Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   18.8.25 11:22:31

Onko sinulla ollut sijoituskoiraa, menikö kaikki hyvin vai tuliko ongelmia, lähtisitkö uudelleen? Meillä on koiran paikka auki ja kiinnostava yhdistelmä tiedossa. Kasvattaja tiedusteli mahdollisuutta sijoitukseen. Emme tunne erityisen hyvin ja vähän mietityttää. Taloudessa ollut koiria 20 vuotta ja aina omana.

En kaipaa yleisiä mielipiteitä "en ottaisi" tai "ottaisin", vaan nimenomaan kokemuksia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.25 11:27:08

"Emme tunne erityisen hyvin ja vähän mietityttää."

Ei ikinä näin.

Sijoituskoira otetaan silloin, kun halutaan tukea sen kasvattajan työtä ja toimia apukäsinä hänen visionsa toteuttamisessa. Muuten menee sukset ristiin, kun sinun mielestäsi koiran luonne tai terveys eivät ole jalostustasoa ja kasvattajan mielestä on. Tai mikä kiistakapula nyt milloinkin esille nousee.

Sijoituskoira on kasvattajan koira, joka asuu teillä kunnes sopimus täyttyy. Siihen pitää osata suhtautua niin. Jos haluat oman koiran, ota oma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 11:27:32

Vieraalta kasvattajalta en uskaltaisi ottaa, kaikki voi mennä hyvin tai sitten ei.

Tutulta samalla tavalla ajattelevalta ja myös sanojensa mukaan käyttäytyvältä voisin ottaa ja olen ottanutkin. Tiedän ettei hän väkisin käyttäisi jalostukseen koiraa jos kertoisin sillä olevan vaikka luonteessa isoja puutteita. Ja toisaalta kasvattaja tietää etten pidä kaikkia pikkuvikoja jalostuksen esteenä vaan ymmärrän ettei mikään koira ole kaikilta osin täydellinen. Saan osallistua uroksen valintaan, lopullinen päätäntävalta on kasvattajalla mutta minä taas huomaan jos urosehdokkaassa on vaikka sama huono luonteenpiirre kuon omassani.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   18.8.25 11:29:41

Useampikin sijoituskoira ollut ! tyytyväinen, koska sain aina pentueesta sen koiran minkä halusinkin/lupaavimman, onneksi kasvattajan kanssa "maku" oli samanlainen. Kaikille tuli pennut aikanaan tehtyä, luustokuviin ja näyttelyihin olisin mennyt ilman sijoitussopimustakin. Mutta keskusteluyhteys ja alkuun ihan vain ne kuuluisat kemiat kasvattajan kanssa merkkaavat tuleeko siitä mittän vai ei.

Yleensähän ongelmat tulevat vain ja ainoastaan siitä, että asioista ei puhuta ja sovita vaan toinen osapuolista alkaa määräilemään tahtia.. vastaanottaja ei haluakaan enää antaa koiraa pentuja tekemään (näkyy tämä sitten kiukutteluna, juoksujen ilmoittamatta jättämisenä, koiralle vikojen keksimisenä tai miten vain) tai kasvattaja alkaa vaatimaan asioita mitä ei sopimuksessa ole ja/tai ovat kohtuuttomia (vaatia liikaa näyttelyitä tai muuta ja perheen kustannuksella, yrittää pistää perheen hoitamaan astutuksia/pennun hoitamisia tai ehtoja syntyviin pentihin liittyen tms.tms.).

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   18.8.25 11:29:43

Minulla on nyt ensimmäinen. Toki tunsin kasvattajan jo ennestään, on aikanaan käyttänyt minun urosta toisenrotuiselle nartulleen. Mutta aiemmin ei ole häneltä ollut koiria.

Kaikki on mennyt hyvin, paprut kirjoitettiin ja käytiin aikanaan läpi kohta kohdalta. Kasvattaja on tehnyt ja tekee terveystutkimukset, minä olen ilmoitellut muutamiin näyttelyihin kun muutenkin niissä käyn. Ilmoitan aina myös juoksun alkamisen. Muuten koira on kuin oma, syötän haluamiani ruokia, käyn harrastuksissa ym. Siinä vaiheessa josko astutetaan kasvattaja toki kertoo miten haluaa narttua syötettävän ja muuta.

Mahdolliset pennut menee tekemään ja hoitamaan kasvattajan luo. Koira on käynyt siellä tähänkin saakka aina välillä kylästelemässä ja hoidossa, että on helppo sitten jäädä pennunhoitoreissullekin. Sanoisin, että tosi tärkeää olla kasvattajan kanssa samalla aaltopituudella koirankasvatusfilosofiasta, en ostaisi edes omaksi koiraa kasvattajalta jonka ajatus ja käytäntö koirankasvatuksesta ei vastaa omaani.

