Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   21.8.25 22:31:08

Pystytkö hyväksymään parisuhteiden loppumisen, ihmis- ja perhesuhteiden näivettymisen tai katkeamisen ja ajatuksen kuolemisesta ihan yksin?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   21.8.25 22:31:39

Joo, oon tullut aika expertiksi tässä vuosien aikana

Lähettäjä: slippe 
Päivämäärä:   21.8.25 22:34:47

En pysty. Tunnetasolla menen ihan murusiksi ihmisten menettämisestä, vaikka järki sanookin että jokainen meistä on vaan oman persreikänsä reunat.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   21.8.25 22:38:11

Minä tulen kuolemaan yksin, koska kaikki läheiseni ovat minua huomattavasti vanhempia. Pieni suku eikä minulla ole lapsia eikä puolisoa. Enemmän kuin oma yksin kuolemiseni minua ahdistaa ajatus läheisteni kuolemasta, mutta kyllä se omakin tulevaisuuteni on mietityttänyt. Mitäänhän en sille voi, joten ehkä parempi olisi olla ajattelematta asiaa. Tuskin siinä vaiheessa on enää mitään yhteiskunnan tarjoamia vanhusten palveluitakaan, jos ei ole varaa kalliiseen yksityiseen hoivakotiin niin johonkin vanhan ajan mallin mukaiseen vaivaistaloon varmaan joutuu, tai kadulle. Pitäisi kai alkaa miettiä siistiä keinoa päästää itsensä päiviltä sitten kun ei enää pärjää.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   21.8.25 22:46:38

Olen ollut yksin käytännössä aina, eipä auta kuin kestää.

Lähettäjä: @!#$ 
Päivämäärä:   21.8.25 22:50:47

Vaikeeta on. Just katkesi viimeinen 24v kestänyt ystävyys suhde ja kun mies kuolee ei mulla ole enää ketään täällä. Ahdistaa.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   21.8.25 23:00:10

Olen myös vuosien aikana oppinut todella hyväksi.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   21.8.25 23:03:27

Pakko se on hyväksyä

Lähettäjä: . . . 
Päivämäärä:   22.8.25 00:41:45

Tulen olemaan vanhana aivan yksin. Ei ole ongelmaa hyväksyä sitä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.8.25 00:47:20

Kestän :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.25 01:55:39

Mitä sellaista etukäteen vatvomaan. Eivätkä kaikki mihinkään vanhuuteen kuole yksin sitä odotellen. Sitähän voi aamukakalla huomenna katketa suoni päästä, ja turhaan sitten olet viime hetkesi pitkää yksinäistä kuolemista murehtinut.

Ihmissuhteiden päättymiselle on aina syy, yleensä hyvä sellainen. Ainoa kuolema jota en välttämättä pystyisi hyväksymään olisi oman lapsen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.25 01:56:43

Pystyn. Salaa haluaisin olla vaan yksin

Lähettäjä: Rcj 
Päivämäärä:   22.8.25 02:09:19

Kyllä. Itse asiassa haluan käsitellä ikävät asiat yksin. Joku siinä vieressä lässyttämässä alkaa vain ketuttaa, vaikka kaverilla olisi kuinka hyvät ajatukset.
Sitten kun olen käsitellyt asiaa itsekseni, voin kyllä puhua muillekin. Tosin kokemus on osoittanut, ettei henkilöitä, jotka silloin pystyvät kuuntelemaan ja keskustelemaan, ole kovin montaa. Muutama hyväksi ystäväksi luulleeni tyyppi on osoittautunut pettymykseksi.