Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.7.25 13:15:53

Miksi oi miksi jaka ikinen päivä pitää olla kärsimystä? Miksi pitää kuunnella valittavaa kaveria? Miksi pitää ymmörtää idioottia miestä? Ja tänään, miksi pitää yrittää auttaa vanhempiaan? Oonb oka päivä naatti ja kaipaan omaa rauhaa. Voisi kauniin päivän viettää ulkona.

Läpöä 28 siaällä. Halauaisin ulos uimaan, kuuntelemaan laineiden liplatusta. Eikun, istun tietokoneella isän verolaskyja metsästämässä. Hän ei ymmärrä taas mitään, en saa tehdä mitään ja silti kaiken pitäisi hoitua. Ei voivtehdä minun koneella kun joku pääsee sinne. Pitää tehdä hänenbkoneella, joka on 20 vuotias. Ei turvaa, ei toimi. Nyt netti ei toimi. Ei voi tehdä minun. Soitti isännöitsijälle, kun ei minua usko. Ei ymmärrä modeemia. Sekoittaa eilisaviihteen. Kohta lähdetään elisakauppaan tietokoneen kanssa. Hävettää seisoa vieressä, että juu mä tiedän, mut kerro sinä hänelle. Niin, olen huono tytär 59v, kun en osaa näitä. Niin ja muistisairas äiti pöllii tavaroita koko ajan.
Kiitos.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 13:24:55

Pitäisikö opetella hieman auktoriteettia ja ilmaisemaan asiat niin, että se vanha isäkin uskoo? Ja jos ei usko, menköön itse koneineen sinne kauppaan ihmettelemään.

Ei itseään tarvitse pienentää, eikä toisten hullutuksiin suostua. Jos autat, teet sen omilla ehdoillasi ja koneellasi. Olet aikuinen, joten käyttäydy sen mukaisesti. Se vanhempi polvi alkaa taantua lapsen asemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 13:34:45

Kuulostaa siltä että olet oppinut tossun asemaaan. Ens kerralla et suostu tai siirrät toiselle päivälle isäsi jutut, et vastaa valittavalle kaverille tai sanot suoraan että olet tuulella jossa haluaisit keskittyä vain positiiviseen, idioottia miestä ei tartte ymmärtää.

Totta kai uuvuttaa jos kaiken hyväksyy toisilta ihmiseltä, olen itsekkin ollut samassa asemassa vuosia ja vieläkin joskus astun siihen hyväksyjän asemaan vaikka olen jo hyvin parantanut itseäni ja omia rajoja.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.7.25 14:59:38

Miten sitä opetellaan? Yhteiskunta sysää hoidon "kilteille", Tämä yhteiskunta ei ole rakentunut sukupolvista huolehtimiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 15:09:31

Ei kiltteys ole kynnysmattoilua ja marinaa. Olet kuuskymppinen ja vanhempasi ovat oletettavasti noin 80-90-vuotiaita, nyt olisi viimeinen aika katkaista napanuora ja alkaa vanhempien tossun alla eläjästä aikuiseksi.

Jos sinulla on lapsia, niin tuskin heillekään olet kaikkiin toiveisiin ja haluihin vastannut joojoo ja kylläkyllä, vaikka olet yhteiskunnan silmissä lapsesi hoitanutkin. Samaa voi toteuttaa vanhempien suuntaan.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   31.7.25 15:13:26

” Miten sitä opetellaan? Yhteiskunta sysää hoidon "kilteille", Tämä yhteiskunta ei ole rakentunut sukupolvista huolehtimiseen.”

Ei kaiken tarvitse olla joko tai. Voi aloittaa pienistä asioista. Sanoa isälle että autan kyllä mutta omalla koneellani, en sinun koneellasi. Jos alkaa mennä vaikeaksi niin sanoo suoraan että mä en jaksa tätä häsläystä, mieti ja järjestä valmiiksi niin kokeillaan huomenna uudestaan. Itse olen jopa joskus mätkäissyt käteen kaverin käyntikortin ja sanonut että jos ei mun ilmainen apu kelpaa, tämä henkilö tulee mielellään tekemään heidän kanssaan, laskuttaa 100€/h. Kummasti se minun ilmainen apu (minun ehdoilla) alkaa usein kelpaamaan.

Ja joskus sitten ihan se että empatisoi hetken, moni vanhus on paljon paremmalla tuulella kun on hetken saanut valittaa elämän vaikeutta.

Aika monesti se eka kerta kun asettaa rajoja on se vaikein, sen jälkeen alkaa pikkuisen kerrallaan helpottamaan ja hommat sujuu helpommin. Vaikka minusta vanhuksia kuuluu kunnioittaa ja heitä kuunnella, ei heillä ole mikään oikeus pompotella toisia ihan mielensä mukaan ja heillekin voi sanoa että ei käy eikä maailma kaadu siihen
Tai itse olen tehnyt