Lähettäjä: Kyynel 
Päivämäärä:   1.8.25 15:15:49

Pystyisitkö elämään parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ei ole koskaan ikinä sanonut rakastavansa sinua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 15:26:50

Kyllä ja elänkin.

Lähettäjä: Vanilli 
Päivämäärä:   1.8.25 15:28:34

En. Minulle kommunikointi myös sanoin on tärkeää .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 15:35:01

Sanat ei tarkoita mitä jos eleitä ei siihen ole. Eli voisin jos tekee kuitenkin rakkauden edestä eleitä. Fyysinen läheisyys, apu, pienet yllätykset jne

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 15:36:39

Kyllä ja se sanomaton osapuoli olen todennäköisesti minä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 15:57:17

Ennen olisin sanonut kyllä, koska se oli millainen itse olin. Nyt kovan työn jälkeen voin sanoa että en! Mieluummin olen yksin kuin suhteessa jossa en saa tarvitsemiani rakkauden ilmaisuja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.8.25 16:03:34

Elän sellaisessa parhaillaan ja suhde on todella hyvä ja rakastava molemmin puolin.

Lähettäjä: Kyynel 
Päivämäärä:   2.8.25 01:12:25

Itse luulin voivani. Kun vielä oli ympärillä niitäkin ihmisiä, jotka sen sanoittivat, vanhempani siis. Nyt, kun heitä ei enää ole, kärsin tästä paljon. Miehen läsnäolo suorastaan hieroo naamaan sitä mahdollisuutta, ettei rakkautta ole. Itse olen vetänyt tämän takia henkisesti liinat kiinni ja tuntuu, että ehkä rakkautta ei ole enää minullakaan. Herää kysymys, että mikä järki on enää edes pysyä yhdessä.

Lähettäjä: Love 
Päivämäärä:   2.8.25 02:22:08

Jos itse rakastaa toista ja sen sanoo ääneen ja huomaa vielä, että toinen tulee siitä onnelliseksi, sehän on ihan mahtavaa.
Mutta miksi jäädä suhteeseen, jossa se toinen ei ikinä sano sinulle samaa..?
Tasapainoisempaa, jos kukaan ei puhu rakkaudesta tai molemmat puhuu rakkaudesta.

Lähettäjä: Lilia 
Päivämäärä:   2.8.25 04:28:23

LähettäjäVanilli
Päivämäärä1.8.25 15:28:34

En. Minulle kommunikointi myös sanoin on tärkeää .

Sama täällä. Minulle on tosi tärkeää, että se sanotaan myös ääneen.

Lähettäjä: Luvvie 
Päivämäärä:   2.8.25 06:36:31

Onko muunkinlaisia suhteita? :D

Kukaan ei ole koskaan kertonut minulle rakastavansa, enkä sitä ole ole sanonut kenellekään itsekään. Takana kolme pidempää suhdetta ja muutama tapailusuhde, ikää yli 40v. En kyllä koskaan ole mitään rakastumista kokenut myöskään.

Lähettäjä: y 
Päivämäärä:   2.8.25 06:48:27

Aika moni suomalainen saa sellaisessa suhteessa elää. Nykyään on kai harvinaisempaa, mutta paljon on vieläkin suomalaisia, jotka eivät ole kuulleet kenenkään sanovan "rakastan sinua" kuin elokuvissa. Joku "tykkää niin että halkee", mutta rakastaako?

Miksi ei sanota, että rakastaa? Minä sanoin ja mitä mies vastasi "ei se haittaa" niin kuin olisi sanonut pieraisseeni. Arvaatte varmaan, olenko enää toista kertaa sanonut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.25 06:50:23

>sanoittamattomuus

Huutista naishömpälle.

Lähettäjä: Vanha vaimo 
Päivämäärä:   2.8.25 07:06:36

En kyllä muista, että kumpikaan olisi sanonut koskaan suoraan, että rakastan sinua.
Mutta meillä puhutellaan hyvinä päivinä toisiamme "Rakkaaksi".
Jos tulee vaikka veronpalautuksia tai joku muu onnistuminen, niin silloin sanotaan, että:"Katoppa Rakkaani TÄTÄ!!" Ja sitten pällistellään yhdessä tilannetta hymyt korvissa.
Tai jos on tilapäinen hätä toisella, voi sanoa, että "Älä Rakkaani huolestu.."

Tavallisessa arjessa ollaan vaan Irma ja Antero ilman erillistä puhetta rakkaudesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.25 08:36:15

” Itse luulin voivani. Kun vielä oli ympärillä niitäkin ihmisiä, jotka sen sanoittivat, vanhempani siis. Nyt, kun heitä ei enää ole, kärsin tästä paljon. Miehen läsnäolo suorastaan hieroo naamaan sitä mahdollisuutta, ettei rakkautta ole. Itse olen vetänyt tämän takia henkisesti liinat kiinni ja tuntuu, että ehkä rakkautta ei ole enää minullakaan. Herää kysymys, että mikä järki on enää edes pysyä yhdessä.”

Haiskahtaa siltä, että suhteessa on nyt aivan eri tason ongelmat, kuin se ettei puoliso ole sanonut rakastavansa. Ja tuo sanomattomuus voisin olla seurausta niistä.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   2.8.25 08:41:27

No pystyisin jos rakkautta sanoitettaisiin sitten jotenkin muuten. Esim. Tykkään sinusta, olet tärkeä, tunnut hyvälle jne jne.

Mut ex ei kyennyt minkäänlaiseen sanoittamiseen, ei siis edes jos olin itse vaikka pitkän halauksen päätteeksi sanonut että "oot tosi tärkee mulle", niin hän pysyi hiljaa. 5v jaksoin sanoittaa yksin, sitten totesin että eipä se minusta taida tykätä niin annetaan olla.

Lähettäjä: Kyynel 
Päivämäärä:   2.8.25 10:40:50

.:
Niin, että kun avaa itsensä toiselle täysin, näyttää haavoittuvuutensa ja kertoo tunteensa, eikä saakaan noita tärkeitä sanoja takaisin, ei voi johtaa isoihin ongelmiin? Näin koen meille käyneen. Aluksi tietysti se kalvoi vain vähän, sitten enemmän ja lopulta kaipuu rakastetuksi tulemisesta suorastaan sattuu.

Tunne ja sanat ovat minulle tärkeitä. On vaikeaa esim haaveilla mistään yhteisestä ilman niitä. Tuntuu, kuin heittäisi elämänsä hukkaan.

Tottakai tähän vaikuttaa myös vanhempien kuolema ja ymmärrys siitä miten kiitollinen olen, että puhuimme rakkaudesta, kerromme rakastavamme toisiamme.