Lähettäjä: .
Päivämäärä: 1.8.25 09:43:51
Tuossa menee metsään "annetaan, kun tarvitsee". Eli aikuinen päättää sen tarpeen. Ja tavallaan kinuamalla paljon, saa paljon. Kun ei pyydä, ei saa. Eli kannattaa haluta mahdollisimman paljon ja kaikenlaista, joku sitten tärppää. Nyt säännöllinen viikko-/kuukausiraha käyttöön. Sitä sen verran reilusti, että sillä saa tarpeellisia asioita.
Juuri sanoin ekan luokan aloittavalle, että alan maksamaan kuukausirahaa. Sillä rahalla sitten pitää maksaa asiat mitä haluaa tehdä. Jos haluaa mennä kaverin kanssa jonnekin, mikä maksaa, se maksetaan omista rahoista, samoin, jos haluaa joskus ostaa karkkia yms. Eli lapsen pitää opetella priorisoimaan. Jos tuhlaa rahat karkkiin, niin kun kaverit kysyy esimerkiksi trampoliinipuistoon, ei lapsemme voi lähteä, kun hänellä ei ole rahaa siihen.
Kun ikää tulee lisää, hänen pitää alkaa maksamaan myös laskuja ja maksuja. Puhelin, bussilippu yms. Toki kuukausiraha nousee (ja minä ja miehenihän se kuukausirahan kautta maksetaan, ei lapsemme, kun kaikki hänen tulonsa ovat meiltä), mutta samalla hän harjoittelee sitä, että koko kuukausirahaa ei voi tuhlata, vaan siitä pitää säästää pakollisiin maksuihin, jotka eivät välttämättä tule samana päivänä kuin kuukausiraha, vaan se pitää budjetoida.
Ja joo, en opeta "tilipäivänä sitten ostan" ajattelua. Minulla olisi missä vaiheessa kuukautta tahansa varaa ostaa "mitä tahansa". Kiitos säästöjeni. Kyse on enemmän siitä, että haluanko oikeasti ostaa. Jos ostan kaiken, ei näitä säästöjä tule.
|