Lähettäjä: Pah
Päivämäärä: 23.8.25 15:32:24
Tuota ahdistelu/r*iskaustopaa kun luin itkua ja yrjöä pidätellen aamupäivällä, alkoi tuntua, että maailma on täynnä toinen toistaan vastenmielisempiä äijiä. Omatkin kokemukset lapsuudesta ja nuoruudesta tulivat elävästi mieleen.
Pakko oli käydä halaamassa omaa ihanaa, turvallista ja aidosti kilttiä miestäni. On niitä sellaisiakin, onneksi.
Tämä ei ole mikään not all men -huudatus, vaan olisi kiva kuulla teiltä muiltakin, millainen on hyvä mies. Se, ettei ahdistele, pahoinpitele tai r*iskaa, on bare minimum, mutta hyvä alku!
Aloitan kehumalla omaani. Hän on joka tilanteessa luotettava, haluaa hyvää ihan kaikille, äärettömän empaattinen. Eläin- ja lapsirakas. Hän on vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Osaa myöntää virheensä ja oppii niistä. Olen hirmu onnekas kun saan olla hänen kanssa!
Toinen hyvä mies on mun pikkuveli. Parempaa isää en voisi kuvitella, käsittämätöntä miten hän pystyy siihen kaiken sen jälkeen, miten meidän faija on häntä (ja minuakin) aikoinaan kohdellut. Ihailen myös hänen kykyään panostaa itselleen rakkaaseen musaharrastukseen, missä hän on ihan järkyttävän hyvä :) silti bändihomma ei ole pois perheeltä.
On monia muitakin, mutta tässä alkajaisiksi.
|