Lähettäjä: fatfighter 
Päivämäärä:   31.7.25 07:13:24

http://forum.hevostalli.net/read.php? f=9&i=10128753&t=10123090

Linkitys ei toimi mutta siinä edellinen.

Olen aloittaja, viikko takana! Tänään pistin toisen kerran.
Ollakseni rehellinen: en ole muuttanut oikeestaan mitään viikon aikana. Olen ollut jotenkin todella ylikuormittunut töissä kun muut ovat lomilla jne. Olen nukkunut n. 5h yössä.
Mutta painoa oli lähtenyt 0,9kg.
Tänään alkaa taas kaikki harrastukset rullata ja eilen sain isoimmat työhommat melkein valmiiksi, joten eiköhän se tästä! Olin kyllä aivan varma että vaaka ei voi näyttää pienempää lukemaa joten tää oli ihan kiva yllätys.

Lähettäjä: anne 
Päivämäärä:   31.7.25 09:09:55

Jos painoa lähtee 0,9kg/viikko, olet vuoden kuluttua n. 50kg kevyempi.

Mikä oli lähtöpainosi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 10:18:23

Alkuun lähteekin enemmän ja helpommin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   31.7.25 11:13:34

On hyvä, että alkukilot lähtevät nopeasti, koska juuri nehän ovat niitä liiallisimpia. Sitten kun on 5 kg:n päässä ihannepainosta, voikin laihduttaa vaikka 100 g/vk.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.7.25 12:20:25

Et ole muuttanut mitään, onko ruokahalusi siis ennallaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 12:23:14

Onko terveellistä jatkaa elämäntapaansa, joka on tuonut lisäkilot.

Lähettäjä: Kikka 
Päivämäärä:   31.7.25 12:29:59

Hieno homma! Todella kiva että jaksat päivitellä tänne :)

Lähettäjä: js 
Päivämäärä:   31.7.25 14:23:14

Kiva, että aloittajalla sujuu lääkkeen kanssa eikä tarvitse lopettaa sitä sivuvaikutusten vuoksi. Toivottavasti kykenet jatkamaan ja pääset tavoitteeseesi :) Kiinnostaisi myös kuulla sitten, että jouduitko nostamaan annosta isommaksi vai jatkoitko jonkun pienemmän annoksen käyttäjänä, kun se toimi paremmin tai yhtä hyvin kuin isompi annos.

Edellisestä ketjusta pisti silmään ne kommentit, joissa lihavat selostivat, että hoikkien ei koskaan tarvitse tehdä hoikkuutensa eteen mitään ja he vain pysyvät hoikkina.

En käsitä mistä tuo ajatus on tullut. Toki on olemassa niitä poikkeuksia, joila on imeytymishäiriöitä ja eivät liho millään. Mutta suurin osa on niitä, jotka kyllä tekevät jotain sen eteen, että pysyvät hoikkana. Monilla se tulee ihan automaattisesti, kun elintavat on sille suotuisat. Mutta se ei silti tarkoita, että he eivät koskaan lihoisi, vaikka söisivät jatkuvasti liikaa eivätkä liikkuisi yhtään. Heillä on yleensä homma tasapainossa, eli vaikka välillä mässää ja löhöää niin vastapainoksi sitten ei mässää eikä löhöä.

Olen viettänyt aikaa lihavien ihmisten seurassa. Siis vaikka ihan yksittäisten henkilöiden. Enkä ihmettele, miksi he ovat lihavia eivätkä laihdu. Ja kun joku joka ei ole lihava, tekee toisin, niin ei tarvitse ihmetellä, miten "hoikka vain pysyy hoikkana tekemättä sen eteen mitään". No kieltämättä ruokamäärät on hoikalla pienemmät, syö harvemmin...

Eli voisitteko lopettaa tuon hokemisen, että "hoikat vain ovat hoikkia tekemättä sen eteen mitään".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 14:27:44

Monet hoikatkin ovat tuota mieltä.

Lähettäjä: js 
Päivämäärä:   31.7.25 14:39:49

"Monet hoikatkin ovat tuota mieltä."

Mutta sitten kun vähän miettivät tai ovat lihavan seurassa, niin huomaavat kyllä, miten asia on. Lisäksi kun sellainen aiemmin hoikka muuttaa elintapojaan ja alkaa sen seurauksena lihoa, niin tajuaa kirkkaasti, miksi aiemmin pysyi hoikkana ja nykyään se ei onnistu millään.

Monilla riittää ihan selkä- tai jalkavika, joka sitoo sohvalle vain väliaikaisesti, ja sitten syödään tylsyyteen. Ja tadaa...

Lähettäjä: fatfighter 
Päivämäärä:   31.7.25 14:42:06

Lähtöpaino on 86kg ja olen 166cm pitkä.

Sivuvaikutuksia on ollut verrattain vähän, yleensä keskipäivällä tulee sellanen pieni ällötys, mutta se menee n. puolessa tunnissa ohi. On kuitenkin sitä luokkaa, että mietin jo alanko oksentaa. En kuitenkaan ole oksentanut.

Katsotaan pitääkö, ja jos pitää, niin missä vaiheessa, nostaa annosta.

En ole muuttanut mitään, eli en ole laskenut kaloreita, en rajoittanut herkkuja enkä muutakaan syömistä. Tällä tarkoitin nimenomaan sitä, että lääke on ilmeisesti toiminut kuten sen pitää ja olen syönyt vähemmän. Ehkä sellainen napsiminen on vähentynyt. Takana siis vasta YKSI viikko ja puhutaan kuitenkin todennäköisesti vuosista, mitä tämä tulee kestämään. Mulle kyllä kelpaisi vaikka se -100g painoa viikossa ihan hyvin, sekin on jo 5,2kg vuodessa, kunhan tulos olis lopultakin pysyvä ja se "ruokamelu" häipyisi päästä.

Olen tosiaan aikoinani kokeillut aivan kaikki keinot mitä maailmasta löytyy. Cambridgella lähti melkein 5kg viikossa, silloin painon vähemmän kuin nyt. Ja se oli asia, jota kaikki ihaili! Aivan päätöntä...

Lähettäjä: Läski 
Päivämäärä:   31.7.25 14:43:51

Näitä lääkkeitä kannattaisi tutkia laajemminkin kuin laihduttamisen näkökulmasta. Olen laihtunut 10 kg mutta se ei ole ollut parasta vaan se että vatsani on rauhoittunut ja jatkuva ripuli on loppunut. Aikasemmin sai heittää isomman wc keikan 3-5 kertaa päivässä nyt pääsee kahdella ja kaikki toimii normaalisti. Elämän laatu on parantunut huomattavasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 14:47:05


Sivuvaikutuksia on ollut verrattain vähän, yleensä keskipäivällä tulee sellanen pieni ällötys, mutta se menee n. puolessa tunnissa ohi. On kuitenkin sitä luokkaa, että mietin jo alanko oksentaa. En kuitenkaan ole oksentanut.

Taas yksi esimerkki siitä miten tämä lääke toimii. Kyllä se syöminen vähenee kun oksettaa.

Lähettäjä: Bumbum 
Päivämäärä:   31.7.25 14:48:41

Aloittajalle onnittelut lupaavasta alusta kokeilun suhteen ja panosta nyt ihmeessä siihen, että oikeasti keskityt kuuntelemaan kehoasi ja muuttamaan niitä "huonoja" tottumuksia myös.

js: Kenenkään ei pidä yleistää ei puolin eikä toisin, mutta ihminen joka joutuu koko aikuisikänsä käymään suhteettoman kovaa taistelua (joka kalorin laskenta, hikijumppa ja ikuiset ruokapäiväkirjat joihin elimistö ei vain kertakaikkisesti reagoi) painonnousua vastaan on eri asia, kun henkilö, joka saa sen painon pidettyä kurissa syömällä terveellisesti ja liikkumalla säännöllisesti. Olen itse ollut taipuvainen lapsuudesta asti lihomaan, mutta asia pysyi juurikin todella kurinalaisella syömisellä ja hikiliikunnalla kurissa liki 25 vuotta. Saattoi tulla 4 kg, jonka sain laihdutettua 3 kk aikana pois.

