Lähettäjä: Teija
Päivämäärä: 16.8.25 00:39:42
Kaverillani ja minulla on samanikäiset lapset. Kaverillani on myös pienempiä lapsia, minulla ei.
Jos tämä kaverini esikoinen pääsee jonnekin, niin seuraavaksi vanhus sisarus pääsee mukaan ja saa kaiken saman mitä esikoinenkin. Olipa kyse kaverin luona oleskelusta tai ekaluokkalaisen repusta. Jopa näilläbreppuostoksilla oli tämä pikkusisarus mukana, ja sai toki samanlaisen. Sitten kun hänen vuoronsa mennä kouluun tuli, hän kyllä pääsi reppuostoksille mummun kanssa kahdestaan.
Tuo pienempi sisarus on sosiaalisesti taitavampi, joten hän saa kyläilykutsuja itsekin. Näille kyläilyille ei kutsuta isompaa mukaan. Mutta hänen on silti otettava pienempi mukaan.
Minun lapseni saa usein kutsua kaverin mukaansa aktiviteetteihin. Kahta en ota mukaan muualle kuin meille tai mökille tai tyyliin synttäreille. Nyt tuo kaveri on pahoittanut mielensä, kun hän ei koskaan pääse mukaan mihinkään. Ovat kyllä joskus olleetkin mukana, mutta suoraan sanottuna en jaksa tuota pikkusisarusta. Mutta en halua pikkusisarusta mukaan, en jaksa viihdyttää häntä enkä maksaa hänen pääsylippujaan.
Mutta pointtini on, että toisaalta minua säälittää tuo lapsi, joka ei koskaan saa mitään omaa isojen juttua, mutta kaverini mielestä en vain voi ymmärtää, miten paha mieli pikkusisarukselle tulisi, jos jäisi jostain paitsi.
|