Lähettäjä: %%
Päivämäärä: 24.8.25 09:02:03
Tuli työpaikalla koirista puhetta ja yhdeltä työkaverilta kuulin ihmettelyä, että eikös meidän vanha (reilu 14 v) koiramme olisi pitänyt päästää pois jo ajat sitten. Koiran vikalistan kun kirjoittaa auki, niin kyllähän sitä kaikenlaista diagnoosia on kertynyt:
- lumbosakraalistenoosi, jonka seurauksena takajalkojen lievät halvausoireet
- MMVD eli sydämen läppäsairaus
- nivelrikko
- krooninen munuaisten vajaatoiminta.
Lääkityksiä on liuta ja lisäksi erikoisruokavalio.
Mutta sitten kun katsoo sitä itse koiraa... Halvausoireet tämän koiran kohdalla tarkoittaa sitä, että silloin tällöin kävellessä sen takajalkojen kynnet raapaisevat lattiaa, ei siis nosta takajalkoja kovin korkealla tasaisella alustalla. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole esim. ryteikköisessä metsässä, ketterästi etenee juurien ja kaatuneiden puunrunkojen yli, hyppää vaivatta sohvalle, sänkyyn, autoon ja keittiön pöydälle. Ei ongelmia päästä ylös makuulta, pomppaa kuin vietereillä. Nivelrikko ei oireile mitenkään silminnähtävästi, ei kankeutta, ontumas, mitään. Sydänvika ei oireile mitenkään. Munuaisvika kyllä oireilee siten, että pidemmillä lenkeillä koira mielellään juo kertaalleen, lisäksi pissalle pitää päästä n. 8 tunnin välein. Koira on virkeä, treenaa innoissaan mm. rallytokoa ja koiratanssia, tekee reippaita yli tunnin metsälenkkejä. Kumman pohjalta pitäisi päätöksiä tehdä, vikalistan vai koiran voinnin?
|