Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.8.25 16:35:10

Odotan lasta, ja ultrassa sain tietää odottavani pientä tyttöä. Lapsen sukupuolella ei todellakaan ollut mitään väliä, pääasia että lapsi olisi terve.

Kumminkin kerrottuani uutisen töissä, olen saanut kuulla kuinka äideillä on isiin verrattuna välillä jopa kamalaa tyttöjen kanssa. Kuinka pikkutytöt jumaloi isiä ja suorastaan inhoavat äitiä. Eräs työkaveri kertoi, kuinka hänen tyttärensä lapsena huusi itsensä siniseksi, jos äiti yritti hoitaa isän sijasta. Nytkin lapsen ollessa 10 v välit ovat kuulemma korkeintaan kohteliaan etäiset, ja tyttö kertoo vain isälle kaikki asiat. Tämä äiti ei vaikuta todellakaan miltään hirviömutsilta niin ihmettelen. Muitakin vastaavia juttuja olen kuullut.

Sen tiedän jo nyt että mieheni tulee joka tapauksessa olemaan ykkönen, hän on niin hyvä lasten kanssa ja hänellä on jo edellisestä liitosta 1 poika joka häntä jumaloi. Itse olen paljon tylsempi, äksympi ja minäkin tykkään hänestä enemmän kuin minusta. Mutta tuo kuulostaa kauhealta, että tytön kanssa kaikki olisi vaan tappelua, jos siis et ole isä. Ehkä tää on vaan hormonihöyryjä, mutta ahdistaa nämä tarinat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 16:37:35

En ole koskaan törmännyt tuohon. Äidin ja tyttären yhteys on ihan erityinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 16:39:29

Kaikilla lapsilla on vaiheita, jolloin toinen vanhempi ei kelpaa ja päin vastoin. Ennemmin kyse on naisiin iskostetusta sisäistetystä naisvihasta, että se tyttövauvan vaihe on henkilökohtainen mielipide äitiä kohtaan ja poikavauvalla vaan kuuluu ikään ja menee ohi eikä sitä edes ajatella.

Minä olen nainen ja olen erittäin hyvissä väleissä äitini kanssa, samoin siskoni.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.8.25 16:42:06

Meillä on kolme tytärtä. En muista että mitään kauheaa äidin vihaa olisi ollut ja enemmän minä olin heidän kanssaan ja jutut kuulin. Isä oli kyllä ihan läsnäoleva ja touhusi juttuja ettei siinäkään mitään. Ota ihan rauhallisesti vaan. Suhde lapseen on jokaisella omanlaisensa ja muuttuu myös ajan myötä, meidän lapset ovat jo aikuisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 16:42:12

Vain jos äiti on oikeasti ihan kauhea.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   17.8.25 16:44:10

Tuollainen ihminen keksii aina pahaa sanottavaa. Älä kerro hänelle asioitasi enää. Äläkä varsinkaan mitään hyvää, esimerkiksi sitä, jos vauva-aikana et tunne paljon väsymystä tai lapsellasi ei ole allergioita tms.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   17.8.25 16:50:27

Minä olin aina isän tyttö enkä pitänyt äidistä. Omalla tyttärellä sama juttu.
Äitini on ihana, ei ollut mitään syytä vihata

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   17.8.25 16:55:05

Mun äiti on mun paras ystävä ja ollaan oltu aina tosi läheisiä, ja mun tytär (toki vasta 1v8kk) on paljon enemmän mun perään kuin mieheni vaikka hän on maailman paras isä.

Tuskin siis mitenkään enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.8.25 16:58:33

Meillä on kaksi tytärtä ja poika.
Kukaan ei vihaa ketään. Olemme todella läheisiä keskenämme kaikki, mutta on kyllä pakko myöntää, että tytöt ovat isin tyttöjä ja poika on äidin poika.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.8.25 16:59:20

Niin, ja hormonihöyryinen aloittaja, vihaatko sinä äitiäsi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 16:59:31

Lähettäjä: *
Päivämäärä: 17.8.25 16:59:20

Niin, ja hormonihöyryinen aloittaja, vihaatko sinä äitiäsi?

