Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 14:15:24

...stressaavan työn ja aseman, johon täytyy sitoutua koko muun elämän kustannuksella?

Omasta näkökulmastani tuntuu kummalliselta, että tasa-arvon toteutumista mitataan rahalla ja asemalla, koska en minä ainakaan tahtoisi uhrata elämääni työlle ja työhön liittyvälle ponnistelulle.

Teen työtä elääkseni enkä elä työskennelläkseni.

Olen kyllä maisteri, mutta olen tietoisesti väistellyt kaikenlaiset mahdollisuudet urakehitykseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 14:18:25

Tuleeko oikeasti yllätyksenä että ihmiset ovat erilaisia? Jos sinä väistelet vastuuta niin se ei tarkoita, että kaikki muut haluavat olla kuten sinä. Jotkut meistä pitävät työstään ja haluavat muuttaa maailmaa.

Terveisin tutkija

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   26.7.25 14:18:49

Ilmoittaudun. Minä haluan haastetta työelämässä ja olenkin rohkeasti mennyt aina sitä kohti mikä pelottaa yal jännittää. Olen vaihtanut työpaikkoja ja saanut paljon osaamista, josta kilpaillaan. Tämä näkyy paikassa tottakai.

Minulle ei sopisi se kevyt, helppo ja tasainen työ, joka jäisi työpaikalle, kun lopettaa päivän.

Jokainen tavallaan ja kykyjensä mukaan.

Lisäksi minulla on pieni lapsi. Palasin työelämään, kun lapsi oli 6 kk ja isä jäi kotiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 14:45:36

En tahdo enää kun ei sitä kouluttautumalla saanut. Turhaan maksoi yhteiskunta minunkin koulutuksen. Teen paskaduuneja paskapalkalla kun en muuhun kelvannut.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.25 14:55:33

Jonkun nyt vaan on aina otettava se vastuu, oli asia mikä tahansa.

En tiedä, mihin tämä maa on menossa, kun vastuunpakoilijoita on koko ajan enemmän ja enemmän.
Alkaen ihan lasten kasvatuksesta, vastuu siirretään yhteiskunnalle.
Kuka kohta enää on se yhteiskunta, joka kantaa vastuun?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.7.25 15:10:16

Hmm. Halusin ja otinkin aikoinaan, mutta kun tienesteistä jäi käteen 45 prosenttia, lopetin. Elän nyt arvostamalla vapautta, en rahaa.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   26.7.25 15:12:06

"Tuleeko oikeasti yllätyksenä että ihmiset ovat erilaisia? Jos sinä väistelet vastuuta niin se ei tarkoita, että kaikki muut haluavat olla kuten sinä. Jotkut meistä pitävät työstään ja haluavat muuttaa maailmaa.

Terveisin tutkija"

Vähän huono esimerkki tähän - tutkijaksi ryhtynyt ei ainakaan ole palkan ja statuksen perässä juossut :D

Lähettäjä: Asiantuntijahommaa 
Päivämäärä:   26.7.25 15:18:44

Mä aloitin duunarina. Duunasin duunarina kahden eri perustutkinnon koulutuksella. Kummassakin ammatissa huomasin (ja otti päähän) ettei ollut mahdollista kehittyä tai kehittää työtään koska duunaristatus.
Niissä hommissa oli se hyvä puoli, että pystyi työn ohella opiskelemaan lisää.
Vuosien päästä olinkin (olen edelleen) unelmaduunissa, jossa saa kehittää ja kehittyä ihan työnantajan toiveesta. Aivan luksusta!

Palkka on tyyliin mediaani eli ei mikään kummoinen, työ ajoittain stressaavaa ja koska olen helposti työhön jumittava ja haasteita pohtiva, ei aina palaudu pelkässä viikonlopussa.
En kaipaa sitä "työpäivä päättyy -ovet ja aivot kiinni" -duunia ollenkaan!

Lähettäjä: Pwak 
Päivämäärä:   26.7.25 15:29:53

Joo halusin mutta työnantaja katsoi etten ole soveltuva…joten vaihdoin työnantajaa ja lähden opiskelemaan alaa josta saan enemmän kuin nyt (4400€). Olen tuplamaisteri. Aion nyt ottaa elämässäni rennosti, entiselle työlle annoin 247 kaiken.

