Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   1.8.25 19:29:52

Lapsella on kaveri, jonka kanssa leikkii aika usein. Ihan normaalista perheestä ja hoidettu lapsi, ei siinä mitään.

Jostain syystä jokseenkin aina meille tullessa lyhyilläkin kyläilyillä kaverilla on nälkä, toki tarjotaan voileipää ym. Nyt viime aikoina on usein käynyt niin, että tämä lapsi oman lapseni kautta kyselee meidän kaapissa olevista herkuista. Esim. ulkona ollessa oma lapsi soittaa ja kysyy, saako ottaa heille ulos limsatölkkejä. Lapseni ei itse pidä limsasta eikä sitä juo, joten jääkaapin limsoja koskeva pyyntö oli hyvin oletettavasti lähtöisin kaverilta. Jätskejä, keksejä ym. on myös kyselty samalla tapaa.

Ei tässä mitään, lapset ovat lapsia, eikä herkkupyyntöihin ole tietenkään pakko suostua. Vastataan kyselyihin vaan, että nyt ei saa limsaa/jätskejä/keksejä. Jotenkin vaan ärsyttää tämä meidän kaapistojen herkkujen perään kysely, sen päälle että tälle kaverille myös tavallisia välipaloja tarjoillaan useammin kuin kellekään muulle kaverille.

Miten te olette suhtautuneet lapsen kaverien herkkupyyntöihin?

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   1.8.25 19:40:04

Yritä olla ärsyyntymättä. Lapsi ei ole tottunut siihen, että kaapissa on herkkuja ja niitä otetaan sitten joskus toiste. Myös jos on esim useita sisaruksia, joiden kanssa joutuu jakamaan, saattaa oppia siihen, että herkut kannattaa syödä heti. Joka tapauksessa heillä selkeästi on kotona eri systeemi kuin teillä ja se ei ole lapsen vika

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.8.25 19:44:35

Siellä ei selvästi kotona saa herkkuja lainkaan.

Tiedän noita tuollaisia lapsia ainakin 7 ja heistä 6/7 on perheistä, joissa kotona ei saa lapset herkkuja.

Sitten niistä tulee noita sokerimaanikkoja kun eivät opi kohtuuteen.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   1.8.25 20:17:21

Sille lapselle voi nätisti selittää että teillä on herkkuja mutta aikuinen määrää milloin niitä syödään ja kinuamalla ei niitä saa ja on rumaa käytöstä laittaa toinen asialle.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   1.8.25 20:23:17

Alakouluikäisen kaverin vanhemmilta olen aina kysynyt saako lapsi syödä kylässä. Onko allergioita tai muita rajoituksia. Ilman vanhemman lupaa en tarjoa ruokaa tai herkkuja.

Aloittaja, mieti vähän... Hoidettu lapsi, jolla on aina nälkä??? Pitäisikö hälytyskellojen soida?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.8.25 20:31:43

Onko lapsi kovin laihan näköinen? Tuollainen voi johtua siitä, että lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa kotona. Tai lasta pidetään jollain hyvin tiukalla ruokavaliolla, joillakin vanhemmilla on jo överiksi mennyt terveellisyyden korostaminen niin että mitään herkkuja ei sallita koskaan. Tästä sitten seuraa se, että lapsi kiskoo niitä tolkuttomasti jos saa tilaisuuden.

Lähettäjä: Cv 
Päivämäärä:   1.8.25 20:50:06

Saattaa ihan jättää kotona syömättä jos tietää tulevansa teille paremman pöydän ääreen. Tai voi olla ettei saa herkkuja ja on päälle vähän röyhkeä kun olisi kovin perso niille.

Tuosta selviää sillä että " EI ole herkkuja ".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 20:52:47

Miksi sinua ärsyttää? Kysyn tosissani. Osaatko analysoida? Mun itseni mielestä omia reaktioita hyvä pohtia.

Itsellä kävi niin taannoin että kutsuin ystäväni kotiimme. Samalla kun laitoin kahvipöytää valmiiksi, oli hän aidan yli jutellut iäkkäälle, ylikiltille naapurilleni ja pyytänyt tältä tämän ruusuja itselleen kimppuun. Ärsyynnyin aivan todella paljon, naapuri antaisi vaikka paidan päältään jos pyydetään ja tiedän 100% ettei olisi halunnut ruusujaan leikkuroida... Pidin ystävää itsekkäänä, töykeänä ja ahneena ja jäin oikein miettimään asiaa. Mun loppuajatus oli se, että kaveri ei varmaan ahneuttaan pyytänyt ruusuja, ei tajunnut ettei ne ole mitään leikkokukkia tässä tapauksessa ja on luonteeltaan sellainen että puhuu ennen kuin miettii. Ja naapuri olisi voinut aikuisena sanoa ei, turhaan tuosta ärsyynnyn.