Lähettäjä: Cola 
Päivämäärä:   17.8.25 17:05:22

No ei todellakaan vihaa! Useinmiten tyttären ja äidin suhde on usein erityisen läheinen ja lämmin. Silloin jos vihaa, on jotain pahemman kerran mennyt pieleen. Älä stressaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.8.25 17:16:56

No ei tod. Olet kohdannut vain misogynisteja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 17:16:56

Minä olin aina äidin tyttö. Ja olen edelleen.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   17.8.25 17:17:43

Tyttäreni täyttää pian 6v eikä ainakaan vielä ole mitään kismaa meidän välillä ollut, normaalia uhmaa lukuun ottamatta tietenkään.

Ei ole ikinä ollut sellaista vaihetta, että äiti ei olisi kelvannut. Tai no nyt kun viettää aikaa ihailemansa 13v serkun kanssa, niin silloin äiti ei saa tulla mukaan :)

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   17.8.25 17:19:59

*: tiesitkö, että vaikka et olekaan raskaana, niin hormonit vaikuttavat sinussa koko ajan? Sellaisia on myös Miehillä!

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   17.8.25 17:27:06

Joo, kaikki naiset vihaavat äitiään. Eiku..

Lähettäjä: jassoo 
Päivämäärä:   17.8.25 17:52:15

Onko aloittaja ihan aivoton? kait sä itsekin tajuat, että ei vihaa.....vihaatko omaa äitiäs?
Itsellä 3 tytärtä, kukaan heistä ei vihaa minua, minä en omaa äitiäni, eikä äitini vihannut omaa äitiään. Kaikkea sitä täällä jumaliste kyselläänkin

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   17.8.25 18:02:33

Jassoo: tai sitten eivät uskalla kertoa sinulle tunteistaan.

Lähettäjä: jassoo 
Päivämäärä:   17.8.25 18:07:48

zäkä; kiss my ass! meillä on oikein hyvät välit

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   17.8.25 18:12:22

No en ole ikinä vihannut, päinvastoin! Isäni sen sijaan oli aina etäinen vaikka samassa taloudessa asuttiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.8.25 18:27:48

Mä olin enemmän isän kuin äidin tyttö, vaikka en isänkään kanssa mitenkään kovin lämpimissä väleissä. Ja tämä johtuu puhtaasti siitä, miten he kohtelivat minua.

Lähettäjä: Mangolia 
Päivämäärä:   17.8.25 18:30:28

Tiedän vain pari henkilöä, jotka vihaavat äitiään ja siihen on heillä kyllä vallan hyvät syyt. Muuten lähipiirissä ja ystävillä on kaikilla naisilla liki poikkeuksetta lämpimät ja hyvät välit äiteihinsä. Ja hyvät välit on minullakin, rakastan äitiäni.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.8.25 18:35:13

Lähettäjäzäkä 

Päivämäärä17.8.25 17:19:59

*: tiesitkö, että vaikka et olekaan raskaana, niin hormonit vaikuttavat sinussa koko ajan? Sellaisia on myös Miehillä!

Totta kai tiedän.

Kommenttini nyt vaan oli raskaana olevalle, hormonihöyryiselle kohdennettu.

Ei ap:kään kyselisi hassuja, jos ei olisi nyt raskaana. Niissä hormonihöyryissä.

Lähettäjä: Äitit<3 
Päivämäärä:   17.8.25 18:41:20

Minun äitini on minun hyvä ystävä. :) Soitellaan viikoittain ja tehdään muutenkin paljon asioita yhdessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 18:54:35

Itsellä on aina ollut lämpivät välit äitini kanssa, äidin kanssa harrastetaan eri lajeja yhdessä, matkaillaan, juoruillaan, vitsaillaan ja parasta on aina lähteä samalla autolla mökille yhdessä mökille, valmistella joulua yhdessä, tai kun jos olen jäännyt yökylään niin herätä yhdessä aikaisin aamukahville pöydän ääreen ennen aamutallia kun muu perhe nukkuu monta tuntia senkin jälkeen. Isän kanssa en ole tullut ollenkaan samalla tavalla toimeen vaikka ovatkin äitini kanssa edelleen yhdessä ja saman katon alla asuvat.

