|
Lähettäjä: rammi
Päivämäärä: 21.8.25 11:55:12
Sairastan keliakiaa, ja mulla on aina omat evät mukana. On ihan tosi vähän paikkoja, joissa uskallan syödä mitään muiden valmistamaa. Esim mun vanhemmat jokseenkin tietää ja ymmärtää tämän, ja silti siellä kahvitellessa mulle tarjotaan omasta toiveestani kuorellisia hedelmiä koska liian usein olen kuullut äidin puhuvan että olisinhan minä sulle hankkinut jotain laktoositonta. No kiva.
Oma huusholli on gluteeniton, mun kodin oven yli ei tule gluteenia sisältäviä tuotteita. Siksi uskallan valmistaa kotona gluteenitonta tarjottavaa myös muille.
Aloittajan kysymykseen vastauksena luulen, että niitä paistopistetuotteita hakee iäkkäämmät, joiden tapakulttuuriin kuuluu kyläilyn ohessa sen seitsemän sortimentin tarjoaminen ja heistä olisi noloa olla tarjoamatta gluteenittomalle vieraalle mitään - halusi tämä vieras jotain tai ei. Itse sanon aina etukäteen ennen vierailua, että mulle ei kannata varata mitään gluteenitonta koska en syö suolaista enkä makeaa kahvipullaa, en jäätelöä enkä karkkia; ja jos oikein sinnikkäästi tivataan niin sitten toivon kuorellisia mandariineja jotka kuorin itse.
Koska minä olen se, joka on kontaminaatiotilanteessa tosi kipeä: muutaman päivän kovissa kivuissa ja kuumeessa ja pahimmillaan sairaalassa. Sen jälkeen seuraavat kuukaudet se on minun suolinukkani joka on tuhoutunut, ravintoaineet ei imeydy, en kestä lainkaan mm. laktoosia ja maitoproteiinia - koska ne ei imeydy vaan aiheuttaa vesiripulia - ja riskini saada suolisyöpä on korkea. Keliakia on autoimmuunisairaus jonka hoidon laiminlyönnin eli gluteenittoman ruokavalion vaarantumisen rinnalla jonkun mummon tai kumminkaiman loukkaantuminen on ihan yksi ja sama. Keliakiaan ei ole lääkettä tai parannuskeinoa ja kyllä, taipumus sairastua siihen on perinnöllinen. Ja ei, minulla ei ole lapsiparkoja joille olisin huonot perintötekijöni voinut siirtää :)
|