Sitten kehossa tapahtui "jotain"; samalla syömisellä pamahti ensin 8 kg ja kohta perään kahdessa erässä toinen mokoma. Ja tämä rasva sitten ei ole reagoinut MITENKÄÄN mihinkään. En tietääkseni unohtanut miten kaloreita lasketaan missään välissä, joten kun olin jo todellakin epätoivoinen ja viha omaa "paskuutta" kohtaan alkoi olla massiivista, päätin kokeilla tuon ozempicin. Ja kas, tosiaan, ekasta piikistä alkoi kroppa taas totella sitä normaalia kurinalaista ruokavaliota ja painoa on tippunut 12 kg 6 kk aikana.

Eli ymmärrän hyvin kyllä molempia näkökulmia tässä, mutta ennen kuin kokee itse sen toivottomuuden ja kun joku tulee siihen sanomaan, että jätät vaan ne pullat ja karkit - joita et ole koskaan alkanutkaan syödä - pois ja aloitat säännöllisen liikunnan - jota harrastat muutenkin min. 2 h pvä hikeen asti- niin ei naurata. Ei sitä sillä hoikkana pysyvää, eikä sitä, joka ei sillä mitään tuloksia aikaan saa.

Itsensä huijaajat on sitten oma lajinsa kokonaan: "joo mä voin syödä mitä vaan, enkä liho" = juon mustaa kahvia ja syön kaksi porkkanaa ja keitetyn kanafileen päivässä. Herkuttelu on lasi niin kuivaa valkkaria, että sillä kuivattaa lähisuon.

Versus

"ei me syödä koskaan mitään mäkkiruokaa ja sokeria käytän tosi vähän" ja karkkipaperit tippuu taskuista ja pizzalaatikot odottaa keräyslaatikkoon viemistä lenkkareiden piilouduttua kaapin takaosaan crocsien tieltä.

Lähettäjä: Vilina 
Päivämäärä:   31.7.25 15:01:07

Lähettäjä: Bella 
Päivämäärä:   30.7.25 07:19:22


Lähettäjä: Hobo 
Päivämäärä: 30.7.25 06:59:20
”…Ja jos on aina ollut hoikka, ei ole taipuvainenkaan lihomaan. Et ole tehnyt sen hoikkuutesi eteen mitään vaan olet voinut syödä koko ajan niin ettei edellinenkään ruoka ole vielä sulanut kun mahaan on mätetty uutta.

”

Tämä on asenne mihin yllättävän usein törmää lihavien puolelta. Ja ainakaan minun kohdalla se ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan nimenomaan olen tehnyt ja teen ihan jatkuvasti töitä ja valintoja tämän oman hoikkuuteni ja siron ulkomuodon eteen. Ihan joka ikinen päivä teen tietoisia valintoja sen eteen että en lihoisi, niin ruoan laadussa kuin määrissä sekä liikkumismäärissä. Erityisesti koska perheessäni kaikki on lihavia ja suvussanikin suurin osa, niin olen valinnut elää eri tavalla. Minä en mätä mitään mahaani, vaan syön ajatuksen kanssa keholleni polttoaineeksi. Ja minulla se tarkoittaa sitä, että ne määrät ei voi olla suuria, paino lähtee nousemaan herkästi kyllä muuten. Minulle toimii parhaiten se, että syön useita kertoja päivässä pieniä annoksia, siten pysyn tyytyväisenä, saan pidettyä ruokailut tiukasti kontrollissa ilman edes haluja syödä jotain ”ei järkevää” ja jaksan pysyä aktiivisena.

^ Tuohon nimimerkin js kommenttiin viitaten tämä nimimerkin Bella vastauskommentti edellisestä ketjusta oli minulle itselleni hyvin vahvasti samaistuttava. Hoikkuus ei minulle ainakaan todellakaan ole mikään asia, minkä eteen ei pitäisi tehdä töitä ja valintoja. Ei minun geeneilläni minun esim ole koskaan ollut vara syödä herkkuja ja joudun pitämään ruokavalioni joka päivä tosi tiukkana, jotta en ole lihonut.

Lähettäjä: makra 
Päivämäärä:   31.7.25 15:06:28

"Näitä lääkkeitä kannattaisi tutkia laajemminkin kuin laihduttamisen näkökulmasta. Olen laihtunut 10 kg mutta se ei ole ollut parasta vaan se että vatsani on rauhoittunut ja jatkuva ripuli on loppunut."

Näin minäkin ajattelen ja tätähän joku muukin jo kommentoi.

Omaa kokemusta noista lääkkeistä ei ole, mutta somessa olen törmännyt moniin postauksiin/kommentteihin, joissa ozempic/rybelsus on auttanut IBS:ään ja muihinkin mahavaivoihin.

Ja kun viime vuosina mahavaivat on lisääntyneet jopa nuorilla ihmisillä, kannattaisi niihin todellakin puuttua.

Monilla ne varmasti johtuvat ihan huonosta ruokavaliosta, jolla saadaan maha sekaisin ja suolistobakteerikanta miten sattuu, joten pelkkä lääkkeen käyttö ei varmasti auta vaan pitäsii myös niitä elintapoja muuttaa. Mutta jos saataisiin suolisto-ongelmaisille apua näistä lääkkeistä, niin olisihan se iso voitto ja parantaisi heidän elämänlaatua ja toisi kustannussäästöjä pidemmällä aikavälillä.

Lähettäjä: exphat 
Päivämäärä:   31.7.25 15:15:32

Ai aloittajalla oli tosiaan noin vähän sitä ylipainoa (joo toki olisihan sen tuosta BMI:stä voinut päätelläkin)!

Mulla oli saman verran vielä 10 vuotta sitten (175cm/95kg), laihdutin siitä 35kg joista nyt 10kg on tullut takaisin vaikka taistelen painonnousua vastaan joka helkutin sekunti hereillä ollessani (ja yöt näen unia ruuasta). Nyt tosissani harkitsen päästäväni painon nousemaan vielä sen verran, että saisin nuo lääkkeet. Ei tämä jatkuvassa nälässä eläminen ja tuntikausien pakkoliikunta päivittäin mitään elämistä ole. :(

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.7.25 15:20:47

Hobo siellä viime ketjussa haukkui minua ilkeäksi ihmiseksi, kun olen hoikka ja hän kuvittelee, että en tee asian eteen yhtään mitään ka voin syödäkin 4-5 kertaa päivässä! :D Kuten aika moni muukin on jo todennut, niin ei, en voi syödä kuinka paljon tai mitä tahansa -koska mustakin tulisi läski! Teen päivittäin valintoja ruuasta ja liikunnasta -koska haluan pysyä normaalipainoisena!

Lähettäjä: Hobo 
Päivämäärä:   31.7.25 15:47:19

Niin, veetuilit läskeistä kiukuttelemisesta. Loistava tapa osallistua nettikeskusteluun että ymmärtää väärin ja riitelee siitä.

Ja edelleen kyse ei ole vain termodynamiikasta ja lihomiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin ruoka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 15:48:50

Ainoat asiat mitkä tästä keskustelusta tulee mieleen on että tsemppiä aloittajalle ja että en tod halua olla tuolla tavalla räkyttävien laihojen kanssa tekemisissä.

