Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 17:30:41

25 vuotta on eletty ja hengitetty hevosia. Nyt kuitenkin tuntunut viimeiset vuodet että ottaa enemmän kuin antaa, ja alkaa olla jo rahatkin finaalissa. Tekisi mieli pitää taukoa tai lopettaa kokonaan mutta toisaalta pelottaa mitä sitä keksii tekemistä tilalle? Koska kuitenkin elämä on tähän asti pyörinyt vain hevosten ympärillä eikä oikeastaan mitään muuta ole mikä olisi mielenkiintoista ja tempaisi samalla tavalla mukaansa. Pelkään että elämältä loppuu sen jälkeen tarkoitus ja alkaa masentaa sekin sitten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 17:33:07

Koira(t).

Lähettäjä: Vinna 
Päivämäärä:   11.8.25 17:37:48

Uskon että olet vaan tyytyväinen.

T. 6 vuotta ilman hevosia, eikä kaduta yhtään.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   11.8.25 17:50:42

"Uskon että olet vaan tyytyväinen.

T. 6 vuotta ilman hevosia, eikä kaduta yhtään."

Sama, vaikka ehdin harrastaa aktiivisesti 35 vuotta. Aikansa kutakin ja se homma tuli nähtyä. Todella kiva, kun rahaa jää muuhunkin, voi lähteä vaikka matkalle ex tempore. Kiva myös liikkua luonnossa ilman, että alusta karkaa alta kun joku metso lähtee vierestä lentoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 17:58:48

20 vuotta harrastin ja työskentelin hevosten parissa. Sitten vaan tuli stoppi. En saanut mitään irti koko touhusta. Ei ole ollut tallille ikävä. Kiva katsella ohi ajaessa muiden hevosia tarhassa ja kerran kesässä käydä kesäraveissa. Enempää en ole hevosia sen päätöksen jälkeen kaivannut.

Paitsi veljen tyttöjen kautta joitakin vuosia sitten talleilin mutta ei itsellä tehnyt mieli selkään. Katsotaan parin vuoden päästä kun oma tytär voisi olla ponityttöikäinen, iskeekö häneen hevoskärpänen vai ei. Poni äitinä voisin kentän laidalla oleskella kyllä kerta viikkoon :D

Hevosten tilalle tuli koirat ja ne olikin tiiviisti 15 vuotta. Mutta koiramaailma on niin kuppikuntainen etten jaksa harrastusporukoita enää.

Nyt en harrasta sitten mitään. Eikä se tämäkään huono ole :D

Lähettäjä: Lady D 
Päivämäärä:   11.8.25 19:08:50

20 vuotta ensin harrastuksena ja sitten ammattina. Lopetin kerrasta 10 vuotta sitten, enkä ole kaipaillut takaisin, paitsi nyt... Mutta aion ottaa koiran, jospa se riittäisi.

Hyvin olen saanut ajan kulumaan ilmankin, ja etenkin huonolla säällä on ihana katsoa ikkunasta ulos tietäen, ettei sinne ärjänteelle ole mikään pakko lähteä.

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   11.8.25 20:14:10

No en oo keksinyt. Makaan sohvalla ja lihon.
Ihan p*seestä tämä.
En tahdo koiraa enkä kissaa enkä mitään muutakaan elukkaa tähän, jonka lähtö tuonelaan saa sydämen taas kerran hajalle.
Urheilija en oo ikinä ollut kun arkityö

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   11.8.25 20:15:40

...arkityö on pitänyt kuosissa.
Joten voi unohtaa lekkeilyt ja kuntosalit.
No, olen vasta surutyön alussa, veetuttaa enkä mitään keksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.8.25 20:21:51

Te jotka kyllästyitte - millaista harrastaminen oli? Vaikea kuvitella että sitä vaan kyllästyy käymään parhaan ystävän luona. Mutta toki jos se ratsastus on ollut se juttu ja kaikki pyörinyt sen ympärillä niin ymmärrän.