Lähettäjä: downshift 
Päivämäärä:   26.7.25 15:34:21

En minä ainakaan. Olen valinnut sen tien että teen sitä korkeapalkkaista stressaavaa ja vastuullista työtä silloin tällöin mutta kuitenkaan sen enempiä mihinkään sitoutumatta, ja vain sen verran kuin mitä _oikeasti_ tarvitsen. Onneksi korkea palkka takaa myös sen, että sitä ei tarvitse tehdä kauhean usein. Monen mielestä tämä olisi ehkä jonkinlaista feilaamista, luovuttamista ja epäonnistumista, kun samaa työtä kokoaikaisesti tekemällä voisi olla todella varakaskin ja kerryttää omaisuutta. Omasta mielestäni taas elän aivan parhaalla mahdollisella tavalla, en rikastu enkä voi pröystäillä rahoilla ja omaisuudella, mutta rahani riittävät kohtuudella kaikkeen mitä haluan - ja ennenkaikkea, saan suurimman osan ajasta tehdä sitä ja keskittyä niihin asioihin elämässä mitä oikeasti haluan, eivätkä ne ole työtä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 15:41:27

Halusin työn, joka jää työpaikalle kun suljen oven perässäni, siksi olen tällainen 5000 asiantuntija. Haluan työstäni sen verran palkkaa, että pystyn keskittämään vapaa-aikani hevosiin vailla työvastuita.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   26.7.25 16:16:43

Entäs kun on stressaava työ joka vie sekä henkisen että fyysisen terveyden eikä todellakaan jää päivän päätteeksi työpaikalle, mutta palkka on paska? Ei ole varaa irtisanoutuakaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.25 16:24:45

Sama. Tarvitsen haasteita töissä muuten tylsistyn kuoliaaksi. Kilpailuviettiä on myös sen verran, että mielellääni olen parempi jossain asiassa kuin suurin osa muista ihmisistä. Ihailen myös kovasti fiksuja ja toimeliaita ihmisiä.

"Ilmoittaudun. Minä haluan haastetta työelämässä ja olenkin rohkeasti mennyt aina sitä kohti mikä pelottaa yal jännittää. Olen vaihtanut työpaikkoja ja saanut paljon osaamista, josta kilpaillaan. Tämä näkyy paikassa tottakai."

Lähettäjä: Löpö 
Päivämäärä:   26.7.25 16:32:33

a) Ihmiset, jotka on kasvatettu siihen, että heidän arvonsa riippuu ulkoisesta suorittamisesta.

b) Ihmiset, jotka tarvitsevat elämänsä tueksi ulkoisen tukirangan, koska eivät kestä henkisesti ajelehtimista tai olemista.

c) Ihmiset, joiden sisäinen todellisuus on laimea ja joiden siksi täytyy rakentaa todellisuutensa ulkoisten ärsykkeiden varaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 17:52:18

Tutkija ja kumppanit vetävät mutkia suoriksi.. millä logiikalla ihminen, joka ei pyri korkeaan asemaan urallaan on vastuunpakoilija? Ettekö tosiaan keksi muita tapoja kantaa vastuuta? Katsokaa joskus ympärillenne...

Stressaava työ ja asema, johon täytyy sitoutua muun elämän kustannuksella ei tarkoita, että olisi vastuussa muusta kuin jonkin firman toiminnosta X, eli viimekädessä rahan tuottamisesta firman omistajille, eikä sellaiseen asemaan pyrkimisellä sen pyyteettömämpiä motiiveja usein ole kuin raha, valta tai status. Ja tietysti osa oikeasti tykkää elää työlleen. Maailman pelastumisen jne kannalta iso osa sellaisesti työstä on turhaa tai haitallista.

Lähettäjä: Wandy 
Päivämäärä:   26.7.25 18:01:10

Ei mua kyllä muuten kiinnosta työt kuin että saan sieltä sen verran, että voin harrastaa mm ratsastusta ja tehdä kivoja asioita. Jos se tarkoittaa korkeampaa palkkaa niin toki pyrin siihen. Kettumaiseksi en silti ryhdy tai viettämään töissä enemmän kuin 9-17 välisen ajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 18:07:00

Teen työni hyvin, mutta minua ei vähääkään kiinnosta kilpailla asemasta työelämässä. Ylipäänsä kilpaileminen minkä tahansa asian paremmuudesta tuntuu järjettömältä tavalta kuluttaa elämä. Elämä on lyhyt, ja haluan käyttää rajallista aikaani merkityksellisempään ja kiinnostavampaan kuin ulkoisesti määritellyssä putkessa suorittamiseen.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   26.7.25 18:23:02

Teen työtä, joka on tärkeää, merkityksellistä, vastuullista ja haastavaa, mutta sen tekemiseen riittää 7 tuntia 40 minuuttia arkipäivisin. Työn vaativuus liittyy sen sisältöön ja sen luonne on sellainen, että virheillä voi olla hengenvaaralliset seuraukset. Ongelmia riittää ratkaistavaksi joka päivä ja uutta opittavaa riittää vielä vuosienkin jälkeen. Minulla on tohtorin tutkinto, mutta se ei ole välttämätön nykyisessä työssäni. En havittele esimiesvastuuta enkä esimerkiksi vastuuta suurista rahasummista, joten kai sitten olen vastuunpakoilija. Tunnen olevani hyödyllisempi yhteiskunnalle ja itselleni "riviasiantuntijana". Niissä vastuullisissa töissä usein ajautuu kauemmaksi itse asiasta hallinnon pyörteisiin, ja minä rakastan nimenomaan työn sisältöä.