Lähettäjä: js 
Päivämäärä:   31.7.25 15:52:01

Minä tarkoitan nyt sitä, että lihavat syövät todella paljon ja/tai usein. Ja ruoka on energiatiheää ja sitä syödään yksinkertaisesti liikaa. Tai sitten juodaan hirveät määrät makeutusainelitkuja, joka sotkee kylläisyydentunteen.

Kun hoikalle riittää kaksi voileipää, syö lihava 6 voileipää. Hoikka on edelleen täynnä edellisestä ateriasta, kun lihava kattaa lisää ruokaa pöytään.

Kaksi hoikkaa syövät yhdessä pienen maksalaatikkolootallisen, lihava syö yksin ison maksalaatikkolootallisen. Hoikka saa vuoallisesta kinkkukiusausta 3-4 ateriaa, lihava syö koko vuoallisen kerralla.

Hoikka syö 3-4 kertaa päivässä, lihava 10 kertaa päivässä. Lihavan annoskoko on moninkertainen hoikkaan verrattuna.

Hoikka kävelee 6 km/h vauhtia, lihava matelee 2 km/h vauhtia. En tiedä miksi. Ehkä ei halua hengästyä? Vai haluaako vain hidastuttaa muiden etenemistä?

Ei siis ihme, miten joku on lihava eikä laihdu, ja miten joku toinen on hoikka eikä liho.

Kaikki lihavat ei edes syö koko ajan kaikkia mahdollisia herkkuja. Monilla syynä on ihan vain se "normaali kotiruoka", jota vain syödään yksinkertaisesti aivan liikaa. Kun se kotiruokakin voi olla ihan mitä vain. Toisille se on lähinnä makaronia ja toisille kasviksia tai perunaa. Jotkut syövät paljon salaatteja ja kasviksia, toiset eivät yhtään. Joissakin perheissä ruokaa saa syödä vain tietyn määrän, että kaikille riittää, mutta leipää saa syödä niin paljon kuin haluaa. Siinä käy helposti niin, että ruokavalio on vähäproteiininen ja runsashiilarinen. Ja jos ei ole fyysisesti aktiivinen aamusta iltaan, ei kuluta sitä suurta hiilarimäärää ja suuri hiilarimäärä heiluttaa verensokeriarvoja ja se sitten laittaa syömään lisää ja siinäpä sitä sitten ollaan.

Lihava on venyttänyt mahalaukkunsa saavin kokoiseksi ja sotkenut kylläisyydentunteensa jatkuvalla syömisellä. Hoikka ei ole venyttänyt mahalaukkuaan tai sotkenut ruuansulatuselimistöään, koska pitää useamman tunnin tauon aterioiden välillä.

Ja kun se aina hoikka henkilö sitten muuttaa elintapojaan, eli alkaa syödä liikaa ja liian usein, niin hänelläkin on koko ajan nälkä, maha haluaa lisää ruokaa vaikka edellisetkin on sulattamatta, tekee mieli syödä vaikka maha on jo/vielä täynnä, kylläisyyshormonit on solmussa ja suolistobakteerikanta ihan erilainen kuin aiemmin, kehonkoostumus muuttunut, ja niin edelleen. Tämä kun jatkuu riittävän kauan, niin onkin todella ylipainoinen ja tarvitsee lihavuuslääkkeen, kun ei kykene muuten muuttamaan elintapojaan.

Omilla valinnoillaan voi tehdä paljon. Moni on aiemmin ollut hoikka ja lihonut sitten jossain vaiheessa. Kuten minäkin. Minä siis olen se aiemmin hoikka, joka nykyään taistelee painonhallinann kanssa. Ja tunnistan kyllä, miksi aiemmin pysyin ongelmitta hoikkana, mistä ne kilot tuli, ja miksi ne ei tunnu lähtevän. Painonnousu on pysähtynyt, mutta ei itsestään. Kyllä tämänkin eteen pitää tehdä asioita, ettei paino enää nouse. Haaveena kuitenkin olisi pudottaa useampi kilo.

Lapsena en ollut hoikka enkä laiha, vaan ennemmin ehkä roteva tai vähän pullea. Mutta hevosharrastuksen myötä kilot alkoi olla kurissa kun liikuntaa tuli niin paljon ja tallilla ei tullut koko aikaa syötyä. Aloin käysä tallilla satunnaisesti 10-vuotiaana ja lähes päivittäin 11-vuotiaana. Lukiossa tallillakäynti harveni, mutta muuten kyllä tuli liikuttua.

Jotkut onnistuvat pudottamaan todella ison määrän kiloja ilman leikkausta ja lääkkeitä, toiset tarvitsevat siihen tueksi lihavuuslääkkeen ja -leikkauksen. Minä en ole riittävän lihava tai sairas saadakseni kumpaakaan ja kaikkeni teen, etten kriteerejä täyttäisikään. Mutta jos eläisin kuin lihavat olettavat, eli "hoikka saa syödä mitä haluaa niin paljon kuin haluaa eikä hän vain liho", niin paisuisin kuin taikina. Eli kyllä tein jotain sen eteen, etten lihonut ja kun moni asia muuttui, aloin minäkin lihoa.

Minä olin nuorempana aktiivinen. Lapsena ja teininä kävelin tai pyöräilin kouluun ja tallille, tallilla olin aktiivinen monta tuntia päivässä, en syönyt hirveästi enkä koko aikaa. Opintojen ohessa työskentelin siivoojana. Kävelin tai pyöräilin yliopistolle ensin 7 km/suunta, sitten 4,5 km/suunta. Töihin sellainen 3 km, sen menin pyörällä tai kävellen. Aloitin työt vasta kun asuin 4,5 km päässä yliopistolta. Autottomana ihmisenä kävelin ja pyöräilin paljon. Kävin myös lenkillä, maastopyöräilemässä, joskus salilla, jumppasin kotona usein... Fyysinen aktiivisuuteni oli siis ihan jotain muuta kuin "liikun 2 h joka päivä ja ihan hikeen asti", kun sitä fyysistä aktiivisuutta tuli HUOMATTAVASTI enemmän kuin 2 h per päivä!! :DD Eikä minulla ollut aikaa ja mahdollisuutta syödä koko ajan kun oli niin paljon muuta tekemistä.

Ja kun vertaa nykypäivään.... Istumatyö, ei juurikaan fyysistä aktiivisuutta päivän aikana, ellen sitten lähde pyörällä johonkin. Saattaa mennä monta viikkoa, että polkupyörääni ulkoilutan. Harvoin viitsin käydä lenkilläkään. Maastopyörä ollut mäsänä jo vuosia, odottaa sitä päivää, kun jaksan sen korjata. Syön paljon, usein ja liikaa. Voi mennä päiväkausia tai viikko, että edes poistun kotoa, ja sekin vain roskat viemään tai pyykkituvalle.

Eli tuota... Niinpä.

Sen sijaan, että kiukuttelet ja morkkaat aiempia kommenttejani, voisit koettaa tajuta sen, että minä kyllä tiedän mistä puhun, kun olen niin paljon itse nähnyt ja kokenut ja huomannut eron ihan omassa elämässäni, elintavoissani ja niin edelleen.

Minunkin elämässäni on tapahtunut "jotain". Se jotain on elintapojen muutos ja ehkä jopa alkavat vaihdevuodet. Enkä ihmettele yhtään, miksi lihoin ja miksi en laihdu ja miksi painonhallinta vaatii niin paljon tekemistä, suunnittelua ja keskittymistä. En minäkään pullaa syö ja karkkiakin menee harvoin, mutta syyllisiä minun tilanteeseeni ovatkin ihan muut ruoka-aineet ja liikunnan väheneminen.

