Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   18.8.25 11:46:32

Täytin juuri 33. En ole koskaan ollut varma tahdonko lapsia. Olen ehkä ajatellut, että "sitten joskus", mutta kysymys ei ole koskaan ollut aidosti ajankohtainen.

Alkuvuodesta aloin seurustella ikäiseni miehen kanssa, joka haluaa ehdottomasti lapsia. Ei toki vielä, kun olemme olleet yhdessä vasta niin vähän aikaa, mutta tulevaisuudessa.

Minäkin innostuin aluksi ja ajattelin, että tässä voisi olla perheenperustamiseen hyvä miesehdokas. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän kuitenkin panikoin.

Tiedän, että jos en haluakaan lapsia, minun täytyy erota miehestä. Mutta entä jos eroan nyt ja sitten kadunkin? Tiedän myös, että kovin montaa vuotta en voi enää miettiä asiaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.25 11:49:19

Myöhäistähän on vasta siinä vaiheessa kun raskaus ei vain ota alkaakseen. Sitä taas ei voi kenenkään yksilön kohdalla etukäteen tietää. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä, kun kysymys onkin siitä, onko sinusta eettisesti oikein olla suhteessa lapsia haluavan miehen kanssa, kun et itse ole koskaan lapsia halunnut.

Tietäähän mies, mitä ajattelet? Se on tärkeintä, hän saa ihan itse valita miten pitkään odottaa. Miehethän lisääntyvät niin kauan kuin viitsivät yrittää.

Lähettäjä: Kpl 
Päivämäärä:   18.8.25 11:52:48

Ihan mahdotontahan on sanoa mitään tiettyä ikävuotta, milloin mikäkin on kenellekin mahdollista. Riskit kasvaa joo, kun ikää tulee lisää, mutta yleisimpiähän seulotaan, ja nekin on sentään aika harvinaisia, myös iäkkäillä äideillä.

Ennemmin kuin tuota ikää, sinuna miettisin pikemminkin sitä, mikä panikoinnin aiheuttaa? Onko mies kuitenkin väärä? Eikö lapset sittenkään oo rehellisesti sun juttu?

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   18.8.25 11:54:39

"Tietäähän mies, mitä ajattelet? Se on tärkeintä, hän saa ihan itse valita miten pitkään odottaa."

Hän tietää sen mitä tuohon aloitukseenkin kirjoitin: en ole koskaan ollut varma suuntaan tai toiseen, vaan ajatellut, että "sitten joskus" asian ollessa ajankohtainen tietäisin mitä haluan. No, se asia alkaa olla ajankohtainen ennemmin kuin myöhemmin, enkä ole sen viisaampi kuin aiemminkaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.25 11:56:41

Minä sanoisin, että ota asia illalla puheeksi, että onhan mies tietoinen siitä, että sinä et vieläkään tiedä, etkä välttämättä koskaan tiedäkään? Ja että miehen täytyy päättää haluaako hän olla suhteessa siitä huolimatta. Tulisipahan ainakin selväksi kaikille.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   18.8.25 11:56:51

Olin 38v kun tavattiin nyk miehen kanssa ja täytän tänä vuonna vielä 40v ja odotan ensinmäistä lasta . Kaksi alkuraskauden keskenmenoa oli mutta nyt kaikki ok.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 12:08:21

"Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän kuitenkin panikoin."

Mikä panikoinnin aiheuttaa?

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   18.8.25 12:15:07

"Mikä panikoinnin aiheuttaa?"

Enimmäkseen ehkä se, että en tunne juurikaan lapsiperheitä, ja ne harvat tuntemani eivät vaikuta erityisen onnellisilta. He ovat väsyneitä, hihkuvat riemusta päästessään jonnekin ilman lapsia ja tuntuvat lähes vihaavan puolisoitaan.

Lähettäjä: Ihb 
Päivämäärä:   18.8.25 12:24:11

"He ovat väsyneitä, hihkuvat riemusta päästessään jonnekin ilman lapsia ja tuntuvat lähes vihaavan puolisoitaan."

