Lähettäjä: Keski-ikäinen 
Päivämäärä:   12.8.25 21:46:22

Pari-kolmekymppisenä, olin tosi hyvässä kunnossa, nyt nelikymppisenä siihen tullut kiloja +20 (osittain syömällä, mutta osittain johtuen muutaman vuoden takaa lääkityksestä, jota ei enää ole). Nuorempana en juuri laakereilla lepäillyt, lähes aina iltaisin harrastuksissa (tallilla pääosin).
Harrastus vaihtunut tässä välissä, mutta tässä nykyisessäkin on viime vuosina mennyt tehokkaasti vapaa-aika.
Kuntoa pitäisi nostaa, painoa pudottaa, harrastuksessa haluan edetä, mutta yhä useammin työpäivän jälkeen tekee mieli vaan olla. Kotonakin olisi projekteja, mutten saa aikaiseksi arkena juuri mitään. Työ ei ole fyysistä, mutta ajatus pitää olla mukana koko ajan.
Kaveri sanoi hiljattain, että tarvitsisin lepoloman. En itse tätä allekirjoita, iän piikkiin ennemmin laitan sitä ettei joka ilta jaksaisi olla menossa. Mutta saamattomuus kyllä ärsyttää, esim kotiprojektien valmistumisesta tuovat isosti tyydytystä, mutta kun ei vaan tunnu lähtevän.

Uupumuksen kokeneet, miltä se tuntui? Itse ennemmin antaisin itselleni diagnoosiksi huonon kunnon ja lievän ylipainon.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   12.8.25 21:50:30

Suosittelen kokeilemaan kunnollista lepolomaa missä ei ole suunnitelmia ja katsoa onko vaikutusta. Toki loman pituudesta riippuu mikä palauttaa (ja kenelläkin, on yksilöllistä).

Lähettäjä: RS 
Päivämäärä:   12.8.25 21:55:08

Johtuuko somesta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.25 21:58:35

Kyllä se lepoloma kuulostaisi ihan oikealta. Miksi vastustat ajatusta niin kovin?

Lähettäjä: Keski-ikäinen 
Päivämäärä:   12.8.25 22:00:32

Rs; tarkoitatko, että jäänkö selaamaan somea töiden jälkeen ja siksi mitään ei tapahdu? Ei ole se syynä, usein en ole kännykän kanssa samassa huoneessakaan useampaan tuntiin iltaisin. Televisiotakaan ei juuri tule avattua, lähinnä luen kirjaa/lehtiä, tai otan torkut (tapa josta pitäisi päästä eroon).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.25 22:01:28

Zäkä ei siellä sillan alla taida mitään tietää löhölomista.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   12.8.25 22:08:36

.: en minä asu sillan alla:)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.8.25 22:13:24

Huono kunto ei vaikeuta asioiden ja tekemisen aloittamista.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   12.8.25 22:42:58

"Sä et palaudu lepäämällä, jos sun uupumus johtuu passiivisuudesta. Jos et liiku, et palaudu. Sä vaan hidastut entisestään."

Lähettäjä: CX 
Päivämäärä:   12.8.25 22:58:08

Tässä uupuneen kokemuksia.
Ei ollut minkäänlaista näköalaa, mitkään projektit ei voinut vähempää kiinnostaa, aivan kaikki elämässä tuntui stressaavalta ja kaatui päälle. Siis ihan jos kotona ajatteli, että vessa pitäisi pestä, tuntui se aivan ylitsepääsemättömältä. Halusin vain nukkua, mieluiten ikuisesti. Toki tähän liittyy masennustakin.
Nyt voin sanoa että olen jo paremmassa kunnossa. Teen fyysistä (eri kuin tuolloin) työtä, ja käyn hevostelemassa 6 kertaa viikossa. Kroppani on väsynyt, mutta mieli kirkas. Asiat ovat kiinnostavia. Toki fyysiseen hyvinvointiin täytyy myös kiinnittää huomiota, jotta mielentilakin säilyy parempana. Aloittajan viestin tietojen perusteella, kokeilisin ehkä korjata niitä fyysisiä hyvinvointitekijöitä, jotka jo itse tunnistat ja huomaat vaikuttavan omaan jaksamiseen?

Lähettäjä: Keski-ikäinen 
Päivämäärä:   13.8.25 09:25:29

Kiitos CX vastauksesta. Näin juuri itsekin ajattelisin, että koska projektit kiinnostavat, ja on kiva saada niitä valmiiksi, niin ei varsinaisesti uupumuksesta olisi kyse. Kaipa tässä tarvitaan vaan ryhtiliike liikunnan ja tarpeeksi ravitsevan ruokavalion osalta.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   13.8.25 09:38:17

Mikä pakko sitä harrastusta on jatkaa, jos se ei kuitenkaan motivoi tarpeeksi, ja ottaa enemmän kuin antaa.

Hoidat kuitenkin työsi. Laita ruokavaliota vähän kuntoon; vapaa-ajalla on myös lupa vaikka olla vain.

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   13.8.25 09:44:15

Ei uupumus oireile kaikilla samalla tapaa.

Mulla syynä oli se, että työ vaati mun aivoilta liikaa enkä osannut palautua työpäivän aikana. Eli aivot oli aivan seis työpäivän jälkeen, jolloin energiaa ei ollut liikkumiseenkaan.

Mun lopputulos oli siirtyminen 80% työaikaan. Ei tarvinnut ottaa itseään niskasta kiinni, energiaa jäi iltoihin, projekteihin yms. ja sain takaisin sen fiiliksen elämästä, joka on ollut viimeksi läsnä varmaan joskus peruskoulun aikaan. Palkka laski toki 20%, mutta vaikka joudun nyt laskemaan jokaisen roposen (palkka ei ollut mikään kummoinen edes täydellä työajalla), on tää sen arvoista.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   13.8.25 09:44:27

Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi. Viimeiset 6-7 vuotta on mennyt kans töissä käydessä ja nukkuessa. Mitään en saanut aikaiseksi tai aloitettua. Kaikki stressasi. Kaksi burnoutia ja viinein lääkäri sai minut aloittamaan mielialalääkityksen. Paino muuten kans nousi silloin 15 kg. Yt:den myötä minut irtisanottiin ja se oli lottovoitto. Olen nyt useamman kuukauden levännyt, päässyr irti lääkityksestä ja ilen kuin uusi ihminen. Aikaansaava ja innostunut. Luulin että minusta on tullut vain laiska.. ja ei, en tiennyt enkä tunnustanut olevani masentunut. Työni sain hoidettua paremmin kuin hyvin mutta mitään muuta en. Pitkään väitin lääkärille että en todellakaan ole masentunut ja tuttaville joille kerroin diagnoosista alkoivat nauraa ja eivät millään uskoneet.