Lähettäjä: Maxo 
Päivämäärä:   31.7.25 15:57:13

Kaksi hoikkaa syövät yhdessä pienen maksalaatikkolootallisen, lihava syö yksin ison maksalaatikkolootallisen. Hoikka saa vuoallisesta kinkkukiusausta 3-4 ateriaa, lihava syö koko vuoallisen kerralla.

Aika törkeitä juttuja kyllä, ei voi muuta sanoa. Siis luuletko oikeasti että lihavat vetää vuuallisen kerralla :O no, ainakin pääsit fat sheimaamaan kunnolla.

Olen lihava ja syön sen puoli lootallista tai kolmanneksen sitä maksalaatikkoa, tulen täyteen enkä jaksa syödä enempää. Jos syön, niin yrjö kutittelee kurkkua ja mahaa ahdistaa.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   31.7.25 16:01:40

Lihava on venyttänyt mahalaukkunsa saavin kokoiseksi ja sotkenut kylläisyydentunteensa jatkuvalla syömisellä. Hoikka ei ole venyttänyt mahalaukkuaan tai sotkenut ruuansulatuselimistöään, koska pitää useamman tunnin tauon aterioiden välillä.

Just edellisessä ketjussa vaahdottiin miten pitäs syödä kahden tunnin välein :D Aamupala seiskalta, lounas klo 11 niin ysiltä pitäs siinä välissä taas pupeltaa. Koittakaa jo päättää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 16:14:36

Luulevatko nämä ketjussa itsestäänselvyyksiä paasaavat js ja kumppanit keksineensä pyörän uudelleen?

Lähettäjä: chill out 
Päivämäärä:   31.7.25 16:35:24

”Just edellisessä ketjussa vaahdottiin miten pitäs syödä kahden tunnin välein :D Aamupala seiskalta, lounas klo 11 niin ysiltä pitäs siinä välissä taas pupeltaa. Koittakaa jo päättää.”

Eihän siellä mitään vaahdotettu, joku vaan kertoi mikä ruokarytmi toimii hänelle. Relax.

Lähettäjä: js 
Päivämäärä:   31.7.25 17:11:14

"Siis luuletko oikeasti että lihavat vetää vuuallisen kerralla :O"

En luule, vaan olen ihan itse lukuisia kertoja NÄHNYT.

Ja pariin kertaan saanut myös haukut, kun luonani oli lihava ihminen kylässä, kun minun luonani ei saa ruokaa ja pitää olla nälissään. Olin ihan puulla päähän lyöty, koska omasta mielestäni minulla oli runsaat ja monipuoliset tarjoilut ja ruokaa tarjolla paljon, mutta väärässä olin. Luonani oleva toinen kaverini oli myös hölmistynyt, kun ruokaa oli hänenkin mielestään riittävästi tarjolla. Ja eräs henkilö joskus valitti, ettei voi asua sisaruksensa luona kun on sillä seudulla reissussa, koska siellä ei saa ruokaa. Omasta mielestäni siellä saa kyllä syödä ihan riittävästi ja riittävän usein, mutta kun lihavan pitäisi saada syödä tuplasti useammin ja kolme kertaa enemmän.

Kolmelle hengelle iso vuoallinen kinkkukiusausta, joka jaettiin kolmeen osaan. Me kaksi hoikkaa (minä ja 180 cm mieheni) saimme riittävästi, mutta tämä lihava haukkui selkäni takana kaverilleen ruokamäärän riittämättömäksi, ja oli tuon jälkeen lähtenyt pizzalle. Meille kertoi käyvänsä moikkaamassa kaveriaan.

Toiselle lihavalle olin tarjonnut aamiaisen ja aloin parin tunnin päästä väsätä lounasta, kun tämä alkoi valittaa, että tuntuu kamalalta olla toisen luona vierailulla kun ruokaa ei saa ja pitää olla nälissään. Voi kyllä mennä hotelliinkin kun siellä saa ruokaa. Olin ihan hölmistynyt, että kyllä täällä saa syömään ihan itsekin tulla, ei keittiö ole lukossa ja minähän tässä juuri aloin tehdä lounasta joten tyhmältä tuntuu haukut saada, kun aamiaisesta on vasta kaksi tuntia ja silloin itse sanoi, että "kiitos söin kyllä ihan tarpeeksi". Menin sitten keittämään tuolle nuudeleita ja sain osakseni vain nyrpeitä ilmeitä, kun olin häntä nälässä pitänyt...

Kenttätyössä opiskeluaikana meitä oli samassa asumuksessa 4 hlöä, kolme hoikkaa ja yksi lihava ja jokaisella omat safkat, veti tämä lihava saman verran tai enemmän ruokaa kuin me muut kolme yhteensä. Voiteli itselleen evääksi koko hiivaleipäpaketin ja laittoi jokaisen siivun päälle monta leikkelesiivua, lisäksi otti evääksi ties mitä muuta. Ja illalla kotiin tullessa laittoi joka päivä ison vuoallisen einestä uuniin ja söi sen kokonaan yksin. Pakastepizzojakin söi kerralla välillä kaksi.

Ja kun itse olen lihavan luona, niin ne ruokamäärät ja syömistahti on niin karsea, että tekee pahaa, vaikka en ole pieniruokainen. Vaikka olenkin oman kylläisyydentunteeni pilannut ja mahalaukkuni nykyään venyttänyt, en silti kykene ymmärtämään,miten joku kykenee syömään niin paljon ja usein. Muttei sitten mikään ihmekään, kun BMI on reilusti yli 40.

En siis puhu mistään "BMI 26 ylipainoisista" vaan ihan oikeasti lihavista.

"Just edellisessä ketjussa vaahdottiin miten pitäs syödä kahden tunnin välein :D Aamupala seiskalta, lounas klo 11 niin ysiltä pitäs siinä välissä taas pupeltaa. Koittakaa jo päättää."

Huomasithan kuitenkin, että usein pitää syödä pieniä annoksia, koska ateriavälien venyttäminen aiheuttaa kuvotusta ja oksetusta? Kannattaa lukea mitä ne kommentit koskivat eikä ottaa puolikasta lausetta irralleen ja vetää siitä omat johtopäätöksensä. On siis eri asia syödä ämpärillinen ruokaa tunnin välein kuin desi ruokaa tunnin välein. Edellisessä ketjussa ei siis kehotettu syömään runsasta ateriaa parin tunnin välein vaan pieniä aterioita parin tunnin välein, ettei tyhjästä mahasta johtuva kuvotus pääse iskemään. Koetahan sinä opetella lukemaan.

Pisteen kaltaisten kannattaisi ylipäätään keksiä se pyörä edes ensimmäisen kerran...

Lähettäjä: M. 
Päivämäärä:   31.7.25 17:44:17

Melko yksipuolinen keskustelu kun yksi vuodattaa omia patoutumiaan miten hirveän paljon lihavat syö :D Kaikki kyllä ymmärtää että tarinoissa on lapinlisää ja mielenterveyden ongelmaa, ei kellään normaalilla ole tarvetta miten paljon joku satunnainen lihava on syönyt ja julistaa miten kaikki lihavat syö niin. Siinähän perimmiltään nostetaan itseä muiden (niiden huonojen lihavien) yläpuolelle. Lisäksi noin pitkiä horinoita harva jaksaa lukea. Itsestäänselvyyksistä paasaaminen ei myöskään auta tässä ketään lääkkeen kokeilijaa.

Jos siitä Ozempicin käytöstä välillä vähäsen...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 17:52:41

"Pisteen kaltaisten kannattaisi ylipäätään keksiä se pyörä edes ensimmäisen kerran..."

Eli sun apu lihaville on mikä? Sä vaan jauhat viesti toisensa perään että lihavat syövät liikaa. Seuraavaksi varmaan keksit että alkoholistit juovat liikaa.

