|
Lähettäjä: matkailija
Päivämäärä: 28.7.25 14:59:23
Mistäköhän aloittaisi... Tutustuin työni kautta irakilaismieheen viisitoista vuotta sitten. Välillämme on oikeasti pelkkää ystävyyttä. Häntä on kidutettu vankilassa ja hän on ollut mukana sodassa, näistä seikoista johtuen hänen mielenterveytensä petti ja hän asuu hoitokodissa. On hyvin älykäs ja taiteellinen ihminen. Lainasin hänelle rahat Irakin matkaan silloin tutustumisemme alussa ja hän maksoi kaiken takaisin, hänellä oli rikas isä. Ystäväni olivat satavarmoja, etten näe rahoja koskaan, mutta toisin kävi.
Kolmetoista vuotta sitten tutustuin nykyiseen, ihanan aviomieheeni. Silloin ajattelin katkaista tuon ystävyyden, koska pelkäsin, ettei mieheni hyväksyisi sitä kuitenkaan. Exäni oli sairalloisen mustasukkainen mutta tämä nykyinen on hyvinkin avarakatseinen ja salliva. Siltikään en ole saanut kerrottua hänelle ystävästäni. En koskaan katkaissut välejä irakilaismieheen, vaan olemme kaikki nämä vuodet soittaneet toisillemme kerran viikossa ja joskus kaupungilla käydessäni olen pikaisesti vieraillut hänen luonaan hoitokodissa.
Vanhoille ystävilleni sanoin, etten ole irakilaismiehen kanssa enää tekemisissä. Nyt kuitenkin menin lipsauttamaan ystävyydestäni parille naispuoliselle ystävälleni. Tuntui, että jollekin täytyy purkaa sydäntä.
Minulla on nyt ihan kamalan paha mieli, kun olen salannut tämän asian rakkaalta mieheltäni. Jos asia olisi toisinpäin, että hän olisi soitellut jonkun naisen kanssa ystävänäkin kaikki nämä vuodet, olisin hyvin loukkaantunut.
Kerronko miehelleni vai ghostaanko irakilaismiehen? Vai kerronko irakilaiselle, ettei ystävyytemme voi enää jatkua. Hän kyllä tietää, että olen onnellisesti naimisissa. En halua menettää raksta miestäni, mutta tiedän, etten ole hänen luottamuksensa arvoinen ja pelkään hänen reaktiotaan, jos asia tulee jotain kautta julki. Kuitenkin toisaalta säälin tuota yksinäistä, sairasta irakilaismiestä.
|