Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   3.8.25 21:05:24

Onko muita jotka kokee olevansa vahinkolapsia? Mitään päämäärää tai tavoitetta mulla ei ole elämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.25 21:08:31

Minä tiedän olevani vahinko. Olin turvotus äidin vatsassa sen jälkeen kun veljeni oli syntynyt. No, ikäeroa mulla ja veljellä on 10,5 kuukautta. Olikohan äiti ollu 4 vai 5 kuulla kun oli ymmärtänyt ettei olekaan pelkkää turvotusta tämä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.25 21:13:03

Minäkin olen vahinko, mutta ei se ole tavoitteita tai päämääriä estänyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.25 21:13:40

"Onko muita jotka kokee olevansa vahinkolapsia? Mitään päämäärää tai tavoitetta mulla ei ole elämässä."

Miksi nämä asiat mitenkään liittyisivät toisiinsa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.25 21:13:48

Minä todennäköisesti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   3.8.25 21:19:27

On mullakin yksi vahinkolapsi, mutta ei hän ole yhtään vähemmän rakkaampi kuin muut.

Lähettäjä: Jopas 
Päivämäärä:   3.8.25 21:25:43

Olen vahinko, äiti on ollut teininä leikkauksessa ja sen jälkeen sanottu, ettei voi saada lapsia. Tietysti sitten aika pian synnyin minä nuorelle yh-äidille.

Lapsuus oli vähättelyä ja väkivaltaa. Kun omilleni pääsin niin toteutin kaikki unelmani enkä pitänyt enää yhteyttä äitiini.

Vaikka kuinka lytättäisiin lapsena, ei tarvitse lannistua.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   3.8.25 21:40:14

En ehkä ollut vahinko, mutta olin valitettavasti väärää sukupuolta :/ ja ajelehdin elämässä edelleen vailla merkitystä ja suuntaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.8.25 22:53:30

Minä tiedän olevani vahinkolapsi, mutta kyllä minulla aina on ollut selvät päämäärät elämässä.
Ja maailman paras lapsuus rakastavan isän lapsena.