Lähettäjä: No juu 
Päivämäärä:   31.7.25 18:01:31

Kyllä se kuulkaa kasvatti nöyryyttä lihoa alipainoisesta ylipainoiseksi! Kirjoitin tuonne ekaan ketjuun tarinaani, mutta kerron vielä, että olin siis pitkälti yli 3-kymppiseksi alipainoinen, vielä lastenkin jälkeen. Söin ihan mitä vaan, en kuitenkaan syönyt mitään valtavia annoksia, mutten mitään pieniäkään. Saatoin käydä työlounaalla hampurilaisella ja illalla miehen kanssa vielä toisella. Koskaan ei ollut tarvetta murehtia painosta. En syönyt koskaan esim. salaattia ravintoloissa, miksi olisin? Toki en silloinkaan juonut yleensä muuta kuin vettä ja kahvia, siihen aikaan ei edes ollut vielä energiajuomia. Karkkia söin muutaman kerran viikossa. Pääasiallisesti söin mitä huvitti.

Kun sairastuin, aloin lihomaan tasaisesti, vaikka siivosin ruokavaliotani ja aloin liikkumaan enemmän. Mikään ei auttanut, vaan painoa tuli tasaisesti lisää. Mistään ruokamelusta en ollut kuullutkaan ennen kuin liityin Facebookin laihdutuslääkeryhmään, en siis ole koskaan sellaisesta kärsinyt.

Tuollaisessa tilanteessa on kammottavaa lukea kuinka kaikki lihavat syövät itsensä läskeiksi ja ovat kaiken kaikkiaan laiskoja, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sellaisen, joka on syönyt itsensä pahasti ylipainoiseksi, onkin varmaan helppo laihduttaa, kunhan alkaa syömään vähemmän ja terveellisemmin. Mutta jos syö oikein ja liikkuu paljon ja silti se paino nousee, niin kyse on sairaudesta, siis todennäköisesti jostain aineenvaihduntasairaudesta, eikä siinä auta huutaminen jostain tahdonvoimasta.

Lähettäjä: Manna 
Päivämäärä:   31.7.25 18:19:51

Tuo ”No juu” nimimerkin tilanne olisi pahin painajaiseni! Olen nyt normaalipainon alarajoilla, mutta näitä topia lukiessa alkaa oikeasti pelottaa. Erityisesti kun en en nykyään edes syö mitä vaan, jos täatö yhtäkkiä alkaisi vaan lihoa, niin paniikki tulisi. Mitä kalorimäärää ”No juu” suunnilleen oikein söit tuossa lihomisvaiheessa? Tai siis eihän kukaan rasvaa tyhjästä muodostamaan pysty, niin mietin kuinka matalilla kaloreilla vastaavassa tilanteessa voisi välttää lihomisen? Enkä siis tällä kysymyksellä tarkoita mitään pahaa, vaan ihan puhtaasti mielenkiinnosta, koska ei ole omaa kokemusta!

Lähettäjä: Paksu 
Päivämäärä:   31.7.25 18:24:28

Täällä yksi todella reilusti ylipainoinen. Aloitin Ozempicin muutama viikko sitten ja täytyy sanoa, että olen ihan ihmeissäni, että näinkin voi elää. Ei tee mieli herkkuja ja annoskoko on ainakin puolittunut. Aiemmin ruoka-ajatukset pyöri kokoajan mielessä, nyt ei juuri ollenkaan.
Kunpa vielä saisin säännöllisen liikunnan aloitettua...

Lähettäjä: No juu 
Päivämäärä:   31.7.25 18:35:36

"Mitä kalorimäärää ”No juu” suunnilleen oikein söit tuossa lihomisvaiheessa? Tai siis eihän kukaan rasvaa tyhjästä muodostamaan pysty, niin mietin kuinka matalilla kaloreilla vastaavassa tilanteessa voisi välttää lihomisen? "

Söin tasaisesti 1200 kcal, välillä vähemmänkin, mutta sitten oli jaksaminen todella vähissä. Muistan, kun aloitin tyroksiinin ja kuvittelin, että no nyt, vihdoinkin saan apua! Paino nousi viikossa 5 kiloa! Ja ei, se ei laskenut siitä mihinkään, vasta Rybelsuksella vuosien päästä.

Kokeilin niiden yli 10 toivottoman vuoden aikana lähestulkoon kaikkea laihduttamisen saralla, mikään ei auttanut. Mietin jo lihavuusleikkaukseen menemistä Viroon, mutta onneksi oli laihdutuslääke jo saatavilla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.7.25 19:12:40

Täällä toinen, jolla on vastaava tarina kuin no juulla. Kolmekymppiseksi asti olin alipainon rajoilla, olen 170 cm pitkä ja painoin jotain 50 kiloa vielä kolmannen lapseni synnyttyäkin. Siihen asti söin aina kaikkea, mitä huvitti, mun ei tarvinnut uhrata ajatustakaan painoni eteen. Sairastan pcos (tämä selvisi minulle vasta myöhemmin), mutta niin vain olin ”mallin mitoissa” laittamatta tikkua ristiin asian eteen. Kolmekymppisestä eteenpäin alkoi vyötärön seutu kasvaa, vaikkei elämässä mikään muuttunut. Toki lasten myötä tuli säännöllisiä ruoka-aikoja, rilluttelu väheni ja liikunta lisääntyi, mutta paino se vain nousi. Sitten jossain vaiheessa nelikymppisenä huomasin, että paino siirtyi 80 kilon puolelle ja vaatteetkin alkoi olla XL-kokoa. Olinhan toki ”laihduttanut” siitä kolmekymppisestä eteenpäin koko ajan, mutta paino siirtyi sitkeästi ennemmin ylös- kuin alaspäin. Saxendalla sain lopulta viitisen kiloa tippumaan ja vielä senkin jälkeen paino putosi, tuntuu että jotain aine muutti metaboliassani. Myöhemmin pyysin sitten metformiinia ja sen avulla paino on sitten vain pudonnut ja pudonnut, nyt viisikymppisenä painan 63 kg. Enkä oikeastaan mieti syömisiäni sen ihmeemmin. Toki pyrin elämään terveellisesti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.7.25 19:23:02

Hobo: niin, totesin, että olen pysynyt normaalipainoisena syömällä usein mutta pieniä annoksia, niin ei tarvitse kiukutella, kun on lihonut. En nyt oikein ymmärrä ongelmaa :D

Lähettäjä: Manna 
Päivämäärä:   31.7.25 19:39:35

Lähettäjä: No juu
Päivämäärä: 31.7.25 18:35:36

"Mitä kalorimäärää ”No juu” suunnilleen oikein söit tuossa lihomisvaiheessa? Tai siis eihän kukaan rasvaa tyhjästä muodostamaan pysty, niin mietin kuinka matalilla kaloreilla vastaavassa tilanteessa voisi välttää lihomisen? "
Söin tasaisesti 1200 kcal, välillä vähemmänkin, mutta sitten oli jaksaminen todella vähissä. Muistan, kun aloitin tyroksiinin ja kuvittelin, että no nyt, vihdoinkin saan apua! Paino nousi viikossa 5 kiloa! Ja ei, se ei laskenut siitä mihinkään, vasta Rybelsuksella vuosien päästä.
Kokeilin niiden yli 10 toivottoman vuoden aikana lähestulkoon kaikkea laihduttamisen saralla, mikään ei auttanut. Mietin jo lihavuusleikkaukseen menemistä Viroon, mutta onneksi oli laihdutuslääke jo saatavilla.

Kiitos hei vastauksesta! Hui että tuo 1200 kcal/ vrk määrällä lihominen kuulostaa kyllä kamalalta :( Viisi kiloa viikossa noin alhaisella kaloreilla vetää kyllä sanattomaksi…ja herättää kauhun tunteita. Minulla ihan rehellisesti hajoaisi pää vastaavassa tilanteessa. Tosi vahva olet, että olet tuosta selvinnyt!
Onkohan mitään keinoa välttää tuollainen sairastuminen?