Tämä johtuu siitä, että Suomessa nekään pariskunnat, joilla olisi rahaa, eivät palkkaa hoitajia, koska kulttuuri on se että kaikki pitää tehdä itse. Muusta syyllistetään (naista). Kysy mieheltä, mitä hän meinaa tehdä lastenhoidon hyväksi, maksaako enemmän kuin puolet siinä vaiheessa kun itse joudut olemaan äitiyslomalla, maksatteko hoitajan esimerkiksi pariksi yöksi viikossa, jotta molemmat saa nukkua tms. Jos äijä panikoi/raivostuu kysymyksistä niin jätä lasten hankinta ainakin hänen kanssaan väliin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 12:30:35

Tehkää ajoissa ne lapset.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 12:31:21

Ihan on hyvä aihe pohtia sinun ikäsikin puolesta kun 30-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea ja 35-vuoden jälkeen lähtee jyrkkään laskuun. Vaikka nykyään halutaankin maalata kuvaa että yli nelikymppisenäkin on muka helppoa tuosta vaan tulla raskaaksi - yksittäiselle ihmiselle ehkä, isommassa mittakaavassa taas ei. Biologisia faktoja tämän kuvan maalailu ei poista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.25 12:31:48

Joo, juttele miehen kanssa miten teidän perheestä tulisi sellainen rento ja onnellinen lapsiperhe.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 12:49:42

Lapsella on oikeus nuoriin vanhempiin. Kokemuksesta kerron ettei ole kivaa kun vanhempi kuolee kun itse on nelikymppinen. Ja joo joo kuka vaan voi kuolla milloin vaan mutta vanhojen vanhempien lapsilla on vanhat väsyneet vanhemmat eikä välttämättä ollenkaan isovanhempia. Nelikymppisenä lisääntyminen on itsekästä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   18.8.25 12:56:52

Viiva: olet ihan pihalla. Itse olen saanut esikoisen 38 vuotiaana ja en usko että olen sen huonompi vanhempi kuin ne kaksikymppiset - itsellä ei ollut kiire saada lapsenvahtia että pääsi bilettämään niin kuin jotkut nuoret tutut- vaikka muuten hyviä äitejä olivatkin.
Vanhemmat kuolevat miten kohtalo sattuu kohdale. Jotkut kuolevat jo nuorehkona syöpään tai onnettomuuteen yms ja toiset porskuttaa satavuotiaiksi. Ei tuollasta edes kannata miettiä koska kohtalo loppujen lopuksi ei ole meidän käsissämme.
Tietty en itsekään arvosta nykyajan joitakin äitejä jotka hormoneilla hankkivat lapset yli 50 vuotiaina. Luonnon vaihdevuodet hyvä raja lastentekoon.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.8.25 13:00:40

Mulla oli nuorempana samat fiilikset. Teininä olin ehdoton, että en halua lapsia, 20-30 no tuskin haluan, ehkä jos täydellinen mies osuis kohdalle, ja siltikään en välttämättä. Ja kolmenkympin jälkeen alkoi realisoitua, että se päätös pitäisi pian tehdä, että joko ei (ja voisin ehkä katua?? mistä sen tietää??) tai sitten kyllä.

Tapasin 31v nykyisen mieheni, jonka kanssa juteltiin alussa, että kumpikin saattaa haluta lapsia, mutta kumpikin ois myös onnellinen ilman. Lapsien haluaminen riippui kummallakin siitä, että onko puoliso ja suhde tarpeeksi hyvä, että tuleeko tarpeeksi turvallinen olo perustaa perhe (turvallinen=tunne, ettei lapsi joudu kasvamaan eroperheessä vaan rakkauden ympäröimänä).

Noin 34 vuotiaana tuli olo, että voisi niitä lapsia tämän miehen kanssa tehdäkin, ja kun päätöksen tein, tuli mulle ekaa kertaa elämässäni lapsikuume. En tiedä tuliko kuume ensin ja "investigation -mode" sen jälkeen, mut aloin niihin aikoihin kuumeisesti tutkimaan, mitä lapsen saaminen käytännössä tarkoittaa; raskautuminen, raskaana oleminen, vauvan hoito, lapsen kasvatus jne. Mitä enemmän luin, sitä vahvemmaksi kuume kasvoi, ja lopulta en malttanut odottaa, että saatiin elämä siihen malliin, että voitiin aloittaa raskautumisen yrittäminen.

