Lähettäjä: z
Päivämäärä: 11.8.25 09:36:23
Aina kuulee puhuttavan vain siitä, miten nykyinen ei voi sietää puolisonsa lapsia. Mutta entäs ne, jotka pitävät puolisonsa lapsista ja ikävöivät näitä, kun he eivät ole paikalla? Miehen lapset ovat meillä vain sen pari viikonloppua kuukaudessa, lomilla saattavat olla pari päivää pidempään. Se tyhjä tunne mikä tulee, kun lapset lähtevät, on ihan hirveä. Lapset täyttävät tietynlaisen tyhjiön ja sitten, kun lähtevät, tuntuu kuin jotain puuttuisi. Tätä kestää päivä tai pari, kunnes asiaan taas tottuu. Mutta ikävä on kova sinä aikana. Muita joilla sama tilanne? Ja ennenkuin joku tulee sanomaan, että sopikaa huoltajuudet uudelleen, niin ei ole niin helppoa. Lasten äiti ei lapsia päästä tänne ja noista parista viikonlopustakin saa aina riidellä. Heillä ei ole huoltajuuspapereissa sovittuina tiettyjä viikonpäiviä, joten mitään vakituista ei ole, joka tästä tekee vaikeaa. Äidin mielestä lapset voisivat ihan hyvin olla meillä arkenakin ja niinhän he voisivat, mutta nyt äiti keksi, että lapset eivät saa jäädä minun kanssa kaksin isän ollessa töissä. Viimeviikolla lapset olivat meillä ja isä aamuvuorossa ja tulisi kotiin yhdeltä. Äiti ilmoitti tulevansa hakemaan lapset aamupäivällä, koska eivät kuulemma ole meillä sitä varten, että minä vietän heidän kanssa aikaa. Ollaan seurusteltu isän kanssa pari vuotta ja asuttu yhdessä puolitoista vuotta. Tytöt ovat jo aika isoja, 13 ja 11, eli ei enää pikkulapsista kyse. Eli nyt lapset saisivat olla meillä ainoastaa silloin, kun isä on paikalla. Mutta viikonloput eivät meinaa sopia äidille, koska heillä on viikonlopuille suunniteltua ohjelmaa (eikä aina edes oikeasti ole). Eli mitä päiviä tässä jää kuukaudessa jäljelle? Mies on käynyt huoltajuusriitaa jo kymmenen vuotta eikä enää jaksa. Heillä on myös yhteishuoltajuus.
|