Lähettäjä: No juu 
Päivämäärä:   31.7.25 19:44:46

"Tosi vahva olet, että olet tuosta selvinnyt!
Onkohan mitään keinoa välttää tuollainen sairastuminen?"

Ei siinä oikein voi mitään muuta kuin yrittää laihduttaa vain epätoivoisesti. Ja sairastuminen pahaan salmonellaan oli huonoa tuuria, varmaan moni muukin asia voi tuhoa suolistomikrobit ja kilpirauhasen. Mutta nythän tilanne on aivan eri kuin vaikka 5 vuotta sitten! Nyt on laihdutuslääkkeitä saatavilla eli ei tarvitse turvota 30 kiloa ennen kuin saa apua eli älä murehdi turhaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.7.25 20:10:49

Lihavat syö ihan normaaleja pieniä annoksia pelkkää kotiruokaa? Ja kuitenkin lääkkeet aloittaneet kertoo miten kerrankin voi olla syömättä herkkuja ja annoskoot ovan puolittuneet? Jokin näissä kahdessa ei nyt täsmää

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 20:12:47

Ei ole käynyt mielessä että kaikki lihavat ei toimi samalla tavalla...?

Eikä sulla ole oikeutta halventaa ketään, ei lihavia eikä laihoja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.7.25 20:36:51

Näissä keskusteluissa jauhetaan aina herkuista, olisi kiva tietää, kuinka moni normaalipainoinen ei _koskaan_ syö herkkuja tai muutenkaan lipsu kurinalaisesta ruokavaliostaan ikinä. En epäile, etteikö hötölässä sellaisia olisi pilvin pimein, mutta normaalielämässä en oikein sellaisiin törmää. Kyllä minun normaalipainoiset ja hoikat ystävät käyvät minun kanssa drinkillä, jätskillä, tarjoavat juhlissaan herkkuja ja syövät myös niitä itse. Lihaville on helppo osoitella lihavuuden syyksi sitä, että tosiaan, söi kakkua silloin synttäreillä, ei ihme että on paisunut. Jätskiäkin söi kerran viime kesänä.

Lähettäjä: Paksu 
Päivämäärä:   31.7.25 20:37:24

Mä voin ainakin myöntää, että söin ennen ihan järkyttäviä annoksia. Mulla oli ennen selvästi haasteita kylläisyydentunteen kanssa ja herkuttelu oli ihan äytöntä.
Mutta toki meitä lihaviakin on erilaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.25 20:47:48

Lihavien syömistä valvotaan ja pöyristellään. Laiha vetää vieressä samat mutta kukaan ei huomaa, koska laihan syöminen ei ole mättämistä, mässäämistä, laardi suupielistä valuen mussuttamista. Laiha vain syö.

Mutta joihinkin se sama kakkupala tarttuu pahemmin. En itsekään tiedä miten lihoin nuorena aikuisena koska olin jatkuvasti köyhä ja syömisten määrä oli todella niukka. Nykyään toki tiedän koska syön paljon sokeriherkkuja ja lihon siksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.7.25 20:49:17

Tosiaan, sekin vielä. Lihavat ei osaa sitä synttärikakkuaan edes siististi syödä, aina tursuaa suupielestä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.7.25 21:29:57

Ei kannata provosoitua, täällä on se sama tyyppi kaikissa laihdutustopikeissa kirjoittelemassa kilometrin pituisia tekstejään eri nimimerkeillä, toki hiukan siistimmällä otteella kuin ennen, vanhat vakkarit muistaa kun se alkoi hokea pimppiä vielä siinä vaiheessa kun mussumässyhiilarit loppuivat kesken...

Toisilla on hirvittävän paha olla ja siinä kohtaa kun he alkavat asiattomiksi niin yritetään muistaa että purkavat vain sitä omaa huonoa oloaan. Ei se tietenkään ole syy käyttäytyä rumasti, huonon olonkin voisi yrittää saada ulos muuten, mutta mt-ongelmaisen läheisenä multa löytyy hippunen ymmärrystä kuitenkin.

Lähettäjä: jassa 
Päivämäärä:   31.7.25 23:02:56

Kyllä hoikatkin syövät höttöhiilariherkkuja. Mutta he eivät sitten välttämättä syö niitä niin paljoa tai usein tai ainakaan muusta ruokavaliosta ei kerry niin paljon kaloreita, että lihoisi todella pulleaksi pelkästään siksi, että joskus syö herkkuja. Tai ehkä hoikilla on sitä fyysistä aktiivisuutta enemmän, jolloin myös kulutetaan enemmän kuin ne, jotka lihovat.

Minä saatan ihan korvata herkuilla järkeviä aterioita, eli en siis syö normaalia ruokaa ja sen lisäksi vielä niitä herkkuja. Myös herkuttelukertoja ei ole jatkuvasti ja kerralla syödyt määrät ei ole valtavia.

Kyse onkin usein kokonaisuudesta, ei yksittäisestä asiasta. Perusruokavalioni on viljaton, joten höttöhiilareita ei siitä liikaa kerry, joten satunaninen herkuttelu höttöhiilareilla ei tee kokonaisuudesta sellaista, että paisuisin satakiloiseksi.

Lähettäjä: Doli 
Päivämäärä:   31.7.25 23:53:30

Olen yrittänyt aloittaa Saxendaa, jälleen tänään illalla. Pistin 1/5 normaalista aloitusannoksesta ja muutamassa tunnissa alkoi se etominen. Illalla söin kunnolla ja tietenkään ei niin voi elää että syö koko yön. Monet pistää illalla pahoinvoinnin välttämiseksi mutta aika pahasti iski kyllä taas. Kai se on pakko uskoa että yli 200 € lääkkeeseen ja neuloihin meni nyt kankkulan kaivoon. Saxendasta hyötyy ainoastaan lääketehdas ja apteekkarit.

Lähettäjä: jejedia 
Päivämäärä:   1.8.25 03:04:12

Millaista se etominen siis on? Ei ole omaa kokemusta niin en osaa yhtään hahmottaa.

Onko se siis sellainen tunne kun esim. oksennustaudissa on juuri kun joku nousee kurkkuun, ei voi muuta kuin sanoa "mä oksennan", ja sitten maha kramppaakin ja oksennus lentää kaaressa? Siinä tilanteessa ei todellakaan voi syödä mitään kun kurkku on tosiaan ns. korvissa.

Vai onko se sellainen huono olo, että puhalluttaa, vaikka ei oksetakaan?

Estääkö se etominen siis oikeasti syömästä ja elämästä muuten? Vai onko se vain hassu tunne, kun ei voikaan mussuttaa ja puputtaa mitä haluaa tauotta? Eikö se ole sitten ihan hyväkin, kun on tarkoitus pudottaa painoa?

Lähettäjä: Bella 
Päivämäärä:   1.8.25 03:14:54

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 31.7.25 20:36:51

Näissä keskusteluissa jauhetaan aina herkuista, olisi kiva tietää, kuinka moni normaalipainoinen ei _koskaan_ syö herkkuja tai muutenkaan lipsu kurinalaisesta ruokavaliostaan ikinä. En epäile, etteikö hötölässä sellaisia olisi pilvin pimein, mutta normaalielämässä en oikein sellaisiin törmää. Kyllä minun normaalipainoiset ja hoikat ystävät käyvät minun kanssa drinkillä, jätskillä, tarjoavat juhlissaan herkkuja ja syövät myös niitä itse. Lihaville on helppo osoitella lihavuuden syyksi sitä, että tosiaan, söi kakkua silloin synttäreillä, ei ihme että on paisunut. Jätskiäkin söi kerran viime kesänä.

