisin jättää kipulääkkeet pois heti kun pääsin sairaalasta, olivat turhia.