Palkka on 5000 €/kk, jolla pystyn elämään omannäköistä elämää. Eli en havittele omakotitaloa, kesämökkiä, lapsia enkä kymmenien tuhansien autoa, mutta haluan asua Helsingin kantakaupungissa omistusasunnossa, harrastaa melko kallista urheilua, matkustella useamman kerran vuodessa, ja olla miettimättä paljonko koiraan menee rahaa.

Lähettäjä: vinna 
Päivämäärä:   26.7.25 19:49:28

Itse olen valinnut ns. helpon tien perus rivivirkamiehenä joistavalla virkatyöajalla. Palkka 5800e (brutto), enemmän voisi toki saada jos olisi kunnianhimoa. Itse arvostan vapaa-aikaa ja vaihdan aina kaikki lomat vapaaksi.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   26.7.25 20:33:42

Aika moni tekee pienellä palkalla työtä, jos on vastuussa ihmisen hengestä ja terveydestä. Siitä vastuusta joutuu pahimmillaan vastamaan oikeudessa. Luulen, että parempi palkka takaisi edes sen, että saisi paremman puolustuksen oikeuteen.

Mieti mikä olisi esim. se korvaus, että vastaisit hoitopäivien ajan 3 vuotiaan diabeetikon hoidosta samalla kun osallistut 20 muun lapsen hoitoon?

Lähettäjä: Pärjääminen 
Päivämäärä:   26.7.25 20:51:22

No saahan sitä, ja pitääkin, ihmisen kantaa itse vastuu hyvinvoinnistaan ja siihen kuuluu osana työ.
Jokainenhan saa tehdä mitä tykkää, kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella.
Ei ole reilua heittäytyä downshiftaajaksi, jos puoliso tai yhteiskunta sen joutuu maksamaan.
Töitä nyt vaan on pakko tehdä, mutta pitää myös ymmärtää, että paskalla palkalla se elämäkin on sitten niukkaa.
Hienointahan on ymmärtää, että se aika ja vapaus on tärkeämpää, kuin olla ympäristön asettaman "hyvän elämän" normeissa.
Kuka siihen oikeasti pystyy ja kuka sitä haluaa..?

Lähettäjä: Jännä homma 
Päivämäärä:   26.7.25 21:02:38

Niin, tasa-arvo toteutuu, kun naisilla on samat mahdollisuudet opiskella ja tienata. On sitten yksilön valinta jättää kouluttautumatta ja jäädä kotiin toisten tuettavaksi, kun ei jaksa eikä kiinnosta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.7.25 21:09:02

No, mikä kullekin "oman elämän kustannuksella" meinaa.

Minulle työ ei ole koko elämä, mutta omaa elämää siellä on; mielenkiinnonkohteita, harrastuksia, asioita joita ilmankaan en haluaisi olla.

Toki etätyö antaa paljon enemmän tasapainoa, mutta ei työni mitenkään helppoa ole ja kauhealla tykityksellä päästy tilanteeseen että voi alkaa hengittämään.

Lähettäjä: downshift 
Päivämäärä:   26.7.25 23:07:00

"Ei ole reilua heittäytyä downshiftaajaksi, jos puoliso tai yhteiskunta sen joutuu maksamaan."

Meillä on puolison kanssa ihan omat rahat paitsi yhteistä tiliä, josta maksetaan kaikki aidosti yhteiset menot, kuten ruuat, lainat, laskut ja niin edelleen. Puolison kukkarolle en mene missään tilanteessa paitsi ehkä jonkin ohimenevän pikku vipin tarpeessa - tai pyyntönä laittaa tässä kuussa hieman enemmän sinne talotilille, jos itsellä on heikommin rahaa (tosin vastaavasti hän saattaa seuraavassa kuussa pyytää ihan samaa minulta, vaikka tienaakin enemmän). Yhteiskunnan tukia taas en pyydä enkä ota vastaan missään muodossa enkä ole koskaan niin tehnyt, koska kokisin sen täysin epäjohdonmukaiseksi ja epäreiluksi kun kerran itse olen sen valinnan tehnyt että haluan työskennellä vähemmän; joten satunnaista rahavajetta en paikkaa menemällä sossun luukulle (työkkäriin meneminen olisikin täysin järjetöntä, koska sieltä laitettaisiin heti seuraavana päivänä töihin) vaan yksinkertaisesti downshiftaamalla vähän vähemmän, eli käymällä vähän enemmän töissä.

