|
Lähettäjä: n--
Päivämäärä: 25.7.25 15:51:18
Kun puhutaan siitä, että lihavuus ei ole oma valinta, niin olen siitä joidenkin ihmisten kohdalla vähän eri mieltä. Tai siis eivät välttämättä ole valinneet, että haluan/aion olla lihava, mutta lihavuuteen johtavat elintavat ja niiden jatkaminen on kyllä ollut ihan oma valinta.
Moni on lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin ollut hoikka. Mutta sitten kun on muutettu omilleen, niin aletaankin ostella kaupasta herkkuja. Tai kun on saatu opiskelut pakettiin, vakaat ja hyvät tulot, niin mässätään ja lopetetaan liikunta, kun kerrankin on varaa ostaa ruokaa ja ajella omalla autolla mihin huvittaa. Tai kun teininä on alettu tienata omaa rahaa, niin onkin alettu ostella kaupasta herkkuja, vaikka vanhemmat ei niitä ole kotiin ostaneet muuten kuin juhlapyhinä, jos silloinkaan.
Kun tuota kestää vuosia, niin kehittyy suolistobakteerikannan muutos, lihavuus ja suolistohormonien ongelma. Ei siis olekaan aina kyse siitä, että on lapsesta asti ollut pyöreä ja sisaruksiaan isompi, jolloin se ei ole oma valinta eikä varsinkaan omaa syytä. Kun se lihavuus on tullut elintapojen myötä, niin onhan se sitten oma valinta? Ja nyt edellisen ketjun salmonella-tapauksen on turha tulla valittamaan, että hänen kohdallaan se ei ollut oma valinta. Kun nyt ei puhuttukaan sinusta, jolla se ei ollut oma valinta.
Mutta kaikki ne muut, jotka pysyivät aiemmin hoikkana ihan järkevillä elintavoilla, mutta alkoivat lihoa kun elintavat muuttuivat. Heillähän lihavuus, eli elintapojen seurauksena syntynyt tila, on kyllä oma valinta.
Ja jokainen meistä tietää, että epäterveellinen ruokavalio vaikuttaa suolistobakteerikantaan ja sen muuttuminen voi olla todella hidasta suuntaan ja toiseen. Eli ei välttämättä lihotakaan heti, kun aletaan mässätä, jos vuosia sitä ennen on syöty vhh:sti, jolloin voi vielä "syödä mitä haluaa juurikaan lihomatta". Mutta kun se mässäily jää päälle, siihen jää koukkuun ja suolistobakteerikantakin on vähitellen muuttunut, niin kiloja kertyykin ja siitä mässäämisestä ja syömishimosta onkin hankala päästä eroon, kun ei sen eteen viitsi tehdä mitään kun tekee vain mieli syödä ja on niin tottunut syömään hiilaripitoisesti. Tästä minulla on omaa kokemusta. Myös esim. antibioottikuurin jälkeen voi mennä vuosi (jos sekään riittää), että suolistobakteerikanta on palautunut, ja tuokin vain silloin, kun on eletty niin, että suolistobakteerikannan on mahdollista palautua.
Joten kuinka moni itsensä vuosien/vuosikymmenien aikana lihavaksi syönyt viitsii pitkäjänteisesti syödä terveellisesti, jotta suolistobakteerikanta muuttuu paremmaksi? Saati liikkua ja nukkua riittävästi, jotka tukisivat sitä terveellistä syömistä? Aika harva... Kun se vaatii pitkäjänteisyyttä päivästä ja viikosta toiseen, ei riitä sinnittely maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään ja sitten viikonloppuna mässäillään. Ja varsinkin istumatyötä tekevillä energiantarve on aika vähäinen, ja moni silti syö hiilaripitoisesti, koska lapsesta asti hoettu, että "pitää syödä 6 palaa leipää joka päivä". Muistan kyllä itsekin tuon.
Moni täälläkin hokee laihdutusruokavaliota kyseleville, että syö leipää ja puuroa ja makaronia. Miksi, jos tarkoitus on saada painoa alas ja elimistö käyttämään omaa rasvakudosta energiaksi ilman, että lihakset katoaa? Viljoista tulee äkkiä kaloreita ja jos haluaa kalorivajeessa olla, niin aika vähän saa syödä ja sitten väsyttää ja nälättää...
