Lähettäjä: Luuseri 
Päivämäärä:   26.7.25 13:45:40

Tuntuu, että muut innostuu ja touhuaa ja itse olen vaan katkera ja saamaton. Siitä seurannut se, että huomaan vetäytyväni omiin oloihini ja mitä enemmän olen itsekseni sen pahemmin "syrjäydyn" eikä mikään kiinnosta sitäkään vähää. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vaan, mutta alan olla niin kyllästynyt epäonnistumaan kaikessa mitä teen, että tekisi mieli vaan luovuttaa. Jotenkin pitäisi oppia arvostamaan itseään ja omaa tekemistään,mutta silti vaan tuntuu, että olen tuomittu epäonnistumaan kaikessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 13:50:27

Saatko apua tuhon masennukseen?

Niskasta kiinni ottaminen ei toimi tuollaiseen. Ankaruus ei auta tuollaiseen. Hoito ja itsemyötätunto ja noiden ajatusten taustojen ymmärtäminen auttaa.

Lähettäjä: piste 
Päivämäärä:   26.7.25 13:53:51

Lepää vaan kun siltä tuntuu eikä innostusta voi pakottaa.

Toimii itsellä, kun on levännyt se tekeminen ja into tulee kuin itsestään. Sitten löytää sopivan tekemisen rytmin ja levon välillä niin siitä se lähtee. Voimia aloittajalle!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.25 13:56:07

Pitää opetella kuuntelemaan itseään ja sitä mikä on oma juttu, eikä yrittääkään tehdä samaa mitä muut tekee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 14:23:35

Täällä sama. Olen yrittänyt hakea apua masennukseen tuloksetta. "Ei oo" - vastaukset alkoi tuntua niin nöyryyttäviltä etten enää halua repiä tätä laastaria irti.

En enää jaksa enkä halua mitään enkä nähdä ketään. En ole työkykyinen. Onneksi ei vielä tarvitse olla, kun olen vanhempainvapaalla. Pelkkä perus arjesta selviäminen on riittävää. Joo. Minulla on varmaan ihan vaan masennus ja synnytyksen jälkeinen masennus. Olen jatkuvasti väsynyt, uupunut, innoton enkä näe värejä omassa elämässä juurikaan. Mies auttaa paljon, ei hänkään ihmeisiin pysty.

Mutta näillä se on mentävä mitä on annettu.