Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   6.8.25 22:31:02

Tajusin... olevani parille tutulle jonkinlainen "seuraneiti", joka kutsutaan lapsen juhliin tai seuraksi johonkin tilaisuuteen, mutta josta ei sen enempää olla kiinnostuneita. Esim. Viimeksi kun toisen näistä kanssa soiteltiin, kerroin eronneeni ja muuttaneeni. Viikonloppuna lapsensa juhlissa hänelle tuli yllätyksenä nämä. Tämä toinen taas on täysin unohtanut, mitä alan opiskella.

Onneksi mulla on oikeita vuorovaikutteisesti juttelevia kavereita, joiden kuulumiset kiinnostavat minua ja minun kuulumiseni heitä. Olen silti tyrmistynyt näistä kahdesta, jotka mainitsevat joka käänteessä, miten hyvä ystävä olen ym, mutta jotka eivät selvästi ole kuunnelleet edes isompia kuulumisiani..

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   6.8.25 23:01:25

Ystäviä on erilaisia; noita voisi ehkä kutsua kavereiksi. Jos heidän kanssaan kuitenkin on hauskaa, sitten kerrot aina uudestaan samat kuulumiset, esim. mitä opiskelet, ja se tulee aina uutisena. Jos kuitenkin järjestävät hyviä bileitä, tarjoavat ruokaa ja juomaa, ja ovat yleisesti mukavia, suhtaudu heihin ystävällisesti vähän kuin olisit tekemisissä muistinsa menettäneen kanssa.

Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   7.8.25 08:08:36

Hyviä pointteja Nomadilla. Jos haluan seuraa vkultyuuririentoihin, toinen lähtee aina. Se on positiivista. Ja eihän näistä ole haittaakaan, kun mulla on oikeita ystäviäkin, mutta tuli hassu fiilis, kun mun silmät avautuivat tähän, miten he aina kutsuvat mut mukaan, mutta eivät muista tai tiedä minusta mitään...

Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   7.8.25 08:11:22

Mietin, onko he niin kyvyttömiä ihmissuhteissaan, että näin pintapuolisena olen "hyvä ystävä", tai eikö heillä ole kavereita paljoa, niin että jokainen joka tulee on sitten hyvä ystävä... Tosielämän somea..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.8.25 09:30:59

Kannattaa myös ymmärtää, että jos toinen elää todella hektistä elämänvaihetta, (pikkulapsiarki esimerkiksi pahalla univajeella), saattaa muisti ihan oikeasti pätkiä pahasti. Minä nukuin lapsen ensimmäiset 6kk maksimissaan 3-4h vuorokaudessa, enkä rehellisesti meinannut muistaa omaa nimeäni. Unohdin jopa mummoni kuoleman välillä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.8.25 09:39:29

Itsellä huono muisti toisten asioissa . Tietty jos on paljon ihmisiä keiden kuulumisia kyselee niin eihän niitä voi kaikkia muistaa kuin suurin piirtein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.8.25 10:09:59

Se on tietysti kurjaa jos sinä haluaisit juuri näiden ihmisten kanssa syvempä ystävyyttä mutta heille olet se vähän kaukaisempi kaveri, jonka kanssa käydään tapahtumissa ja istutaan välillä iltaa porukalla. Suuressa tuttavapiirissä on väkisinkin ihmisiä, joiden kanssa ei ole kovin läheinen, toiset sitten ei pidä niin isoa seurapiiriä vaan kaikki ystävät on ns. tosiystäviä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   7.8.25 10:58:28

On kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Mun asiat ei ketään kiinnostanu kun taas mun piti kuunnella kaikki mitä toinen mulle puhu omista asioistaan. Eikä tuo selity millään univajeella.

Lähettäjä: rapu 
Päivämäärä:   7.8.25 11:25:19

Ottaisin nämä niin kuin nomadi edellä ehdotti. Enkä puhuisi heille omista asioistani juuri mitään. Kertoisin ympäripyöreitä ja vaihtaisin puheenaihetta, jos joskus kyselisivät, kun eivät kuitenkaan oikeasti kuuntele, selvästikään. Nauttisin heidän seurastaan, jos on kivoja suunnitelmia, mutta sitten niiden oikeiden ystävien kanssa olisi se oikea ihmissuhde.

Tavallaan siis kohtelisin näitä tuttuja yhtä pinnallisesti kuin he minua. Ystävällisesti toki, enkä pahantahtoisesti, mutta en edes odottaisi heiltä mitään muuta kuin kivaa yhdessä vietettyä aikaa silloin tällöin.

Helpottaa kummasti, kun eivät tuollaiset pidä minuakaan sen tärkeämpänä. En antaisi itsestäni liikaa minäkään. Toki tämä vaikea oppia, mutta pikkuhiljaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.8.25 11:33:04

"mutta tuli hassu fiilis, kun mun silmät avautuivat tähän, miten he aina kutsuvat mut mukaan, mutta eivät muista tai tiedä minusta mitään..."

Ei kaikki muista. Voi olla etteivät muista muidenkaan kavereiden opiskeluja.

Lähettäjä: Hp 
Päivämäärä:   7.8.25 11:48:01

Ei selity univajeella muistamattomuus eikä pikkulapsivaiheella. Aikuisia ollaan. Eikä yleensä olla isolla porukalla, vaan kahdestaan. Mutta todella, mitä minä näiden seurassa olisin, vaan mieluummin rajaan ystäväpiirini aitoihin ystäviini ja annan heille aikaani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.8.25 14:16:01

Mä voisin olla aloittajan kaverin kaltainen tyyppi joka ei muista detskuja. Ikävää, että tämä huonomuistisuus on joillekin vielä huonon kaveruuden merkki. Mutta käännän tämän toisin päin. Onneksi mulla on tosiystäviä jotka pysyvät rinnalla koska olen hyvää seuraa ja mukava ihminen.

En myöskään muista montako vuotta olen tai monesko vuosi menossa puolison kanssa. Joillekin nämäkin ovat tärkeitä asioita muistaa, mutta ei itselleni.

Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   7.8.25 15:06:16

Piste, sinä et muista detaljeja... Mulle ei ollut detalji muuttaa toiseen kaupunkiin ja erota pitkästä parisuhteesta. Piste, jos nämä on detaljeja, kerro, mikä sitten on merkittävää? "Oho. nyt se on kuollut", muistaiskohan ne sen???