Moni tarvitsee tueksi lääkkeen, joka auttaa elämäntapamuutoksessa ja järkevämmän ruokavalion aloittamisessa ja ylläpitämisessä. Hillitsee ruokahalua ja sammuttaa ruokamelun pääkopasta. Mutta tässäkin aloittaja söi aamiaiseksi leipää, vaikka olisi voinut syödä vhh:sti. Just just...
Olen itse monta ollut aivan karseassa hiilarikoukussa. Se on ihan hirveää eikä sitä kykene ymmärtämään sellainen, joka ei sitä itse ole kokenut. Ja se ruokamelu tosiaan huutaa päässä niin että ihan vahingossa on taas keittiössä lappamassa lisää hiilaripitoista syötävää lautaselle. Enkä nyt siis puhu siitä, että on viikonloppu mässäilty vaan siitä, kun on viikkoja, kuukausia tai vuosia mässäilty hiilareilla. Eli syöty niitä ihan mässäämällä, ahtamalla, ahmimalla, mussuttamalla, jne. Ei mitään tekemistä järkevän syömisen tai syömistahdin kanssa. Jatkuva mussutus ja mässytys ja napostelu. Ja huom, puhun nyt itsestäni mussuttajana ja mässääjänä, en nimittele teitä muita. Lukutaidottomillekin tiedoksi.
Katkaisen tuon hiilarikoukun ketolla, jos sitten jossain vaiheessa vaihdan vhh:lle. Ja vähän vaihtelevat oireet siitä sitten tulee. Joskus olen "pakolla" syönyt ketosti, kun suuhygienistin jälkeen hampaita vihloi kaksi viikkoa ja pelkkä veden juonti, oli lämpötila mikä vain, vihloi hampaita. Vasta myöhemmin luin, että hampaiden ultraäänipuhdistamisen ei kuulu sattua eikä laitteen äänen vihloa korvia niin, että potilaan pitää laittaa korvatulpat, jotta kestää laitteesta lähtevän vinkumisäänen. No osaanpa jatkossa sanoa, että säätää laitetta pienemmälle niin, ettei hampaiden puhdistus satu ja minä tai varsinkaan suuhygienisti itse tarvitse korvatulppia! Sekin kertoo jo paljon, ettei hän itsekään voi laitetta käyttää suojaamatta kuuloaan... Mutta muistan, kuinka hampaita vihloi vaikka kuorrutin suun vihlontaan tarkoitetulla hammastahnalla monta kertaa päivässä enkä voinut syödä juuri mitään. Sokerikoukku oli silti karsea, varmasti ihan siksi, että söin todella vähän ekan viikon ajan, koska en vain kyennyt syömään juuri mitään vihlonnan vuoksi. Tuon jälkeen vähän helpotti ja pystyin syömään enemmän. Silti jatkoin ketolla, siitä vhh:ksi, ja jossain vaiheessa ja lipsuin syömään karkkia ja jäätelöä "koska mä voin". Joo voin kyllä, mutta ei olisi kannattanut. Jälleen hiilarikoukussa ja ruokamelu kolisee korvien välissä KOKO AJAN...
Muilla kerroilla ketolle siirryttyäni on ekan päivän ollut todella voimaton ja väsynyt olo, kun elimistö ei saakaan hiilareita energiaksi. Nälkä ei ole ollut, kun saan syödä niin paljon kuin haluan kunhan se on ketoa. Ja ekan päivän jälkeen helpottaa, tokana päivänä ei paljoa haittaa ja kolmantena päivänä olo on ihan normaali, virkeä ja jaksava. Pidän omalla kohdallani tuota parempana keinona kuin laihdutuslääkkeitä. Enkä tajua, miksi pitää sinne hiilarimässäilyyn mennä kerta toisensa jälkeen. Nyt olen onneksi osannut jo vuosien ajan rajoittaa sen vain 1-2 päivään, pidemmälle ajalle en vain ole ostanut hiilareita. Kotona on vain vhh:ta. Kavereistakin muutama on onneksi allerginen gluteenillle tai joillekin viljoille, joten heidänkin luona tulee ihan luonnostaan sitten syötyä vhh:sti. On auttanut heilläkin painonhallintaan ja omituisiin oireisiin, kun allergioiden aiheuttajat selvisivät. Minullakin on vehnäallergia. Loppui se jatkuva ihottuma ja naaman herkkä iho -oireilu...