Lähettäjä: Hippi 
Päivämäärä:   18.8.25 11:29:53

Sijoituskoira on kiva vaihtoehto kun muistaa, ettei koira ole oma ja sitä tulee hoitaa ja ruokkia jonkun muun ohjeiden mukaan kunnes sijoitussopimus päätetään. Jos tuntuu hankalalta antaa narttu aikanaan pariksi kuukaudeksi jonkun muun hoitoon, älä edes harkitse. Jos kasvattaminen kiinnostaa, sijoituskoira kokeneelta kasvattajalta on varsin hyvä vaihtoehto saada (mahdollisesti) jalostustasoinen koira ja elää mukana, joskus jopa hoitaa pentue omassa kotona kasvattajan lukuun.

Jos haluat päättää kaikesta koiraa koskevasta itse ja olet lähtökohtaisesti sitä mieltä että tiedät itse parhaiten ja muut ovat tyhmiä ja väärässä, älä edes harkitse sijoituskoiraa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   18.8.25 11:46:46

On ollut sijoituksessa uroksia ja yksi narttu. Kivasti on mennyt kaikkien suhteen. Kasvattajat on hoitaneet terveystarkastukset ja joskus käyttäneet näyttelyssä. Muuten olen saanut pitää koiria kuin omiani. Ei ole ollut mitään vaateita ruokinnan tai muun suhteen, paitsi nartun viimeiset tiineysviikot syötin toki sopivaa ruokaa (minkä kasvattaja toi).

Tosiaan kannattaa pitää mielessä, että koira ei ole oma, eikä haltijalla ole mitään päätäntävaltaa esim jalostuksen suhteen. Kaikki kannattaa sopia tarkasti, esim miten hoidetaan mahdolliset sairauskulut, kuolemantapaus, kuka maksaa vakuutukset (ja kuka saa korvaukset). Turkinhoito ja muu näyttelykunnossa pitäminen.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   18.8.25 11:49:06

Mäkään en missään nimessä ottaisi tuntemattomalta kasvattajalta.

Meidän nykyisten koirien kasvattajalta voisin ottaa. Ja tehtiinkin yhteistyössä leasing-pentue mun nartulla kolme vuotta sitten. Eli narttu on hänen kasvattinsa, pentueen nartuista luovutusikäsenä se vähemmän lupaava. No siitä kasvoikin sitten tosi hyvä terveysnäkökulmasta katsottuna, ja kasvattaja ehdotteli, että tee nyt sillä pentue. Itsellä oli toisen koiran paikka auki ja näissä olosuhteissa toki sitten halu saada se toinen koira omasta nartusta, ja kasvattaja halusikin sitten ilomielin tehdä sen pentueen, kun nartun liisausta ehdotin. Kaikki meni tosi hyvin. Oltiin oltu tiiviisti yhteyksissä siihen saakka, ja sen jälkeenkin, ja kasvattajalla on nyt jo seuraava sukupolvi tätä linjaa maailmalla.

Nartun pennuista valkkasin meille uroksen, josta siitäkin kasvoi poikkeuksellisen hyvä rotunsa edustaja, nimen omaan terveysnäkökulmat huomioiden. Sitä on käytetty kahdelle nartulle, joista toisen kasvattaja on sellainen, jolta voisin myös ottaa sijoituskoiran. Silleen ilman ruusunpunaisia laseja, eli tietyt jutut tiedostaen, mutta vaakakuppi kallistuisi silti plussan puolelle.

Eli ehdottomasti haluaisin sekä tuntea ihmisen että olla hyvin perillä hänen kasvatustyönsä perusteista ja siihenastisista tuloksista.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   18.8.25 12:05:50

Kiitos teille, jotka olette jakaneet omiakokemuksianne. Tarkka tosiaan pitää olla sopimuksen kanssa.

Harrastuskoirarodusta kyse, kasvattaja on rodussa tunnettu ja tekee laadukasta työtä. Tiedämme toisemme vuosien varrelta yhteisistä treeneistä, mutta en tunne yhtä hyvin kuin vaikka edellisten koirieni kasvattajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 12:17:09

Otin vieraalta kasvattajalta, ei olisi kannattanut. Usein sitä itseään kuuluu osuvan tuulettimeen siinä vaiheessa, kun koiralla ilmenee jalostukseen vaikuttavia terveys- tai käyttäytymisongelmia. Omallakin kohdalla olisi varmaan kaikki mennyt ongelmitta, jos koira olisi ollut terve.

Ensin parilla sisaruksella todettiin luuston kasvuhäiriö, mutta sellaisessa nivelessä, jolle ei ole virallisia röntgentutkimuksia eikä siten tilastointia. Lopulta omallakin koirallani todettiin sama kasvuhäiriö. Kasvattaja katosi samalla hetkellä kuin savuna ilmaan ilman, että ehdimme sopia omistajuuden siirrosta yms. Minulle jäi siis käsiini toisen ihmisen omistuksessa oleva koira, josta minulla ei periaatteessa olisi ollut viime käden päätäntävaltaa. Siinähän sitten seistiin tumput suorina ihmettelemässä, että mitäs nyt.