Tässä tapauksessa sulla on sentään siinä lapsi joilla ei ole täysin samanlaisia käsityksiä sosiaalisista säännöistä kuin aikuisella. En näe väärää kohteliaassa pyynnössä. Lapsi sanoo kaverilleen että saakohan noita ottaa ja sinun ylikiltti lapsesi suostuu välittämään pyynnön.

Voisitko käsitellä asiaa auttamalla lapsellesi jämäkämmät rajat? "Samuli, ensi kerralla kun Pekka kysyy saako herkkuja, ei siitä saa soittaa minulle. Kerro Pekalle että olen kieltänyt ottamasta herkkuja."

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   1.8.25 20:56:32

Herkkuja saa herkkuaikana, ruokaa saa ruoka-aikana ja jos koulusta tullessa tai muuten on nälkä, niin saa... jotain. Mutta saa kuitenkin. Joskus on huonon käytöksen vuoksi herkkuhetki peruttu, mutta nälissään ei tarvitse täällä kutjottaa.

Marmattamalla ei saa herkkuja.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   1.8.25 20:56:49

Pienempien lasten kanssa (alakoulun alaluokat) olen ollut aina vanhempien kanssa yhteydessä kyläilyistä muutenkin, ni samalla kysynyt tietenkin allergiat ja käytännöt esim. herkkujen suhteen. Eli keskusteluyhteys kaverin vanhempiin. Samalla voi vähän kysellä muutenkin kautta rantain, jos lapsi tuntuu aina olevan nälkäinen teille tullessaan...
Kyllä mä välillä lapsille olen herkkuja suonut, varsinkin, jos se ei mene yli, vaan pari keksiä on kiva juttu, eikä aleta heti kärttämään lisää.

Isompien kanssa sitten eri asia, heillä yleensä omaa taskurahaa, jolla käy herkkuja ostamassa, jos siltä tuntuu. Jo parilla palautustölkillä saa jotain, ja monet lapset on melkoisia keräilijöitä jo pienenä.

Lähettäjä: Peppi 
Päivämäärä:   1.8.25 20:58:04

Eniten mietityttäisi, että miksi tällä lapsella on aina nälkä? Ei herkujen nälkä, vaan on tarvetta saada sitä leipää ja välipalaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.8.25 21:12:37

Tosiaan tuo, että lapsella on aina nälkä, on huolestuttavaa. Kyllä minä aloittajana alkaisin selvitellä millaiset kotiolot lapsella oikeasti onkaan.

Lähettäjä: jejs 
Päivämäärä:   1.8.25 21:43:46

Kannattaisi varmaankin kysyä sen lapsen vanhemmilta, että millainen ruokinta- ja herkkupolitiikka heillä on, kun heidän lapsensa on aina nälissään ja pyytää syötävää kun teillä on ja kerjää koko ajan herkkuja. Eli onko heillä ihan tarkoituskin syötättää lapsensa muualla kuin kotona ja onko lapsi tottunut kotonaan mättämään herkkuja koko ajan, vai onko päinvastoin niin, ettei herkkuja kotona saa koskaan.

Tule kertomaan vastaukset meille ja pohditaan sen jälkeen miten sinun pitäisi suhtautua siihen, että lapsi haluaa koko ajan syödä.

Voit myös kysyä lapselta itseltään suoraan, että eikö saa kotona ruokaa kun aina tulee teille nälissään ja saako hän kotona koko ajan herkkuja kun teilläkin niitä kerjää.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   1.8.25 22:14:19

Meidän tytöllä on adhd, aiheuttaa selkeästi herkkuhimoja ja sitten kun on kova puhumaan, niin voisin kuvitella hänenkin kyselevän herkkuja kylässä. Hänelle on tästä puhuttu ja opetettu, mutta hän on kuitenkin vielä meöko pieni lapsia. Lähtee e nyt 3 luokalle.

Meidän naapurin tyttö läy meillä paljon, hän myös adhd. Kyselee välipalaa, iltapalaa jne. Saa varmasti kotonaan ruokaa ja välipaloja, mutta heillä syödäön melko sokeroituja välipaloja (ainakin tytön mukaan), niin epäilen että runsas piilosokeri ylläpitää jatkuvaa nälkää. Sille ei kyllä aina kelpaa meidän välipalat, kun meillä otetaan sitä mitä pöytään ilmestyy

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   1.8.25 22:35:40

Voi olla myös ihan sitä, että kotiin ostetaan herkkuja vain saman tien syötäväksi ja lapselle on uutta, että niitä on koko ajan kaapissa mistä periaatteessa niitä voisi syödä koska tahansa. Ja jos lapsi on perso makealle, niin lähes ulottuvilla olevat herkut houkuttavat.

