|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 21.8.25 23:21:41
Reilu kaksi vuotta sitten isä kävi käsiksi. Oltiin isän kanssa isän talossa hänen luonaan ja meillä tuli sanaharkkaa isän kanssa. Sanaharkka kärjistyi ja heitin kädessäni pullon lattialle jalkojeni juureen. Isä provosoitui tästä ja nousi pöydän takaa istumasta ja tuli lähemmäs ja otti rinnuksistani kiinni ja kiskasi eteenpäin niin lujaa ku sillä varmaan käsistä lähti voimaa. Tosta riuhtaisusta mulla retkahti niska.
Tein rikosilmoituksen tosta vuosi tapahtuneen jälkeen. Maanantaina poliisista oltiin yhteydessä haluanko edelleen että asia tutkitaan. Sanoin että haluan. Vaikka koko tämän ajan on tuntunut todella vaikealta pitää jotain rikosilmoitusta aktiivisena yli vuoden ajan poliisissa ja välillä joka päivä, ainakin joka viikko olen miettinyt sen perumista. En ole kuitenkaan perunut.
Isäni oli selittänyt tälle poliisille nyt puhelimessa että minä olen pahoinpidellyt häntä ja minä olen alkanut riehumaan isän kodissa. (totta toisaalta koska heitin sen pullon maahan mutta en ole kohdistanut sitä heittoa esim isääni kohti). Nyt minun asema muutettiin tässä jutussa epäillyksi myös ja olen nyt sitten ollut ihan järkyttynyt, koska isäni valehtelee. Hän kävi rinnuksiini kiinni ja aloitti tuon fyysisen väkivallan.
Tilannehan jatkui niin että isä riuhtoi minua kohti ovea, väänsi käsivarsiani, tönäsi kohti ruokapöytää. Tuntuu ihan uskomattomalta että mies nyt selittää että MINÄ olisin aloittanut tuon.
Niihin aikoihin meillä oli yhteisiä kotieläimiä jotka asui isän pihalla olevassa kiinteistössä. Minä pääasiassa hoidin nuo eläimet. Muistan tuon pahoinpitelytilanteen jälkeen seuraavana päivänä isäni oli laittanut kaikki ovet takalukkoon silleen että en päässyt eläimille hakemaan edes vettä. Tilanne oli ihan kauhea kun itse olin ihan järkyttynyt edelleen tuosta kyseisestä tilanteesta, mutta jollain tavalla halusin mennä käymään ku aloin pelätä eläintenkin puolesta.
Muutenkin nyt olen pari päivää miettinyt tätä asiaa niin isä käyttäytyi sen jälkeen silleen niinkuin hän olisi se uhri. Puolustauduin kyllä mutta meillä on kokoeroa kun isä on yli 100 kiloa painava mies ja itse olen alle 60 kiloinen. Ei siinä oikeasti hirveästi ollu jakoja pärjätä, ehkä olisin pystynyt lyödä tai potkia mutta en ole lyönyt enkä potkinut isääni. Se oli semmoista riuhtomista enimmäkseen tai pystypainia mitenhän voisi kuvailla. Mutta muistan isä käyttäytyi kuin häntä olisi todella pahasti loukattu. Ton tilanteen jälkeen ku itkin isä oli vaa silleen älä viiti vetää jotaki vitun teatteria. Siis niinku OLISIN ESITTÄNYT ETTÄ ITKEN!!!
Sen jälkeen se käytös oli pitkään sellaista monin tavoin niinku minä olisin loukannut häntä.
Olin tälle poliisillekkin ihan järkyttynyt puhelimessa niin poliisi oli sitten sitä mieltä että kaikilla on subjektiivinen kokemus asioista. Joka sai mut ajattelemaan sitten että siis voisko se ihan tosissaan nyt olla niin että mun isä kokee että hän on nyt se uhri ja minä pahoinpitelijä. Ei @!#$ oikeasti….
Tuli vähän pitkä viesti, mulla ei oo ketään kelle voisin puhua tästä
Ja oikeasti vielä lisäyksenä tossa kun se poliisille väittäny että minä oon pahoinpidelly häntä niin mun piti hetken aikaa miettiä että miten se tilanne oikeasti sitten menikään. Siis tavallaan tuli hetkellinen sellanen että aloin oikeesti epäillä itteäni koska tuntuu niin absurdilta että se nyt väittää noin.
|