Lähettäjä: kun 
Päivämäärä:   17.8.25 13:12:47

en lähtenyt vuosia sitten kokeilemaan siipiäni, vaikka olisin halunnut. Vastuut vei voiton. Toivottavasti uusi mahdollisuus tulee vielä kohdalle, eikä ole vielä myöhäistä.

Onko sulla joku tekemätön asia, mikä kaduttaa elämässäsi?

Lähettäjä: Mielenkiinnosta 
Päivämäärä:   17.8.25 13:16:43

Mikä estää nyt testailemasta niitä siipiä, edes varovasti?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.25 13:17:04

Ei ole liian myöhäistä. Teit mitä pystyit, ja elämää on vielä jäljellä. Luo sellainen mahdollisuus itsellesi.

En tiedä kadunko mitään enää varsinaisesti, koska olen ymmärtänyt että olen aina yrittänyt parhaani niillä eväillä mitä olen saanut, enkä olisi (eikä kukaan muukaan kengissäni olisi) voinut oikeasti tehdä mitään muita valintoja. On turha katua jotain mikä ei lopulta ollut omaa syytä, ei se ole sen rakentavampaa kuin katua jonkun luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   17.8.25 13:36:23

Ei kannata katua, vaan kulkea kohti sitä mitä itse haluaa. Päätökset elämästä tehdään aina sen hetkisillä kokemuksilla.

Lähettäjä: kun 
Päivämäärä:   17.8.25 13:40:51

Kiitos kannustuksesta. En halua omaa elämääni avata tänne enempää, mutta juuri tällä sekunnilla lähteminen ei vain ole mahdollista.

"En tiedä kadunko mitään enää varsinaisesti, koska olen ymmärtänyt että olen aina yrittänyt parhaani niillä eväillä mitä olen saanut,"

Samoin olen pyrkinyt itselleni järkeilemään. Mutta vuosien myötä nousee sellaisia tunteita pintaan, että oikeasti ymmärtää miten iso tai tärkeä jokin asia itselle onkaan ollut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.8.25 15:27:05

Kadun todella paljon sitä, etten nuorena toteuttanut ammatillisia haaveitani vaan ajauduin hyvin toksiseen parisuhteeseen joka esti nuo haaveeni.

Nyt on jo ”liian myöhäistä”, sillä tuo suhde ajoi minut niin kovaan uupumukseen etten ole vieläkään toipunut ennalleni. Työkyvyttömyyselääkkeellä olen ollut pitkään kaikista yrityksistäni huolimatta. Suhde on siis loppunut onneksi jo vuosia sitten.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.8.25 17:28:00

Minulla oli syvä katumuksen vaihe jossain 50 ikävuoden kieppeillä. Tiedostin aivan liian selvästi mitä kaikkea olin jättänyt kokeilematta ja tekemättä ja tunsin olevani jalat sementtiin valettuina. Vaihdevuodet ja burnout tärähtivät päälle ja piti kyllä tosissaan opetella hyväksymään omat elämän ratkaisut. Nyt olen lähempänä 60 ja tuntuu että olisiko elämästä sen kummempaa sitten lopulta tullut jos olisin tehnyt sitä, tätä tai tuota asiaa eri tavalla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   17.8.25 18:28:15

Kyllä myös älyttömimmät tehdyt jutut kaduttavat. Sen sijaan muutamasta haaveesta oikein huokaisee helpotuksesta, että onneksi jäi haaveeksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.8.25 18:43:52

Kadun, etten hakenut erästä auki ollutta unelmatyöpaikkaa lojaaliudesta työkavereita kohtaan. En voi käsittää, miten tulinkin tehneeksi mokoman päätöksen, kun yleensä olen työasioissa kuitenkin melko rationaalinen.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   17.8.25 20:17:12

Kadun, että annoin koiran pois, vaikka tiedän, että se sai paremmat olosuhteet, kun olisin pystynyt tarjoamaan (juu, tyhmä, että edes otin sen pikkukoiran silloin). Nyt mulla on karmavelka, seuraavien koirien kanssa jatkuvasti ongelmia.