Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.7.25 23:47:00

Pysyvästi? Mietin kun yksi nousseists ajatuksia asiasta on yolo, että nyt sitte mennään ja tehdään kaikki mitä on aina halunnut eikä enää epäröidä. Onko jollain tämä ajatus hälvennyt ajan myötä ja palautunut entiseen vai onko pysyvästi vaikuttanut teidän päätöksentekoon elämässä

Lähettäjä: Lian 
Päivämäärä:   28.7.25 00:06:57

On muuttanut. En jätä asioita niin puolitiehen. Toisaalta en stressaa enää pikkujutuista, ovat yhdentekeviä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.7.25 00:22:00

On. Tuli psyykeen kanssa ongelmia. Nytkin oireilen, en pysty nukahtamaan. Läheinen kuoli yllättäen ja traumaattisesti.

Menetyksen pelko on läsnä etenkin silloin kun olen väsynyt ja kuormittunut.

Apua on yritetty hakea. Alussa sain kerran apua, siihen se loppui.

Lähettäjä: muu 
Päivämäärä:   28.7.25 00:37:13

Ei muuttanut, siis vanhempien kuolemat. He olivat tosi vanhoja ja sairaita, heidän oli aika mennä. Se oli helpotus.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   28.7.25 01:02:49

Muutti mutta ei tuolla tavalla, en oikein osaa selittää. Muistan kun sinä iltana ajoin kotiin ja ajattelin että kaikki on muuttunut eikä vanhaa minää saa takaisin, eikä se tunne ole muuttunut ainakaan kahdessa vuodessa mihinkään. Äiti oli nuori ja olisi halunnut elää mutta syöpä vei voiton. Liian paljon jäi kokematta.

Lähettäjä: Viola 
Päivämäärä:   28.7.25 01:06:46

Parhaan ystävän yllättävä kuolema pysäytti ja muutti elämän. Sen jälkeen mietin tarkemmin millaisessa ympäristössä haluan asua, kenen kanssa aikaani viettää ja mitä ylipäänsä tehdä.

Lähettäjä: Dante 
Päivämäärä:   28.7.25 01:32:08

Kyllä muutti, pysyvästi ja totaalisesti. Kun oma sisarus menehtyy äkillisesti juuri täysi-ikäisyyden saavutettuaan niin kyllä se täräyttää ihan yhdessä kristallinkirkkaassa hetkessä tajuamaan miten lyhyt, rajallinen ja ainutkertainen tämä meidän yksi elämä onkaan. Ei ole varaa luottaa mihinkään kuolemanjälkeisiin elämiin jotka ovat pelkkää huhupuhetta, ei ole varaa luottaa siihen että joku elää puolestasi tai edes kertoo sinulle, miten olisi elämäsi elettävä. Se on vain ja ainoastaan sinun omalla vastuullasi, ja sinä itse olet lopulta se jolle joudut siitä mitään oikeaa tiliä tekemään.

Vaikka tapahtuneesta on pian 40 vuotta niin tajusin vasta ihan äskettäin että yksi syy siihen miksi itse olen elänyt niin täyttä ja vaiherikasta elämää on paitsi tämän tajuaminen, myös se että minähän olen tiedostamattani kaikkien näiden vuosien ajan yrittänyt ikäänkuin elää kahden ihmisen edestä. Se tuntuu toisaalta surulliselta, mutta myös tavallaan hyvältä, koska koen tavallaan onnistuneeni siinä niin hyvin.