Mutta meilläkin on ollut huonoja hetkiä. On teininä tullut huudettua autossa kurkku suorana semmosia jotka edelleen kaduttaa ja lapsenakin välillä olin hetkittäin rasittava huomionkerääjä ja huomiota sai negatiivisestakin reaktiosta. Nyt jälkikäteen olen tajunnut, että se oli todennäköisesti ulkopuolisuutta ja tunne ettei tule kuulluksi. Isäni ei oikeastaan koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa ja äiti oli kiireinen yrittäjä. Äiti saattoi välillä vähätellä kans tunteitani esim jos joku asia oikeasti satutti minua henkisesti. Ne raivokohtaukset on ollut toivotonta avunhuutoa tulla kuulluksi, jota edes minä en silloin tajunnut, vaan vasta aikuisena. Teinityttöjen tunteita usein vähätellään ihan kaikkialla "ne on vaan murrosikäisen kiukkua" mutta ne teinikiukutkin on aitoja tunteita. Äidit välillä riitatilanteissa vähättelee lapsen tunteita. Näitä ei kyllä joka päivä ollut tai edes viikottain, mutta muutamia kertoja kuukaudessa. Kuuntele ja ymmärrä lastasi ja keskustele kun häntä harmittaa. Siitä pääset yli monesta riitatilanteesta niin että molemmat tulee kuulluksi ja opettaa lapsellekkin parempia kommunikaatiotaitoja.

Lähettäjä: täh 
Päivämäärä:   17.8.25 18:57:00

Mun äiti varmaan tulkitsee että vihaan häntä jos välillä haastan häntä samoin kuin hän muita ja olen muille läheisille mukava. Melkeinpä loukkaantuu jo siitä jos muodostan ihmissuhdetta toiseen vanhempaan josta eronnut. Vaikka varmaan oppinut tämänkin käytösmallin häneltä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   17.8.25 18:59:09

Ollaan äidin kanssa läheisiä nykyään, mutta on meillä ollut paljon hankaluuksiakin
Paljon enemmän kuin isän kanssa oli. Varmasti joskus vihasinkin mun äitiä. XD
Oma tytär varmasti vihaa mua ihan samalla lailla hetkittäin ja on kyllä enemmän isin tyttö. Sitten poika taas on aina ollut enemmän mun perään ja hänen kanssaan on paljon helpompaa kuin tyttären.

Tytön kanssa ollaan ihan samanlaisia luonteeltamme ja se aiheuttaa kipinää meidän väliin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 19:07:02

Äitini oli etäinen ja olen nyt keski-iässä joutunut käymään terapiassa äitisuhdetta läpi.
Jotain se kai kertoo lapsuuden perhedynamiikasta sekä äitisuhteesta kun minulla on ollut mt ongelmia sekä syömishäiriö josta en ole päässyt eroon vieläkään vaikka olen yli 50.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.8.25 19:44:00

Minulla on hyvä ja läheinen suhde äitiini ja sama tyttäreeni. Äiti tarvii jo nykyään päivittäin apua ja sen hänelle mielelläni suon. Tyttö uskoutuu minulle kaikesta, tai ainakin näin kuvittelisin. Vaikka hän asuu jo omillaan, tehdään yhdessä kaikenlaista, käydään reissuissa, kursseilla ja nautitaan toistemme seurasta.

Poikieni kanssa sama juttu, vieläkin kysyvät neuvoa, vaikka ovat jo päälle kolmekymmentä... Ja kaupan päälle mitä mainioimmat miniät ja vävypoika, joten aina ei ole vika niissä muissa, jos homma sakkaa.

Eli kannattaa panostaa siihen äiti-lapsi-suhteeseen, on sitten kyseessä mikä sukupuoli tahansa.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   17.8.25 19:51:46

No ei todellakaan! Jotain on mennyt pahasti pieleen jos lapsi vihaa vanhempiaan. Vanhemmuustaitoja voi ja pitää opiskella jos niitä ei muualta periydy.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.8.25 20:04:39

No enpä.ole tuollaisesta kuullut.

Onpa kamalia äitejä, ei ihme että suhtautuminen omilla lapsilla tuo.