Kennelliitosta tiedustellessa vastaus kuului vain, ettähe eivät puutu kahden henkilön välisiin sopimuksiin ja kehottivat vain yhteydenottoyrityksiin. Noh, olin yrittänyt saada yhteyden kasvattajaan soittamalla, tekstiviestillä, sähköpostilla ja somessakin. Soitin kertaalleen toisen ihmisen puhelimesta, jolloins hän erehtyi vastaamaan ja lupaili hoitavansa paperit kuntoon, mutta katosi taas. Lopulta saatiin paperit tehtyä sen jälkeen, kun laitoin useiden yhteydenottoyritysten jälkeen tiukkasanaisen sähköpostin, missä uhkasin kuluttaja-asiamiehellä. Sittenkään kasvattaja ei tosin toimittanut koiran rekkareita mulle, vaan jouduin ostamaan kopion Kennelliitosta.

Samainen kasvattaja olisi halunnut käyttää jalostukseen koirani kasvuhäiriöistä sisarusta (sijoituskoira sekin): hänen mielestään se olisi ollut jalostuskelpoinen yksilö, kun vaiva ei kyseisellä koiralla vaatinut leikkausta - muilla sisaruksilla kyllä. Myöhemmin selvisi, että suvussa oli vähän enemmänkin luusto-ongelmaa ja valtaosa tosiaan vaivoja, joista ei kerätä dataa virallisten tutkimusten avulla... Näistä kasvattaja oli jättänyt kertomatta niin minulle kuin koirani sisarusten omistajillekin.

Tämän kokemuksen myötä tuskin otan enää ikinä sijoituskoiraa. Jos jostain syystä otankin, niin ainoastaan tutulta, jonka kasvatustyötä olen saanut seurata pitkään ja nähnyt, että arvomme todella kohtaavat myös käytännön valintojen tasolla. Jokaikinen kasvattaja nimittäin osaa kaunopuheet terveydestä ja luonteesta tärkeimpinä asioina, mutta valitettavan usein teot kertovat ihan muunlaisista arvoista, esim. käytännön tasolla raha tai tittelit menevät koirien hyvinvoinnin edelle. Kannattaa tosiaan laittaa sopimusta tehdessä paperille mahdollisimman paljon asiaa mahdollisten riitatilanteiden varalta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 12:26:07

En ottaisi. Useita huonoja kokemuksia lähipiirissä kun kasvattajaomistajat ovat aivan reikäpäitä. Tuoreimmassa kasvattaja olisi ortopedin tyrmäävästä lausunnosta huolimatta astuttanut kirjaimellisesti kolmijalkaisen koiran. Hitto minkä 2 vuoden taistelun haltijat kävi ettei sitä astuteta, ei se olisi jaksanut edes urosta selässään, saati kantaa pentujaan.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.8.25 12:37:42

Mä olen sijoittanut useita narttuja ja uroksia. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Muutamalla on menossa kolmas sijoituskoira.
Kannattaa olla tosi tarkkana keneltä ottaa sijoitukseen ja myös kenelle antaa.

Lähettäjä: noup 
Päivämäärä:   18.8.25 13:05:01

Oman rodun jalostustoimikunnassa olleena näihin liittyy kyllä hurjasti riitoja. Kasvattaja yrittää venyttää sopimuksia ihmeellisin mittoihin tai alunperinkin on tehty kennelliiton sääntöihin nähden "laittomia" sopimuksia, esim viidestä pentueesta nartulle. Noitakin on paljon, että haltijalla on ihan asialliset perusteet että esim nartun terveys ei kestäisi pennutusta ja silti vaan väkisin pukataan tiineeksi kun kohtu nyt kuitenkin vielä löytyy. Ja toki toisinpäin ettei haltija ymmärrä että se on ennen sopimuksen täyttymistä jonkun toisen omistama koira ja yritetään pistää kapuloita rattaisiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 13:48:42

Minulla ollut sijoituskoira, kasvattaja maksoi terveystutkimukset, minä maksoin ja vein näyttelyyn koska halusin. Kasvattaja sanoi että luonne ja terveys hänelle tärkeämpi ja näkee kyllä itse koiran rakenteen. Kertoi heti ettei aio näyttelyihin osallistua, höpö höpö juttuja sellaiset.
Koirasta tuli kolmessa näyttelyssä valio niin ilmeisesti osasi valita hyvän yksilön.
Sen pentueesta jäi yksi minulle kun hoidin pennut. Kasvattaja joutui silloin pikaiseen leikkaukseen kun narttu piti siirtää.
Sen jälkeen itsellä ollut pentueita ja kaksi sijoitettu, toinen meni todella hyvin, vastaanottaja tiesi mitä on edessä, toinen taas sekosi täysin kun alettiin astutushommista keskusteleen. Heidän koiraa ei viedä minnekään jne...
Eli hyvä vaihtoehto kun tietää mihin ryhtyy.