Lähettäjä: .
Päivämäärä: 6.8.25 21:48:00
En tiedä mitä tekisin. Olen neljälapsisen perheen nuorin ja se "huonoin", joka tekee kaiken aina "väärin" ja joka ei ansaitse mitään. Veljeni valmistui AMK niin hänelle järjestettiin juhlat. Minä valmistuin maisteriksi, niin sain "onnea" viestin.
Koko lapsuuden kokenut vertailua, haukkumista, lyttäämistä, arvostelua jne. sekä ihan fyysistä väkivaltaa. Eikä se mihinkään ole muuttunut, olen nyt 24v, ja mietin vain voinko laittaa välit poikki. Olen jo pyrkinyt ottamaan etäisyyttä, mutta silti keksivät asioita, joista valittaa. Kuten se, että minulla oli helteellä pitkät (kevyet ja hengittävät) housut shortsien sijaan. Ei kuulosta paljolta, mutta kun teen ihan kaiken väärin. Viimeksi eilen sain haukut siitä, että erosin lut.kirkosta 18-vuotiaana. Perheeni ei edes ole uskonnollinen, mutta kirkkoon ilmeisesti pitää kuulua.
Toki on ollut myös hyviä hetkiä ja on autettu jonkun verran taloudellisesti jne., mutta pitääkö sen takia kestää.. samalla kuitenkin tuntuu vaikealta laittaa välit kokonaan poikki. Mutta on myös vaikeaa olla heihin yhteydessä, kun teen kaiken väärin.
En tiedä mitä tällä tekstillä haen. Halusin vaan avautua. Ehkä kysyä muilta kokemuksia, onko joku katkaissut välit? Oliko se helppoa? Vai sattuiko se kuitenkin alkuun? Kaduttaako?
|