Lähettäjä: Diva 
Päivämäärä:   17.8.25 20:11:18

Rakastan omaa äitiäni ja äiti on ollut minulle todella tärkeä koko elämäni, isä tosin myös. Parhaiden ystävieni ”lempivanhempi” lapsena oli lähes poikkeuksetta äiti, kyseessä naispuolisia kavereita.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   17.8.25 20:29:03

Naurettava yleistys. itsellä ollut aina hyvät välit äitiin ja omalla tyttärellä myös itseni kanssa. Riippuu vanhemmista. Jos kemiat ei vaan äidin kanssa kohtaa ja isä ymmärtää niin silloin isä on tärkeämpi.
Tutuilla sama tilanne. Tiedön kyllä pari tuttua perhettä joissa toisinpäin- mutta neäidit ei tosiaan niin "äitihahmoja" niin johtuu siitä.

Lähettäjä: Ei 
Päivämäärä:   17.8.25 20:37:51

Meillä on kaksi kolmesta ollut aina läheisempiä äitin kanssa, yksi isän kanssa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.8.25 20:49:42

Tuollaisia juttuja juttelee vaan ne äidit, jotka itse vihaavat ja kadehtivat tyttäriään ja palvovat poikaansa, etenkin sitä esikoispoikaa. Älkää ainakaan koskaan näiden naisten poikia huoliko miehiksi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.8.25 21:18:04

Meillä menee niin, että äiti joutuu vääntämään joka asiasta tyttären kanssa ja poika isän. Äiti on kuitenkin se kelle kerrotaan kaikki huolet ja murheet.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.8.25 21:25:00

Kiitos kaikille vastanneille <3 selvästi taidan olla vaan järkyttävissä hormonihöyryissä. :D

Joku kysyi vihasinko omaa äitiäni, ja en kyllä, koska hän oli yksinhuoltaja. Ei siis kokemusta tilanteesta jossa olisi äiti ja isä.

Lähettäjä: Ano 
Päivämäärä:   17.8.25 21:49:41

Itse en ole väleissä äitiini, mutta tämä välirikko on tapahtunut enemmän äidin puolelta ja vasta nyt jokunen vuosi sitten.
En vihaa häntä, enkä ole koskaan vihannut, mutta ei hän aina hyvä äiti ollut. Olen oppinut elämään ilman äitiä enkä ole enää edes kovin surullinen tästä välirikosta.

Kälyllä sen sijaan on aina ollut hyvin läheinen ja rakastava suhde anopin kanssa.
Tiedän myös muita tyttäriä, jotka eivät vihaa äitiään ja esimerkiksi omalla siskollani on hyvät välit äitimme kanssa.

Eli ei ole mikään sääntö.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.8.25 22:27:46

"Joku kysyi vihasinko omaa äitiäni, ja en kyllä, koska hän oli yksinhuoltaja. Ei siis kokemusta tilanteesta jossa olisi äiti ja isä."

Mitähän olisi vaadittu, että olisit alkanut vihaamaan äitiäsi? Pelkkä isä samassa taloudessa tuskin olisi sitä tehnyt.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   17.8.25 22:58:56

Onko ylilautaviiva raskaana?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.8.25 23:22:18

onpas siinä erikoinen työkaveri vaimikälie aloittajalla. En tiedä yhtään tytär-äiti paria, jotka vihaisi toisiaan. Siis pikkulapsesta aikuisuuteen saakka. On uhmäikää ja on murrosikää, kaikenlaista ongelmaa. Mutta jos vihataan, niin syytä olis katsoa peiliin sekä äidin että isän. Saatika että tollasia kertoo odottavalle äidille, voi apua.

Eri asia on sitten ne perheet, joissa on todellisia ongelmia, jotka kaatuu myös lasten harteille, valitettavasti.

Minäkin olen ollut isän tyttö, äidin kanssa otin enemmän yhteen, mutta rakastin kumpaakin ja he minua. Ihan siihen vanhuuteen ja siihen saakka, että minä vuorostani hoidin heitä.

Mulla on tytär, jonka kanssa ollaan todella läheiset. Hänkin jo aikuinen, mutta soitellaan ja jutellaan useita kertoja viikossa. Toki yhteinen hevosharrastus on meitä yhdistänyt. Hän on läheinen myös isänsä kanssa.

