|
Lähettäjä: MB
Päivämäärä: 26.7.25 13:22:35
Tuo rescue on rekisteröimätön ja täysin edesvastuuttoman toiminnan tulos. Sen vanhempia ei ole terveystarkastettu, eivätkä ne olisi esim. silmätarkkia läpäisseet.
Pii, niitä kamalia ylimääräisiä ryppyjä ei saa nykypäivänä shar peissä olla. Korkeintaan pari poimua sään päällä sallitaan. Rotumääritelmän mukaista shar peitä ei käytännössä erota "tavallisesta koirasta" muu, kuin virtahevon kuono. Kun mulle tuli ensimmäinen pentu, ihmiset ihmettelivät, "kun ei tässä ole vielä niitä ryppyjä". Kun selitin, että se on nyt ryppyisimmillään ikinä ja kun se kasvaa, niin noi vähänkin suoristuu, niin kyllä sitä ällisteltiin. Tälle koiralle jäi ainoastaan otsarypyt.
Tällä mun veteraanillani oli kaksi vuotta sitten elämänsä ensimmäinen korvatulehdus toisessa korvassa ja kun mentiin lekuriin, eläinlääkäri hämmästeli, kun ne shar peit, mitä hän on aiemmin nähnyt, on olleet"ryppyisiä ja kiukkuisia". Kumpaakaan ei rodun kuulu olla ja mun iloinen ja ystävällinen veteraani ällistytti sitten kovasti. Valitettavasti eläinlääkärit ja hoitajat näkevät siellä klinikoilla ne sairaat yksilöt (joita niitäkään tuskin yhdellä klinikalla kovin montaa käy, kun rotu on harvinainen), eivätkä niitä yksilöitä, jotka eivät lääkäriä tarvitse. Sama ilmiö esim. mäyräkoirilla (mulla eläinrääkkääjällä on niitäkin ollut 20 vuotta), kun yksi hoitaja kommentoi, että kaikkihan ne halvaantuu... Kysyin, että paljonko niissä halvaantuneissa on metsästyskoiria, niin hetken mietti, että niin, ei ne kyllä ole metsästäjien koiria olleet, mitä heillä on leikattu.
Kuten muissakin roduissa, myös tämän rodun kohdalla on oltava huolellinen siitä, että millaisista vanhemmista ja millaiselta kasvattajalta koiran ottaa. Rodun parissa kuulee ja näkee valitettavasti melkoisia myyntipuheita, mutta mä suosittelen perehtymään siihen, kuinka kasvattajat on jalostuskoirana tutkineet muutenkin, kuin vain pakolliset terveystutkimukset. Näiltä pitäisi ehdottomasti tutkia myös luustot, koska sieltä on alkanut löytyä ikäviä yllätyksiä. Jos on kasvattanut pitkään, mutta ei ole tutkinut omia jalostuskoirana koskaan aiemmin mitenkään, eikä tutki edelleenkään kuin ne pakolliset, niin se jo kertoo aika paljon. Tällä hetkellä Suomessa ei ole sellaista aktiivista kasvatustoimintaa, mistä minä pennun ottaisin. Muutaman vuoden päästä voi taas olla, mutta jos nyt pentua etsisin, niin lähtisin länsinaapuriin. Ja mulla on ihan jokaisessa rodussani terveys ja luonne tärkeimmät asiat.
Rotu on valitettavasti vanhan, huonon maineensa uhri vielä tänäkin päivänä, vaikka ympäri maailmaa on tehty ja tehdään töitä terveyden eteen enemmän, kuin yhdenkään mun muun rotuni.
|