Lähettäjä: Taas tätä
Päivämäärä: 5.8.25 20:54:29
Heh, mikä ajoitus. Eilen kun olin odottamassa kuljetusta kanaalin yli, mietin, että täytyy tehdä postaus. Mutta sitten isku väsymys ja unhoitus.
On ollut ihan ihana reissu. Vaikka aluksi ahdisti lähtö, niin etäisyys on todellakin tehnyt hyvää. Oon ollut pelkästään hyvien tyyppien ympäröimänä, ja koin siinä suhteessa valaistuksen, että jos mä annan lämpöä ja positiivisuutta, ja saan sitä takaisin, niin niinhän sen pitää mennäkin. Mä koen, että miehen käytös on edesauttanut siihen, että se yrittää vaan imeä musta sen valon pois, kun itse voi niin huonosti. Jolloin myös mä voin huonommin. En tiedä, kuulostaako järkevältä, mutta valaistuminen on nyt check ja yritän pitää oppini mukana arjessa.
+Sitten semmonen homma, että tapasin ihan järjettömän komean miehen. Mitään muuta kuin silmäpeliä ei tapahtunut, mutta en nyt ehkä kuitenkaan vielä laita anomusta luostariin.. siitä tuli tosi iloinen fiilis, kun minut huomattiin. Muuhun säätöön en ole vielä valmis.
|