Puhun nyt ihan vain omasta puolestani ja omasta kokemuksestani, en yleisesti. Mutta ihan ensin sanottava, että vaikka syön arjessa hyvin rajoitetusti ja tietyllä kaavalla, niin en minä koe sitä lainkaan lipsumiseksi, jos syön jotain mitä syön harvoin eli herkkuja. Minulle se on osa elämää ja tervettä ruokasuhdetta. Voin siis syödä synttäreillä tarjottavia tai treffeillä jätskin silloin kun on niille sellainen hetki, ihan ilman huonoa omatuntoa. Ne mahtuu ruokavaliooni oikein hyvin satunnaisesti, koska suurimman osan elämästäni ruoka ja kalorit mitä syön on sillä tasolla mitä ne just minulla alhaisen painon ja timmiyden ylläpitämiseksi on pidettävä. Ja minulla se tarkoittaa sitä, että kalorit on pidettävä aika harmittavan matalalla, siksi en esim syö lainkaan viljoja tai lihaa enkä käytä kastikkeita tai öljyjä tai vaikkapa juo mitään missä on kaloreita jne jne. Siksi kokonaisuudessa se yhden kakkupalan ”mussuttaminen” (vihaan tuota sanaa) jonkun syntymäpäivillä ei kaada maailmaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 06:21:39

"Vai onko se vain hassu tunne, kun ei voikaan mussuttaa ja puputtaa mitä haluaa tauotta?"

Mikä saa sinut kuvittelemaan että voit puhua noin rumasti painonpudotushaasteisille? Voit kysyä ihan asiallisesti että onko se tunne ettei voi syödä.

Lähettäjä: Hellu 
Päivämäärä:   1.8.25 06:41:57

Olen paljon miettinyt missä meni vikaan ja oma lihominen alkoi. Olin lapsena normaalipainoinen ja liikunnallinen. Liikuin tosi paljon parikymppisenä ja sain sillä painon pidettyä kurissa. Ennen lapsia sama tilanne. Raskauksissa tuli n.10-12kg painoa, joka alkoi itsestään tippua vasta kun imetys loppui. Sitä ennen kilot oli tiukassa.

Sain kuitenkin liikunnan ja erilaisten laihdutusmetodien avulla painon pidettyä seiskalla alkavissa lukemissa, joka on lievä ylipaino. Tein silloin normaalia toimistotyötä ja kävin juoksemassa, jumpassa ja ratsastin.

Meillä on suvussa vatsaongelmia ja olen kärsinyt niistä koko aikuisiän. On tutkittu keliakiaa, on ollut ulkomailta saatuja pahemman luokan turistiripuleita, imeytymishäiriö (+ surkeat rauta-arvot), olen joutunut syömään useita ab-kuureja ja sellaisiakin mitkä määrätty ulkomailla ja niin vahvoja, että niitä Suomessa annettaisiin vain sairaalahoidossa. Niin ne on varmasti tappaneet kaikki hyvät suolistobakteerit.

Joudun olemaan tosi tarkka mitä syön, koska muuten vaan ripuloin. Laihdutuslääkkeen myötä mahavaivatkin helpotti.

Yksi syy lihomiseen oli itsellä alkavat vaihdevuodet ja 3-vuorotyö. Nukun huonosti ja paikkaan töissä väsymystä syömällä karkkia. Mitä vanhemmaksi tulen sen vaikeampia nuo yövuorot ja niiden jälkeen nukkuminen on. Muistan kyllä lasten ollessa ihan pieniä saman ongelman. Eli valvomisen vuoksi söin päivisin kahvia ja pullaa, jotta pysyn hereillä. Oli myös radi, joka sekin kielii sokeriaineenvaihdunnan ongelmista.

Jos en olisi aina ollut ahkera liikkuja niin mulla varmaan olisi jo kakkostyypin diabetes, kolesterolin tai verenpaineen kanssa ongelmaa. Syömisen perusrunko on myös kunnossa eli syön säännöllisesti ja kasviksia, marjoja ja hedelmiä menee. Mutta kun tykkään syödä sitä karkkia, kahvin kanssa pullaa ym.

En missään nimessä halua kieltäytyä kaikista herkuista. Lääkkeen kanssa pystyn syömään pari karkkia päivässä, mutta ei tee enää mieli vetäistä kokonaista salmiakkiaskia kerralla tai jotain suklaapatukka. Yksi pala tummaa suklaata riittää. Jos käyn vaikka mäkkärissä niin pystyn nipin napin syömään yhden lasten hampparin, ja senkin vähän väkisin. Ilman lääkettä tilaisin tuplajuusto aterian lisäksi vielä jälkkärin ja nugetit. Ja miettisin mitä söisin seuraavalla aterialla.

Luin joskus Raisa Omaheimon kirjan Ratkaisuja läskeille. Ihan tosi hyvä kirja. Suosittelen kaikille teille läskien mollaajillekin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 06:42:11

Itselläni on menossa 8. päivä laihdutus-apin kanssa ja painoa on pudonnut 1,2kg.
Apin avulla olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja juonut vettä enemmän kuin normaalisti.

Haaveeni on että voisin saada reseptin tähän mukaan joskus kuukauden päästä kun uudet tavat ovat jo vakiintuneet.

Kuinka tärkeänä pidätte hyviä ruokailutapoja ja ravitsevan ruuan riittävää syömistä kun on lääkekuurilla? Onko se juuri edellytys että voi joskus sitten lopettaa kuurin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 06:49:36

Mun mielestä lääkkeen aikana opetellaan uusi tapa syödä kun sen voi tehdä ruokahälyn ja himon hiljennyttyä. Varmasti kaikki lihavat on yrittäneet ilmankin mutta lääkkeen kanssa on suuret mahdollisuudet onnistua.

Itselläni on myös suolistovaivoja, jotka pahenivat nyt lääkettä kokeillessa. Eli kyllä se sinnekin vaikuttaa, ei vielä tiedetä tarkasti miten ja mihin kohtaan. Helppo uskoa että ibs on helpottanut lääkkeen aikana.

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   1.8.25 06:51:57

Minulla on crohnin tauti ja täytyy sanoa, että ozempicin aloituksen jälkeen mahakin on rauhoittunut, vaikka hoitotasapaino onkin ollut lähtökohtaisesti hyvä. Ja jotain jenkkitutkimuksia jo löysinkin, että ozempic saattaisi riittää crohnin taudissa lääkitykseksi, pitänee konsultoida omaa lääkäriä kun nyt syksyllä on normaali kontrolliaika. Jos riittäisi pääsisin eroon atsiropiriinistä, mikä nyt ei varsinaisesti ole mikään terveystuote sekään..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 06:54:49

Itselläni on helppoa aloittaa dieetti mutta aina jossakin vaiheessa tulee se musta päivä (yleensä noin kahden viikon kohdalla "viidestoista yö") jolloin nälkä repeää ja ahmin mitä löydän ja sitten peli onkin menetetty.

Lääke varmasti auttaisi tuohon ja pystyisin jatkamaan pidempään.
Suolistovaivoihin itselläni on auttanut vajaa teelusikallinen psylliumia aamuisin isoon vesilasiin sekoitettuna.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 07:00:55

Sama juttu, se himo jotenkin kertaantuu ja sitten ei ole mitään tolkkua. Sillaihan joillekin alkoholisteillekin käy, voi mennä 8kk ihan hyvin kunnes naks ja putki päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 07:05:37

Oletteko kuulleet uutisia NovoNordikin ahdingosta (Ozembikin valmistaja)?
Yhtiö on pulassa kun Trumppi painostaa laskemaan hintoja jopa 80% (olisi mahtavaa jos hinnat laskisivat) ja yhtiö vaikeuksissa.
Osakkeiden hinnat syöksyivät laskuun alkuviikosta ja toimitusjohtaja sai potkut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.8.25 07:51:01

Kyllä minäkin normaalipainoosena syön herkkuja säännöllisesti. Määrä (kerralla ja kokomaisuudessaan) lienee se ratkaiseva tekijä. Joskus voi mässyttää reilustikin, kun se perus arkisyöminen on kunnossa.