Oon joskus miettinyt, että millaista olis ollut jos mun lapsi olisikin ollut poika. Tuskin näin läheisiä välejä olis. Tai sitten olis, mutta eri tavalla. Äidin ja lapsen välinen rakkaus ja suhde on kuitenkin todella vahva, sukupuolesta riippumatta. Parhaassa tapauksessa samaan piiriin lukeutuu myös isä ja koko muu perhe. Ei siihen kannata antaa random tyyppien omien ongelmien vaikuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 00:23:31

Tuollaisia juttuja juttelee vaan ne äidit, jotka itse vihaavat ja kadehtivat tyttäriään ja palvovat poikaansa, etenkin sitä esikoispoikaa."

Olin tulossa sanomaan samaa. Äitini on yllä kuvatun kaltainen ja ihan itse on ilkeilyllä, vihaamisella ja katkeralla kadehtimisella huonot välimme rakentanut. Onneksi anoppini on ihana, hän on minulle äidin korvike.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 07:43:09

Ei vihaa. Meillä isä on kyllä se hauskaisi ja mä kurinpitäjä eli kyllä meillä on aika pienestä pitäen näkynyt sellaista isintyttö-meininkiä. Mutta taas on asioita joihin vain minä äitinä kelpaan.

Äiti on lapselle usein kuitenkin lapselle se turvallisin aikuinen, aina paikalla vaikka mikä olisi. Eli ne hankalimmat tunteet kohdistetaan äitiin. On se joskus rankkaa, mutta kun taas pääsee sen tilanteen yläpuolelle niin osaa kasvattaa lastaan.

Lähettäjä: ehkä 
Päivämäärä:   18.8.25 07:45:36

Riippuu varmasti siitäkin, kohteleeko äiti tyttöään eri tavalla kuin poikaansa. Jos tytöllä on ankarampi kuri ja häneltä vaaditaan ikätasoon nähden enemmän kuin vastaavan ikäiseltä pojalta, puhumattakaan jatkuvasta torumisesta miten "hienot tytöt ei tee noin", niin kyllähän se ystävällisesti puhuva ja salliva isä on kivempi.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   18.8.25 07:50:47

Ehkä: totta. Jos tytön pitää olla kunnon tyttö ja pojat ovat poikia, niin kyllähän se jälkensä jättää. Mutta tuo koskee myös isiä, isovanhempia, opettajia, kaikkia...

Lähettäjä: öpi 
Päivämäärä:   18.8.25 08:47:39

Kyllä meillä molemmat pikkutytöt on "isin tyttöjä" vaikka molemmat ovat tavallaan myös äidin tyttöjä. Minä touhuan tyttöjen kanssa tosi paljon kaikkea (niin myös isä) mutta tietyissä jutuissa isä on ns. vähän jännittävämpi ja isillä on koneita jne. joista tulee vähän tällaista isin palvonta-fibaa. Sitten taas äidillä on hevonen ja siitä äidin hevosesta jaksetaan puhua ihan yötä päivää. Sanoisin, että meillä tykätään äidistä ja isästä ihan yhtä paljon mutta väillä on hetkiä ja vaiheita kun toinen on kiinnostavampi kuin toinen.

Oon itsekin isin tyttö, ja muistan, että mua ahdisti aina teininä kun menin vaihtoon jne kun äiti itki lentoaseman lähtöportilla kun meen niin kauas mutta en mä silti äitiä vihannut, vaan silloinkin oli hetkiä ja vaiheita kun olin enemmän isän tyttö kuin äidin tyttö. Sitten taas kun ulkomailla oli yksinäistä ja jännittävää, niin niinä hetkinä soitin aina tietysti äidille, jos halusin jonkun uuden jutun soitin isälle.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   18.8.25 08:48:42

Ei kannata keskustella tuollaisten ihmisten kanssa. Työpaikalla itsekin aikanaan sain kuulla inhottavia juttuja, kun odotin kuopustani. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat ongelmat synnytykseen liittyen kerrottiin odottavalle äidille. Lakkasin puhumasta niiden tyyppien kanssa. Eli älä vaivaa päätäsi typerysten jutuilla.

Lähettäjä: ripa 
Päivämäärä:   18.8.25 08:54:46

Vihasiko / vihaako aloittaja omaa äitiään?