Vähän sama että jos kyllästyy koiriin, niin ehkä sitä ei ole aidosti koirista koskaan tykännyt, lähinnä harrastuksen tasolla muutamia vuosia touhua jaksanut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.8.25 20:25:11

Koirat !

Ollu ilman hevosharrastusta vuodesta 2020. Oli omia ja ammatti, joten aika iso osa elämää.

Lähettäjä: Joey 
Päivämäärä:   11.8.25 20:40:36

Nojaa melkein 30v hevosia takana ja jos lopettaisin vallan makaisin sikapossuna kotona kaiken vapaa ajan ja luultavasti menisin kastiin masentunut. Hevosten takia on pakko mennä ja tehdä. En keksisi mitään muuta tilalle.

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   11.8.25 20:48:30

."Mutta toki jos se ratsastus on ollut se juttu ja kaikki pyörinyt sen ympärillä niin ymmärrän'
Tämähän se.
Kun tallilla on käynyt melkein joka päivä, on ollut omaa ja muuten vaan vakkaria. Kyllä se omasta luopuminen oli eka niitti arkkuun. Toinen niitti ratsastuskoulussa ratsastaminen, kun mihinkään niiden kanssa ei edisty. Viimeinen naula vakkarin menehtyminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 21:12:30

"millaista harrastaminen oli? Vaikea kuvitella että sitä vaan kyllästyy käymään parhaan ystävän luona"

Mun paras ystävä (mikäli tällä viitataan hevoseen) kuoli 5-6 vuotta ennen kuin lopetin harrastamasta. Sen jälkeen yritin vuokrata mutta ei ne ole sama asia. Ja uutta hevosten ei ollut taloudellisesti järkevää eikä mahdollista laittaa.

"Vähän sama että jos kyllästyy koiriin, niin ehkä sitä ei ole aidosti koirista koskaan tykännyt, lähinnä harrastuksen tasolla muutamia vuosia touhua jaksanut"

Itse siis kyllästyin koiraharrastusporukoihin. Koira on ja tulee aina olemaan, vaikka ei kuppikuntiin ole enää hinkua.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.8.25 21:20:52

Tilalle sitä tavallista elämää ja siitä huolehtiminen ! Perus parisuhteet, talot, tavalliset kerta-pari viikkoon harrastukset. Koti ja ympäristö kuntoon, lapsia tai jos ne jo löytyy niin oikeasti aikaa niiden kanssa. Ei ole vielä tullut vastaan paljon aikaa hevosille uhraavaa ihmistä kenen kodit ympäristöineen olisi mallikkaita, lasten kanssa olisi oikeasti oltu ja ne kasvatettu, työt ja ystävyyssuhteet hoituisi ja olisi joku kodin ulkopuolinen tavallinen harrastus. Ehkä pari koiraakin kuvioon kuuluu, hyvin kasvatettua ja hoidettua sellaista, harrastaminen niiden kanssa bonusta. Että jos ihan siitä tavallisesta elämästä ja sen hyvin hoitamisesta aloittaisi, ei kaiken tarvitse olla niin fanaattista ja "sydämen asia".

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   11.8.25 21:37:37

Entä jos varsinkin viimeiset toistakymmentä vuotta on ollut täysin itsellistä ja viimeinkin hevosteluun satsattua elämää?
Joo tiedän ettei pöytää sovi jättää yhden jalan varaan, mutta kun sitä aikaa on vuosikymmeniä odotettu...
Joten kun se yksi pöydän alta sitten pettää, lähtee harrastus ja näköjään siihen liittyneet tuttavuudetkin (ystävyydestä ei siis voi puhua, kun sinne jäivät).
Ihan just ei huvita alkaa vaikka sisustamaan, kun ei sekään koskaan ole oma juttu ollut.