Juuri tuli telkkarista joku jakso "olet mitä syöt". Nainen painoi 112 kg, "en ehdi syömään mitään"... pakastimen luona "tuollaisen litran jäätelöpaketin syön kerralla"...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.8.25 09:12:26

Hyvä esimerkki tuosta kilojen tarttumisesta olen minä, olin 3 viikon matkalla viiden ystäväni kanssa Amerikassa (ei Jenkeissä). Elimme samanlaista elämää, söimme käytännössä aivan samoja ruokia koko ajan. Ei siis niin, että minä söin pizzaa ja toiset salaattia, vaan ravintolassakin annoksemme olivat lähes täsmälleen samoja. Alkoholia minä join muita vähemmän, vaikka en toki kuppiin sylkenyt minäkään. Olen myös meistä pisin.

Loman jälkeen nämä viisi ystävää totesivat, että olipa mukava loma, painokaan ei noussut ja joku oli tainnut laihtuakin. Minun vaakani näytti +3 kiloa, ja tämä siis sen jälkeen kun matkustamisen aiheuttama turvotus oli jo hävinnyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 09:42:13

Mässyttäminen on äänekästä syömistä, sellaista mistä lähtee märkä ääni. Kaikki lihavat eivät syö äänekkäästi eikä kaikki herkkujen syöminen ole äänekästä eli mässyttämistä.

Mässääminen on sitten toinen asia, sitä lähes kaikki tekee joskus.

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   1.8.25 11:59:33

Tämä tuntuu kuin 2/5-pätkäpaastolta sen suhteen, että pistämisen jälkeen ällötys kestää sen pari päivää. Eli röyhtäyttää ja mikään ruoka ei tunnu hyvältä idealta. Joutuu pakottamaan itsensä syömään jotain. Myös ruokamelu päässä on vaimennut enkä enää suunnittele jatkuvasti tulevia ruokailuita, lounaita, illallisia.

Lääkäri selitti, että keho pyrkii aina korkeimpaan painoonsa takaisin. Joku mitokondriotason muutos jonka lihavuus aiheuttaa. Kerran lihavan ylläpitokalorit ovat siis ikuisesti alhaisemmat, kuin ihmisen joka ei ole koskaa ollut lihava. Mulla on hyvät geenit tai ainakin näin olisi ollut kivikaudella, nykyaika on vaan aika armoton. Kandee lukaista tervepaino.fi artikkeleita ja pohtia jos jossain joku totuuden siemen olisi.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.8.25 12:06:02

"Lääkäri selitti, että keho pyrkii aina korkeimpaan painoonsa takaisin."

Jostakin joskus luin, että 7 vuotta olisi kriittistä aikaa, minkä keho pyrkii kiihkeästi takaisin. Sen jälkeen soluja on kuollut tarpeeksi, tai jotakin, että vanhat läskit eivät niin yritä palata kroppaan. Onkohan tästä tutkittua tietoa, painotietäjät?

Lähettäjä: oööo 
Päivämäärä:   1.8.25 13:05:53

Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jonkun tutkimuksen, jossa sanottiin, että jos onnistuu pitämään saavutetun laihdutetun painon kaksi vuotta, niin sen jälkeen se olisi helpompaa. Eli kaksi vuotta kroppa koettaa koko ajan päästä takaisin entisiin mittoihin. Ja siinä sanottiin myös, että harva onnistuu pitämään painoaan kurissa. Moni osaa kyllä laihduttaa, mutta painonhallinta on se vaikein osuus. Jotkut eivät osaa lopettaa laihduttamista ja toiset taas eivät osaa olla lihomatta takaisin. Monilla paino jojoilee.

Ja onhan se ihan ymmärrettävää, että jos 165 cm 110 kg nainen laihduttaa 65-kiloiseksi, niin siinä on kropalla iso sopeutuminen. Ja monihan tekee sen virheen, että laihdutuskuurin jälkeen "palataan normaaliin", vaikka nimenomaan ei saisi palata siihen, millä ne kilot kerryttikin.

Rasvasolujen määrä määräytyy lapsena ja kasvuiässä, aikuisena määrä ei enää kasva tai laske, solujen koko vain kasvaa tai kutistuu. Tämän vuoksi lasten ja nuorten lihavuuteen pitäisi kiinnittää huomiota niin, että painonnousu pysähtyisi ja pituuskasvu tasoittaisi tilanteen. Lapset kuitenkin tarvitsevat hirveästi energiaa kasvamiseen, joten sinänsä se olisi helppoa. Mutta sitten on aina ne yksilölliset erot, kun hoikan perheen lapsista yksi on pulska vaikka mitä tekisi. Hänellä on kropassa joku juttu joka ei johdu hänestä itsestään.

Meidän luokalla oli ala-asteella yksi lihava poika ja yksi pullea (lievä ylipaino) tyttö, oppilaita 20. Yläasteella luokat sekoitettiin ja uusia oppilaita tuli lähikouluista. Oppilaita edelleen 20, lihavia oppilaita ei yhtään, pulleita poikia kaksi, pulleita tyttöjä en muista olleen ainuttakaan. Nykypäivänä taitaa mennä päinvastoin nuo lukemat, eli hoikkia on yksittäisiä ja pulleita ja lihavia valtaosa... Iso syy tähän myös se, että raskaanaolevat naiset on itse lihavia ja huonokuntoisia, joka sitten altistaa lapsenkin lihavuudelle ja vaikuttaa vauvalle kehittyvään suolistobakteerikantaan. Ja toki jos kotona ruokavalio on mitä on ja liikuntaan ei kannusteta, kuskataan autolla joka paikkaan ja vanhemmat siirtävät liikuntatraumansa lapsiinsa, niin jippii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.25 13:40:16

"Nykypäivänä taitaa mennä päinvastoin nuo lukemat, eli hoikkia on yksittäisiä ja pulleita ja lihavia valtaosa..."

Jos ei nyt aikusten palstalla viitsittäisi liioitella kuitenkaan.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   1.8.25 14:17:14

Lähettäjä.
Päivämäärä1.8.25 13:40:16

"Nykypäivänä taitaa mennä päinvastoin nuo lukemat, eli hoikkia on yksittäisiä ja pulleita ja lihavia valtaosa..."

Jos ei nyt aikusten palstalla viitsittäisi liioitella kuitenkaan

Tämä!

Lähettäjä: fatfighter 
Päivämäärä:   1.8.25 14:20:01

Ensinnäkin Ozempic EI perustu siihen, että ihmiselle tulee niin huono olo ettei pysty syömään. Se on _sivuvaikutus_, jota ei tule kaikille ja joka osalla menee ohi. Ja todella harvalla on niin paha etteikö sitä sietäisi.

Ozempic on GLP-1 hormonia joka on suolistosta ruokailun yhteydessä erittyvä hormoni. Se säätelee esim. verensokeria ja ruokahalua. Lisäks se hidastaa mahalaukun tyhjentymistä ja lisää kylläisyyden tunnetta ja NÄMÄ ovat ne asiat jotka vaikuttaa painoon. GLP-1 lääke ei toimi kaikilla, koska voit olla ylipainoinen vaikka tämä hormoni olisi ihan normaalilla tasolla. Siksi sitä ei elimistö enempää tarvitse.