Meillä kotona aikoinaan limsaa juotiin vain perjantaiherkkuna saunan jälkeen. Kaverin kotona sitä taas oli aina vapaasti saatavilla ja juotiin "janoon". Tuntui tosi ylelliseltä kun sitä siellä oli tarjolla noin vain koska tahansa. Sitä että kaverilla ja siskollaan oli hampaissa paljon reikiä ja itselläni ei en lapsena tajunnut tähän yhdistää... ;)

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   1.8.25 22:42:12

"Tosiaan tuo, että lapsella on aina nälkä, on huolestuttavaa. Kyllä minä aloittajana alkaisin selvitellä millaiset kotiolot lapsella oikeasti onkaan."

Tervetuloa meille katsomaan kotioloja, kun mun lapsilla todennäköisesti on aina välipalanälkä kavereiden luona, jos vaan tarjotaan. Meillä kotona syödään ruokaa ja varsinkin vanhemmalle lapselle ei välttämättä se kotona tarjottu ruoka kelpaa, ellei ole niiden n. viiden lempiruuan listalla. Leipää, jogurttia jne välipalaa söisi kyllä vaikka kuinka, jos annettaisiin. Aivan varmasti kelpaa kavereiden luona tarjotut välipalat ja herkut, vaikka kotona on aina tarjolla ruokaa.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   1.8.25 22:55:21

Kylässä ruoka on parempaa. Muistan tietyn ikäisenä, että syötiin enemmän naapurissa kuin kotona. Eipä tuosta kukaan rikki mennyt, kun vanhemmilla tais olla vähän kiertävä vuoro, että kenen kattilassa ne minäkin päivänä kypsyi ne kylän kymmenen kersan perunat.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   2.8.25 00:41:05

Toi on ärsyttävää. Oman lapsen kaveri ei edes kysy vaan tutkii kaapit ja ottaa mitä herkkuja löytää. Tai maanittelee lapseni hakemaan herkut. Olen aina pitänyt tiukan linjan mutta menee sitten kun silmä välttää..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.25 05:58:12

Meilläkin käy naapurin lapset pyytämässä herkkuja (pojat), vaikka ei edes leiki meidän pienemmän tytön kanssa. Isänsä rehtori niin kyllä soitettiin, että tämmöstä on vapaalla pojilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.25 06:11:47

Kaikilla lapsilla ei ole kotona edelleenkään herkkukaappeja. Pysy vaan lujana ja elä elämääsi; minkäs tuolle teet. Lapset vasta opetelee luokkaeroja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.25 06:18:33

Olisi hyvä että sovittaisiin selvät pelisäännöt. Kun lapset ovat kylässä niin silloin ei syödä siellä vaan mennään kotiin syömään jos tulee niin kova nälkä että on pakko syödä. Ruoka-aikana mennään kotiin syömään tai pihalle siksi aikaa kun perhe syö.
Yksinkertaista ja toimivaa!

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   2.8.25 06:30:51

Tulee mieleen, että jos lapsi ei saa kotona mitään makeaa tai herkkuja. Meillä oli lapsena hoitolapsi, joka kerran lusikoi kokonaisen Dronningholm hillopurkin kun hän ei kotona saanut mitään herkkuja. Tyttärelläni oli joskus kaverisynttärit ja yksi vieras ei poistunut ruokapöydästä ollenkaan vaan söi kulhollisen Raffeleita sillä aikaa kun muille lapsille oli ohjelmaa ja leikkejä. Kyselin kyllä oliko lapsi syönyt sinä päivänä huonosti kotona, mutta vissiin heillä oli kova kontrolli herkkujen suhteen.

Meillä on lapsena ollut aina pieniä herkkuja kotona ja nytkin aina joku keksipaketti tai pullaa kaapissa. Mutta ei lapset niitä syö, koska se ei ole heille mikään erikoinen juttu. Oma lapsi oli joskus yökylässä naapurilla ja ihmetteli kun siellä ei juotu ollenkaan vettä tai maitoa, vaan jokaisella ruualla aamupalasta lähtien oli vaan kokista :D Jokainen tavallaan, mutta en ymmärrä niitäkään vanhempia jotka tuuttaavat lapset täyteen keinomakeutusaineita ja sokeri on pahasta.

