Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.8.25 10:13:11

Hoitoala...

En tiedä, onko silmäni auenneet vai onko näin ollut aina, mutta näen ympärilläni järjettömän paljon loppuunpalaneita hoitajia...

...eräs itkee, kun näkee sairaalan ohi ajaessa ja jos joutuu itse päivystykselliselle käynnille, saa hyperventilaatiokohtauksen

...on irtisanoutumisia tyhjän päälle ja keikkatyötä voimien mukaan sen myöntäen (useita!)

...osa-aikaisuuksia jaksamisen vuoksi

...on tultu uskoon, usko on vahva Herraan Jeesukseen, jos on hankala paikka, ihan ääneen

...jotkut herää öisin jopa huutamaan apua töihin liittyvissä tehtävissä

...on monia, jotka sanovat, ettei vapaat palauta ja loma ei riitä toipumiseen

...osa osaa nimetä itsellään burn Outin

...osa onnistuu vaihtamaan alaa, eivätkä kaipaa entiseen, osa vaihtaa mutta ei löydä tässä maailman tilanteessa töitä

Ja ne jotka vielä on, kipuilevat monesti etsien vikaa toisistaan ja valittavat niiden töistä, jotka eivät kykene 110% heti.

Eniten ihmetyttää se rehellisten määrä, jotka kertovat avoimesti, että on sairastunut loppuunpalamiseen ja toipuminen on hidasta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.8.25 10:18:15

Vastasit itse kysymykseen. Hoitoala.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 10:45:30

Hoitoala.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   25.8.25 10:48:44

Itse opiskelin alalle vasta aikuisiällä. Itse olen "kova" tekemään töitä, mutta kyllä hoitoala on kovaa hommaa. Sitä joutuu jatkuvasti olemaan ns. palveluammatissa. Miettimään muiden sekä omia tunteita. Varsinkin tehohoitotyö on oikeasti vaativaa ja siinä joutuu lisäksi käyttämään aivotyöskentelyä ihan kunnolla. Useassa työpaikassa on jatkuva kiire. Ei ihmistä ole luotu olemaan robotti joka suorittaa 8h putkeen melkein ilman taukoja. Tuollaisten päivien jälkeen on niin loppu, ettei loppupäivänä jaksa tehdä mitään. On oikeasti melko rankkaa tehdä vaativaa työtä 8h putkeen, olla tekemisissä ihmisten kohtaloiden kanssa, hoitaa haastavia potilaita jne. Huonossa työpaikassa kannat lisäksi jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta sekä pahimmassa tapauksessa vihaat työtäsi. Tein itse useamman vuoden töitä kotihoidossa, enkä ihmettele että ihmiset palavat loppuun. Haluat tehdä työsi hyvin ja hoitaa ihmisiä. Ylempi taho vaatii sinua juoksemaan kuin robotti. Jos et juokse niin et ehdi pitämään taukoja. Jos valitat tai otat ylempään tahoon yhteyttä, sinut halutaan hiljentää.

Itse löysin hyvän työpaikan ja pidän työstäni ihan hirveästi. Minulla on aikaa hoitaa potilaat, pitää tauot sekä välillä istua myös koneella lisäkouluttautumassa. Mutta kyllä ihmisten ongelmien hoitaminen on silti rankkaa...

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.8.25 10:56:08

Tuttu sydänteholla hoitajana. Hatunnosto että jaksaa -on kyllä väsynyt.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   25.8.25 11:04:58

^
Olen myös miettinyt, miten joku pystyy työskentelemään jossakin vauvojen teholla (ja sinne jopa halutaan), kun potilaat ovat pieniä, ongelmat isoja, ja osa jopa menehtyy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 11:11:23

En tiedä mutta me oltiin vauvateholla 3,5 viikkoa synnytyksen jälkeen ja synnärin jälkeen paras paikka, missä on ihmiset oikealla alalla, tekevät työnsä täydellä sydämellä ja vahvalla ammattitaidolla. Hattu kourassa syvään kumarrettiin lähtiessämme. Aivan uskomattomia ihmisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 11:15:39

Suurin syy hoitoalan loppuunpalamisiin on varmasti järjettömät työvuorojärjestelyt.

Sovelluksia on työvuorosuunnitteluun varmasti tarjolla ja pitäisi olla hyvin yksinkertainen juttu, että tt syöttävät omat toiveensa vuorojensa suhteen järjestelmään. Loput ei-toivotut jaetaan tasaisesti.

On työhyvinvoinnin kannalta ihan eri juttu työskennellä pääosin omaan vuorokausirytmiin soveltuvissa vuoroissa, kuin tehdä koko ajan vasten luontaista rytmiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.25 11:39:47

"Suurin syy hoitoalan loppuunpalamisiin on varmasti järjettömät työvuorojärjestelyt."

Tämä! Yhden päivän vapaita, pitkiä työputkia. Aamua, iltaa ja yötä sekaisin, ilta-aamu yhdistelmiä. Meillä on paljon ilta, aamu, ilta, aamu, ilta, vapaa, aamu, ilta, aamu jne. Eli teet monta ilta aamua putkeen, jäät illasta yhden päivän vapaille ja tulet sitten aamuun, kunnes ilta aamu rytmi jatkuu taas. Sitä kun tarpeeksi kauan tekee niin edes ne pidemmät vapaat, joita tuollaisissa yhdistelmissä saat, ei enää palauta.

Itse ole onnistunut pienen uupumisen jälkeen sopimaan itselleni aina ma-to iltavuorot. Sopii minulle kun olen ilta-ihminen, saan aina 3pv vapaata putkeen eikä tule rankkoja työputkia. Jostain syystä tämä kuitenkin hiertää esimiestä ja muistaa muistutella että hänelle kyllä sopii mutta seuraavalle esimiehelle ei välttämättä. Työkaverit kuitenkin tykkää kun meillä enemmän sellaisia, jotka haluavat tehdä aamuja ja viikonloppuja.

Lähettäjä: .2 
Päivämäärä:   25.8.25 11:42:14

Mutta siis aloittajako ei itse kärsi työuupumuksesta ja loppuunpalamisesta, kun kerran ihmettelee miksi kollegat ympärillä lakoaa?

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   25.8.25 12:03:41

Itsellä perheenjäseniä hoitoalalla ja itselle nousee pari asiaa mieleen:
- Järjettömät vuorojärjestelyt
- Ei huomioida matkoihin kuluvia aikoja
- Hoitajat pahimmillaan siivoaa ja kokkaa, kun henkilöstökuluista säästetään
- Fyysiseen työhön ei osteta apuvälineitä, vaikka niitä on saatavilla
- Henkisesti rankkaa duunia eikä tarjota terapiaa eikä edes jälkihoitoa pahojen tilanteiden jälkeen

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.8.25 12:05:32

Eniten loppuunpalamisia olen nähnyt päivystyksen ja vanhustyön työntekijöissä henkilökohtaisesti

Yleensä ne, jotka hoitaa 1 potilasta kerrallaan kertovat työn olevan helpompaa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.8.25 17:49:43

.2: ainakin toistaiseksi