Meillä oli lapsuuden perheessä kaksi tyttöä, ja kyllä se äiti varmaan kummallekin meistä oli se ykkönen. Valitettavasti vaan pikkusiskoni oli äidille paljon tärkeämpi, niin olosuhteiden pakosta sitten ajauduin "isin tytöksi".

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.25 09:31:47

Joku kyseli, miten se olisi asetelmaa muuttanut, jos isä olisi ollut kuvioissa.

Äitini oli kuten minä, tylsä ja vakava, mutta kumminkin ainoa aikuinen elämässäni. En tiedä kuinka olisi ollut, jos olisi ollut joku "hauska leikki-isi" mukana kuvioissa myös. Lisäksi tätä vihaväittämää esittävät perustelevat sitä myös sillä, että tytöt nyt vain suosivat vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa ihan biologisista syistä, koska tämä on MIES, naisen kuuluukin hakea turvaa MIEHESTÄ ja sitten kokevat äidin kilpailijanaan :D mutta kait tuo ällöttävä misogynistinen teoria on jo vanhentunut??

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   18.8.25 10:09:31

Oman kokemuksen mukaan ei pidä paikkaansa. On kausia kun isi on kaikki kaikessa, mutta tosipaikan tullen tullaan äidin luokse.
Mun tytär rakastaa isäpuoltaan ihan ylikaiken. On siis lapsilleni enemmän isä kuin heidän oma isä ja puhuttelevat häntä isinä.

Haluaa isin viereen nukkumaan, isin kans leikkipuistoon, isin syliin kun ujostuttaa. Mutta annapa kun tulee itku, niin mun syliin heti.
Itkee kun isi lähtee töihin tai jos on yövuorossa ja tytär herää yöllä. Eka kysymys aina, missä isi ja kauhea itku jos ei ole paikalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 10:12:09

"En tiedä kuinka olisi ollut, jos olisi ollut joku "hauska leikki-isi" mukana kuvioissa myös"

Luuletko, että isän läsnäolo olisi saanut sinu VIHAAMAAN äitiäsi? Ihminen voi tuntea toisia ihmisiä kohtaan niin monia eri asioita. Ja joo, koko ajatusleikki on lähtöisin vanhentuneista sukupuolirooleista, joiden olisi parempi antaa jäädäkin sinne unholaan, mistä työkaverisi ne kaivoi :D

Lähettäjä: Silli 
Päivämäärä:   18.8.25 10:13:23

No minä vihaan vanhempiani tasapuolisesti. Äitiin en ole ollut yhteydessä kolmeen vuoteen, isään käytännön
pakosta muutaman kerran vuodessa, tosin hänkin oli totaalijäähyllä muutaman vuoden yhdessä välissä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   18.8.25 10:19:13

Eivät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 10:20:18

Kaikenlaista höpöhöpöä ihmiset uskookin.

Lähettäjä: nasu 
Päivämäärä:   18.8.25 10:27:05

Eivät vihaa, mutta äitiin on ehkä yleisemmin tytöillä viha-/rakkaussuhde. Äiti on usein se joka pyörittää enemmän arjen kuvioita ja johon tukeudutaan ja tyttölapsella suhde saattaa olla erityisen tiivis kun ollaan "samalla puolella", naissukupuolta. Samoin murrosiässä lapsen irtiotto äidin helmoista voi olla repivämpi kuin isästä.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   18.8.25 10:53:19

En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Mutta nyt on nousussa "Poikien Äidit" ilmiö, jossa poikalasta pidetään paljon parempana kuin tyttöä, ihan kaikessa. "Poikien Äidit" ovat spesiaaleja ja pojat maailman mahtavimpia, uljaimoia ja fiksuimpia, tytöt jotain tylsiä pettymyksiä. Jos tuolla asenteella varustettu äiti saakin tytön, niin ei ole ihme että välit eivät ole läheiset - eihän sille tytölle annettu edes mahdollisuutta. Tietenkään kaikki poikien äidit tai sellaisiksi haluavat eivät ole tuollaisia, mutta se Poikien Äiti porukka on. Älä nyt hemmetti sentään pilaa suhdettasi omaan lapseesi kuuntelemalla sisäistetyllä naisvihalla kyllästettyjä idiootteja.