Lähettäjä: y 
Päivämäärä:   2.8.25 06:41:50

Samat sanat kuin omalle: ei nyt. Mistä se lapsi edes tietää teidän herkuista?
Ei se mikään luokkaero ole, että toiset syövät enemmän herkkuja kuin toiset. Lapsen vanhemmilta kannattaa kysyä, saako koskaan kotona herkkuja kun kyselee niitä teillä. Vain silloin tarjoaisin vieraalle, kun omakin saisi.

Meillä on käynyt paljon vieraita lapsia ja muutamille aivan tavallisten perheitten tavallisille lapsille on pitänyt sanoa, että jätä meillekin. Ei lapset vaan hoksaa ajatella. Yllättävin tapaus oli erään vieraan hoitolapsi, hänellekin vieras. Käveli suoraan keittiöön ja mätti suuhunsa kaikki lautasella olleet keksit, ja mitä siinä kahvipöydässä olikin tarjolla.

Sekin on totta, että kylässä on lapsilla aina nälkä, vaikka olisi juuri kotona syöneet. Vähän sama periaate kuin "ruohon on vihreämpää aidan takana".

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   2.8.25 07:15:59

Meillä oli aikoinaan lasten lauma; viisi lähekkäistä taloa, joissa eri ikäisiä, mutta toimivia lapsia. Kaikki saman koulun kirjoilla, kunnes vanhimmat alkoivat siirtyä yläasteelle.
Meillä on vieläkin aina sekamehua, mariekeksejä ja hilloja. Näitä sai minun puolesta kaikki syödä, jos haluaa.
Minun kokiksiin ei saanut koskea, eikä edelleenkään saa, eikä esim erityisesti johonkin tapahtumaan ostettuihin herkkuihin.
Jätskiä sai syödä pakkasesta, jos halusivat ”eväät” suuriin seikkailuihinsa, tein ne, jos olin kotona. Muuten sai itse väsätä leipiä tai oudompiakin komboja.
On oltu metsäretkellä hillosipulipurkin kanssa jne.

Lähtökohtaisesti oli mukavaa, kun lauma lapsia painelee ympäri metsiä, ilmestyy raportoimaan keittiöön, tyyliin kuollut kauris! (Auton töytäisemä). Onko suojalaseja, teemme pommin. (Estin suunnitelman) Majassa on sisävessa! (Pojat virtsasivat ylätasanteelta vanhaan letkuun, joten virtsa meni siististi maahan)
Mutta aloittajan lienee aivan helppo sanoa, että ei ole herkkuja. Jokainen taaplaa tyylillään.
Tässä viiden talon kompleksissa oli aika sama meininki kaikilla; meillä oli tosin autotallin yläkerrassa peliluola, jonne meni kilotolkulla sokeria, kun jostain ilmestyi hattarakone…
Mutta taloudellisesti tuollaiset halvat perustarpeet eivät tunnu missään, eikä ikinä esim oltu syöty kinkkuja, juustoja. Näin jälkikäteen ajatellen; aika hyvää käytöstä koko porukalta.
Eikä kuulkaa mennyt bioroskikseen ruokaa…

Lähettäjä: Mangomeloni 
Päivämäärä:   2.8.25 09:06:15

Itse kasvoin siskoni kanssa syömishäiriöisen äidin hoivissa. Meillä kotona ruokailu oli hyvin tiukasti rajoitettua, herkkuja ei ollut koskaan ja muutenkin ihan perus arkiruoka oli tiukasti kontrolloitua. Nälkä kuului meillä jatkuvasti elämään, koska äiti pelkäsi hysteerisesti sitä, että hän itse tai me lapset lihoisimme (vaikka kukaan meistä ei ollut lähellekkään mitään sinne päinkään). Kulissit tosin kyllä oli ah niin täydellisesti kunnossa, ettei kukaan tiennyt millainen meno kotona oli. Siskoni oli juuri tuollainen aloituksessa kuvattu kyläpaikoissa ruoan ja herkkujen perään kyselijä, minusta taas tuli lapsi joka ei uskaltanut syödä yhtään mitään missään kyläillessä. Vasta vanhempina tuo kotoa opetettu kiero ruokasuhde sitten puhkesi meissä näkyviin niin, että siskoni sairastui bulimiaan, minä anoreksiaan. Ja kerron tämän ihan vaan siksi, että koskaan ei tiedä mitä jonkun lapsen omituisen käytöksen taustalla voi olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.25 09:56:21

Kasvoi lestadiolaisessa perheessä jossa televisiota katsottiin äärimmäisen rajoitetusti. Me lapset sitten kyläpaikoissa katsoimme telkkaria silmät neliöinä, kun oli niin kiinnostavaa. Tässä lie sama ilmiö, kielletty hedelmä kiinnostaa.