Lähettäjä: Järki päähän 
Päivämäärä:   11.8.25 21:42:17

Ei mitään eläintä enää, koe vapaus kun eii ole mikään eläin vaatimassa huomiota.
Osta asuntoauto säästyvillä rahoilla ja ala reissaamaan ja kiertelemään kiinostavissa paikoissa ja tapahtumissa. Toki voi käydä raveissa ja ratsastuskisoissa katsomassa omalla tukikohdalla.

Lähettäjä: Lalalaaa 
Päivämäärä:   11.8.25 21:43:31

29vuotta omia hevosia. Nyt 4v ilman. Hevosten aikaankin oli koiria, joten ne jatkuivat. Lisäksi tuli metsästys ja kuntosali/kahvakuula/thabata ym.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   11.8.25 21:52:14

Mulla vaihtui heppatouhut viherkasveihin. Niihinkin saa yllättävän paljon tuhlattua rahaa, uskokaa pois. Mutta vapaampaa ja stressittömämpää on kyllä.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   11.8.25 22:11:39

Sijais- tai tukiperhetoiminta. Spr:n ystäväpalvelu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.8.25 23:08:39

""Vähän sama että jos kyllästyy koiriin, niin ehkä sitä ei ole aidosti koirista koskaan tykännyt, lähinnä harrastuksen tasolla muutamia vuosia touhua jaksanut"

Itse siis kyllästyin koiraharrastusporukoihin. Koira on ja tulee aina olemaan, vaikka ei kuppikuntiin ole enää hinkua."

No ethän sinä sitten ole koiraharrastusta lopettanut? Vähän kuin sanoisi ettei harrasta hevosia, koska ei enää hinkkaa tavoitteellisesti koulua.

Koirat voi olla tärkeä harrastus vaikkei olisi kuppikuntia nähnytkään.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   12.8.25 00:09:31

"Te jotka kyllästyitte - millaista harrastaminen oli? Vaikea kuvitella että sitä vaan kyllästyy käymään parhaan ystävän luona. Mutta toki jos se ratsastus on ollut se juttu ja kaikki pyörinyt sen ympärillä niin ymmärrän."

Loppui pitkälti siihen kun oma hevonen 27-vuotiaana jouduttiin lopettamaan. Oli ollut varsasta asti ja sen emä sitä ennen. Kuitenkin se tallilla käynti alkoi loppuvaiheessa olla vähän pakkopullaa, kyllästyin siihen ettei koskaan tarvinnut miettiä mitä kivaa sitä viikonloppuna tekisi, vaan aina tallille. Vuokrasin muiden hevosia myös kun omalla ei vuosiin voinut oikein ratsastaa, ja kävin ratsastuskoulun tunneilla. Motivaatio lopahti myös siihen kun iän myötä ei enää ratsastajana kehittynyt vaan pikemminkin taantui.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   12.8.25 00:19:13

Tämä on harrastus, jossa joko täytyy jossain kohtaa määritellä itsensä uudestaan, asettaa omat päämäärät ja tavoitteet ja antaa muiden tehdä mitä tekevät.

Joskus, jos on elänyt ja hengittänyt jotain tiettyä asiaa, on helpompaa olla kokonaan ilman kuin vähän harrastella. Harrastuksen pitäisi kuitenkin olla mielekäs ja palauttava. Jos et etsi pelkkää harrastusta, vaan kokonaista elämäntapaa, niin ala treenaamaan triathlonia. Siinä voi ikäluokkasarjoissa pärjätä vanhemmallakin iällä. Jos taas harrastus voi olla vain harrastus, niin maailma on avoin. Avaat kansalaisopiston kurssioppaan, aloitat kitaransoiton alkeet, lukupiirin tai ohjatun joogan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.25 05:24:57

"No ethän sinä sitten ole koiraharrastusta lopettanut"

En minä harrasta mitään koiran kanssa. Ollaan vaan ja hengaillaan.