Tuntui oikeastaan pahalta lukea aloitusta. Olen auttamassa äitiäni ennen ja jälkeen leikkauksen, ja laskeskelin että keskiviikon jälkeen "työtunteja" on tullut 40. Tämä siis oman päivätyön ohella. Veljeni taas ei suostunut tuomaan edes apteekista kylmäpussia, kun yritin pyytää apua. Äitini taas hoiti omaa äitiään pikkutytöstä asti, auttoi koko aikuisiän, aivan mummon viimeiseen henkäykseen asti. Emme ole mitään poikkeuksia, en nimittäin tunne yhtäkään naista jolla olisi huonot välit äitinsä kanssa. Kärjistetysti tytöt auttaa vanhempiaan, pojat huitelee ties missä omissa jutuissaan. Isäsuhteissa sen sijaan on monella ongelmia, mutta nekään eivät ole tyttöjen vika.

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   18.8.25 11:03:22

Eivät varmasti vihaa, mutta ehkä kuitenkin jotenkin tyypillistä on, että jossain kohtaa samassa taloudessa olevien vahvatahtoisten naisten tapa toimia poikkeaa toisistaan ja tulee yhteentörmäyksiä. Toisaalta räiskyvät yhteenotot voivat myös kertoa siitä, että se äiti/tytär suhde on niin vahva, että koetaan turvalliseksi sanoa suorempaankin mitä mieltä toisen tavasta toimia on.

Omalla kohdalla suhteeni äitiin on järjettömän vahva ja molemmat tiedämme voivamme luottaa toistemme apuun aivan varmasti, mutta saatamme silti kolistella päitä yhteen jossain tavanomaisemmissa asioissa. Isäni on enemmän sovittelija ja joojoo jeesjees mies, mutta sen harvan kerran kun hänellä on joku eriävä mielipide, asia ei ole neuvoteltavissa - lainkaan.

Jo hyvin pienenä lapsena ymmärsin, että jos haluaa jotain, se pitää pyytää isältä, sieltä lupa herkiää helpommin. Mutta jos oikeasti halusi jotain isoa ja tärkeää, sille pitää saada äidin hyväksyntä tai perästä kuuluu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.8.25 11:40:32

Luulin että tyttäreni on mielellään kanssani, jaetaan samat harrastukset ja intohimot. Olen tukenut ja mahdollistanut minkä talous antaa periksi, antanut myös tilaa toteuttaa omia unelmiaan. Aikuisuuden kynnyksellä kuitenkin ollaan tultu tilanteeseen jossa olen paskinta ikinä ja saan kaiken sonnan päälleni. Juuri nyt tuntuu että olisi parempi jos olisimme törmäyskurssilla mahdollisimman vähän. Valitettavasti yhteiset hevoset on yhteisiä, ja pakko huolehtia. Välillä yhdessäkin.

Poikani taas on selvästi lähentynyt kanssani sitä mukaa kun tyttäreni on suunnannut pahan olonsa minuun. Molemmat tärkeitä ja rakkaita, mutta mieluummin kyselen poikaa seurakseni, hänen seurassaan ei tarvitse olla varpaillaan joka hetki.

Se onko kyse sukupuolieroista vai luonne-eroista tai vaikka iästä, mistä sen tietää.

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   18.8.25 12:05:10

Hyvänen aika, ei. Tyttären kanssa yhteinen harrastus, olemme paljon yhteydessä myös muuten. Tytär nyt 26.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.8.25 12:34:33

En todellakaan vihaa. Meidän äiti on ihana ja meitä tyttäriä on 4, joista kaikki ollaan jatkuvasti tekemisissä äidin kanssa. On meillä isäkin joka on myös huippu tyyppi mutta äiti on se, jolta aina kysytään neuvoa ensimmäisenä jos tarve on.

Lähettäjä: Mid 
Päivämäärä:   18.8.25 16:30:03

Kyllä se ikävä kyllä voi hyvin usein olla niin, että äidin ja tyttären suhde on monimutkainen.
Voi myös käydä niin että vieraannutaan ja löydetään yhteys taas.

Mä tiedostan tåmän ja siksi kuulostelen usein että missä mennään . Isä on selvästi jostain syystä se jota ihaillaan jne mutta olen mäkin usein saanut kuulla olevani maailman paras jne.