Millä tavalla mielestäsi siis puolisoni tai yhteiskunta joutuvat downshiftaamiseni "maksamaan"? Jotenkin moraalisestiko?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   26.7.25 23:27:33

Tiedätkö Pärjääjä mitä downshiftaaminen tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että vähennetään myös menoja, eli ei tapahdu kenenkään kustannuksella.

Itse en tosin näe mitään pahaa siinä, että perheessä toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja maksaa suuremman osan kuluista, mikäli se on pariskunnalle itselleen ok.

Lähettäjä: Ghj 
Päivämäärä:   27.7.25 00:19:55

Mikä edes on korkea palkka? Itse saan 4500€/kk nettona (+ plus bonus noin saman verran nettona kerran vuodessa), teen normitunnit ja vaikka joskus stressaakin, 90% ei stressaa. Liukuva työaika, eli voin kätevästi hoitaa esimerkiksi eläinlääkärin käynnit tallilla kesken päivän ja lopettaa työt perjantaisin aiemmin, kunhan teen tunnit etukäteen täyteen.

Ap on taas näitä tyyppejä, joiden mielestä kun joku ei itseä kiinnosta, ei muitakaan tai ainakaan muita naisia saa kiinnostaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.7.25 01:03:55

Siis miten tuo liittyy tasa-arvoon? Onko sulla perimmäisenä ajatuksena joku "naisten pitäisi keskittyä kotiin ja lapsiin" ja miehet sitten voivat halutessaan edetä uralla?

Minä ainakin haluan haastaa itseäni ja tienata mahdollisimman paljon. Raha tekee elämästä mukavaa. Olen muutenkin yksinäinen ja introvertti myös, niin miksi olisin köyhä ja yksin kun voin olla rikas ja yksin?

Lähettäjä: tota 
Päivämäärä:   27.7.25 10:28:00


Ei pahalla eikä arvosteluna yksittäistä kommentoijaa kohtaan vaan esimerkkinä käytän. Itseäni ärsyttää kun ihmiset joilla on hyvät pehmusteet tienattuna säästöinä, asunto ja mökki/vene maksettu jne. tulee kertomaan miten he ei ainakaan rahaa arvosta vähääkään eikä vaivaudu aikaansa käyttämään oravanpyörässä hikoiluun. Mikäpä sen helpompaa kun on JO HANKITTUNA asiat minkä takia muut samassa oravanpyörässä hikoo ja yrittää saada paremman työn ja enemmän palkkaa. Mitä tekisitte te jotka olette downgreidanneet siinä vaiheessa kun kaikki on jo hankittu tulevaa eläkettä myöten ja satoja tonneja (jollei miljoonia) sijoituksissa jos äkkiä olisitte tilanteessa jossa aivot narikkaan -työ ja runsas vapaa-aika tarkoittaisi takuueläkettä vanhana ja nykyisellään vuokrayksiötä huonosta lähiöstä. Ei mitään mukavuuksia mihin olette tottuneet. Väitän ja jos olette rehellisiä myönnätte itsekin saman, että niin vaan lähtisitte rahan tavoitteluun kuten muutkin. Kuuluu ihmisluontoon tavoitella jotain parempaa ja parantaa omaa sekä läheisten tilannetta.

Joka maksaa veroja 55% tienaa sen verran että 15v työntekoa ansioissa mitattuna vastaa duunarin koko työuran tienestiä. Siinä vähän vertailukohtaa.

Lähettäjä: ?
Päivämäärä: 26.7.25 15:10:16

Hmm. Halusin ja otinkin aikoinaan, mutta kun tienesteistä jäi käteen 45 prosenttia, lopetin. Elän nyt arvostamalla vapautta, en rahaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.25 11:39:25

En minä ainakaan. Oon valinnut korkean palkan ja paljon vapaata. Ja suht ressittömän työn

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.25 11:52:15

Mä tykkään mun ma-pe työstä - saa aloittaa klo 6.30-9.30 välillä. Ruokatunti saa olla 0,5-1,5 tunnin mittainen välillä 10-14 ja työt saa lopettaa 15-19.30 välillä. 7,25 h viikossa. Sekä etätöitä että matkustamista, josta saa lisäksi päivärahoja. Palkka 3300. Ei mitään hirveän stressaavaa, mutta toisaalta pitää tietää asioista ja tehdä päätöksiä. En kaipaa enempää palkkaa tai muitakaan muutoksia.