Nyt 37v ja sylissä tuhisee 2kk ikäinen pieni poika, enkä kadu tippaakaan. Kaikki se tutkiminen ja selvittäminen etukäteen toi varmuuden, ja toi myös hyväksynnän kaikkea sitä negatiivista kohtaan, mitä lapsen saamiseen liittyy. Osasin suhtautua siis oikein, kun kroppa muuttui, tuli arpia, tuli unettomia öitä (raskauden aikana hormonien takia, nyt mies on apuna ja saan nukutttua vauvan kanssa hyvin), tuli kaikenlaisia tunteita, joita käsitellä joka vaiheessa jne. Tieto auttoi asettamaan asiat perspektiiviin, ja uskon, että tieto auttoi myös varsinaisen päätöksen tekemisessä.

Sanoisin siis, että jos mies on hyvä ja suhde on hyvä ja kantava, olosi on turvallinen, niin ala tutkimaan, mitä vauvan saaminen käytännössä oikeasti on, ja miten pientä hoidetaan, mitä ottaa huomioon kasvatuksessa. Tässä vaiheessa mielestäni on hyvä selata sekä tietoa sisältäviä sivuja (esim. omaperhe.fi, terveyskyla.fi, imetys.fi jne) että kokemuksia ja artikkeleita sisältäviä sivuja (vau.fi, kaksplus.fi, vauva.fi jne).

Tiedon myötä omat ajatukset siirtyy "musta tuntuu.. ja pelottaa..."
--> "tuon kanssa pärjäisin.. tuosta tykkäisin ja odotan innolla.. tuo kiinnostaa.. tuo voisi tuoda elämääni merkitystä.. tuo pelottaa.. tuosta en tykkää.. kestäisinköhän tuon... tuota en halua..." ja nämä ajatukset lopulta antaa sulle sen fiiliksen, että haluatko oikeasti lapsia vai et, koetko sen oikeasti hyvänä asiana elämässäsi, vai olisiko se enemmän negatiivista. Ja hyvä miettiä sekä sitä raskaus ja pikkulapsivaihetta, että sitten isompien kasvatusta ja teinin kanssa elämää.

Ja mun mielestä näitä asioita et tuu saamaan tällaisista keskusteluista ja muiden mielipiteistä ja kommenteista, vaan sen täytyy tulla sulta iteltäsi, ja miten se voisi tulla, jos et tiedä mitä äitinä oleminen on? :)

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.8.25 13:02:22

Ja siis varsinaiseen kysymykseen, että milloin on liian myöhäistä, niin siihen ootkin jo saanut hyvin vastausta, sehän on siis silloin, kun et enää onnistu tulemaan raskaaksi, ja se taas on henkilökohtaista. Toiselle ei onnistu vaikka ois vaan 20v, toisella ongelmia 35v, toiset raskautuu vielä 45 vuotiaanakin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 13:02:29

On mahdollista tehdä vain yksi lapsi, ei niitä tarvitse tehdä laumaa, jos lapsiperhearki on se mikä paniikin aiheuttaa. Minulla on yksi lapsi ja olen oikein onnellinen.
Liian kauaa ei kannata lykätä, ettei käy niin ettei enää voikaan saada.

Lähettäjä: krfkf 
Päivämäärä:   18.8.25 15:48:37

Moni mies haluaa jälkeläisiä, muttei tajua, mitä se tarkoittaaa.

Monilla miehillä on joku kummallinen fantasia siitä, että he käyvät töissä ja kotona odottaa siisti talo, kaunis vaimo ja söpöt lapset, ja he joskus vähän leikkivät lasten kanssa ja vaimo hoitaa kaiken muun.

Oikeasti perheellistyminen tarkoittaa jotain ihan muuta.

Miten vanhempainvapaat jaetaan? Kumpi valvoo yöt? Mitä toinen tekee kompensoidakseen sen, että toinen valvoo yöt? Miten rahapolitiikka? Kotiinjäävä tienaa vähemmän, joten ei voi olettaa hänen maksavat edellen puolet kaikesta. Mitä sitten, jos onkin koliikkivauva? Tai lapsi sairastuu? Vakavastikin? Jos lapsi ei olekaan perusterve? Miten vapaa-aika?

Kannattaa oikeasti miettiä, miten lapsi vaikuttaa elämään. Eikä sitä oikeasti voi etukäteen tietää, millaista elämä lapsen/lasten kanssa on.

Moni mies myös ajattelee, että hänen rahat on omat ja vaimon rahat yhteiset. Mies pitäisi laittaa ymmärtämään, että hän joutuu maksaman puolet lapsen kuluista ja jos tienaa enemmän kuin vaimo, niin silloin hänen kannattaa maksaa enemmän kuin puolet. Ei se niin mene, että vaimo maksaa kaikki lasten kulut ja hoitaa kaikki heidän asiansa ja lisäksi puolet muista yhteisistä kuluista. Kyllä miehen pitää osallistua lasten asioihin ihan yhtä lailla. Ei se niin mene, että mies ostaa itselleen uuden isomman telkkarin ja vaimo ostaa lapsille kuravaatteet ja maksaa päivähoitomaksut.

Ja jos mies on teistä se, joka sitä lasta enemmän haluaa, niin miehen on sitten otettava myös suurempi vastuu. Eli mies hoitaa yövalvomiset, aamutoimet, hoitoonviennit ja hakemiset, neuvolat, päiväkerhot, uimakoulut, eskarit ja muut. Ja jos sinä olet muualla tai sairas ja kykenemätön hoitamaan mitään, kotitöitä tai lasta tai edes omia asioitasi, niin miehen on ne kaikki yksin ja kiukuttelematta hoidettava.

Jos miehelle ura ja oma aika on tärkeä, niin hänet pitää laittaa tajuamaan se, että lapsi menee kaiken edelle. Ei se mene niin, että sinä jäät kotiin hoitamaan lasta kun mies haluaa mennä kavereiden kanssa johonkin, viettää omaa aikaa ja rentoutua tai jäädä ylitöihin tienaamaan, ja sinä hoidat kaiken ja mies saa tulla kotiin vain kiukuttelemaan, kun on niin rankkaa ja taaskaan ei oo ämmä siivonnut kotona ja miks toi lapsi kitisee ja roikkuu jalassa.

Onko mies koskaan edes ollut lapsenvahtina niin, että on kokonaan yksin vastuussa lapsesta? Moni mies ajattelee, etä lapsesta vastuussa oleminen on vain vähän kivaa leikkimistä hetken aikaa, mutta jo vaipan vaihto tai kiukkuisen vauvan rauhoittelu on jo liikaa. Saati että omilla aivoilla miettisi, että mitä tälle lapselle syöttäisi kun tällä on nälkä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 15:53:56

"Ja joo joo kuka vaan voi kuolla milloin vaan mutta vanhojen vanhempien lapsilla on vanhat väsyneet vanhemmat eikä välttämättä ollenkaan isovanhempia."

"Vanhemmat kuolevat miten kohtalo sattuu kohdale. Jotkut kuolevat jo nuorehkona syöpään tai onnettomuuteen yms ja toiset porskuttaa satavuotiaiksi."

Miten riidellä olemalla samaa mieltä :D

Mutta noin muuten minäminäminä äippylipäippyli mullonoikeusoonparasoonparas.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 15:59:23

"Mutta noin muuten minäminäminä äippylipäippyli mullonoikeusoonparasoonparas."

Onko sulla kaikki ihan hyvin?

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   18.8.25 16:20:20

Minä sain lapset 36 ja 37 vuotiaana ja ihan hyvin oon jaksanu lapset hoitaa. Samaa mieltä ku muutama jo aiemmin kirjoittanut eli puhu miehen kans siitä miten lastenhoito, kotityöt ja raha asiat jaetaan kun on lapsi/lapsia. Ei oo mitään herkkua imettää alussa yötä päivää varsinkin sitten jos lapsia on 2. Mies ei voi todellakaan ajatella että työssä käynti on tärkeintä koska tärkeintä on osallistua perhe elämään, olla isä ja puoliso. Kotityöt kuuluu kaikille, ei vaan sille äidille joka on kotona.