Mutta monilla muilla on hankalampaa muuttaa ruokavaliota ja pysyä muutoksessa, kuten joku jo aiemmassa ketjussa kertoi. Jos syö muualla kuin kotona, esim. työpaikan lounasravintolassa, niin yllättävän moniin ruokiin on lisätty sokeria. Tai kustannussyistä tarjolla on lähinnä perunakiusausta ja makaronipastaruokia ja soijaa. Tai jos syö perheen kanssa ja muut syövät hiilaripitoisesti, niin siinä voi olla vaikea syödä itse vhh:sti/ketosti, ellei sitten syö yksin ja eri aikaan kuin muut. Ja jos on totuttanut lapset syömään sokeria ja vehnää, niin heille ei sitten tonton-ruoka kelpaakaan, kun "se maistuu eriltä" ja "on pahaa". Vehnäallergikko-vhh-kaverin oma kokemus... Jopa miehensä sanonut, ettei tää ruoka oo yhtä hyvää. Ymmärrän, että kaveria ärsytti kokata sitten perheenjäsenilleen ollenkaan.
Joka kerta kun alan ketoksi/vhh:ksi, ihmettelen aidosti, miksi ihmeessä olinkaan syönyt hiilaripitoisesti. Se turpoaminen (neste ja läski) on ihan uskomaton ja en ymmärrä, miksi pidän itseäni kestoväsymyksessä ja -nälässä hiilareilla. Vähähiilarisella kestonälkä ja -väsymys katoaa ja olo oon paljon selkeämpi ja jaksavampi. Kyllä tämä minultakin vaatii itsekuria, mutta mitä sitten? Kun olen päättänyt, etten osta pullaa, vaikka se kaupassa miten huumaavalta tuoksuu, niin ei sitä sitten tule ostettua eikä myöskään syötyä, kun sitä ei kotona ole.
Mutta jos teillä joku muu sitä pullaa kotiin kantaa ja suuhunne laittaa, niin silloinhan se on vaikeaa. Mutta edellisessäkin ketjussa moni kertoi ihan itse huumaantuvansa pullan tuoksusta kun ilman ozempicia ei voi jättää pullia ostamatta, joten joku muuhan teille ne pullat sitten ostaa ja suuhun laittaa, kun sitä kotiin kertyy ja suuhun menee.
Meille ei vanhemmat ostaneet kotiin herkkuja muuten kuin juhliin. Ruokavalio oli pitkälti kalaa tai lihaa ja perunaa, harvoin makaronia. Isä metsästi ja kalasti, joten lihaa ja kalaa ei kaupasta ostettu. Mutta aloin itse ostaa karkkia ja sipsiä kaupasta omilla rahoilla. Ja siitä se herkkuriippuvuus sitten tuli. Siskoni on aina ollut minua pyörreämpi, kavereiden keskelläkin pyöreä ja joukosta erottuva. Aikuisena oli ns. sokeririippuvainen ja mätti paketillisen dominokeksejä ihan vaan koska voi. Lopulta oli niin sokereissa, että hänelle tuli jatkuva virtsiskierre, johon söi antibiootteja ja estolääkettä. Joku hänellle sanoi, että jätä sokeri pois ruokavaliosta. Jätti sokerin ja vehnän pois, virtsiskierre loppui siihen, estolääkkeet jäi pois, ja olo koheni kokonaisvaltaisesti ja painokin laski itsestään. Ei enää jatkuvaa väsymystä ja nälkää, vaikka hänellä oli tuossa vaiheessa jo kolme lasta.
Eli niitä elintapoja voi muuttaa, kun vain haluaa muutosta ja pysyy siinä. Myöhemmin siskoni on sairastanut myös syövän, ja selvisi sytostaattien sivuvaikutuksista aika vähällä, ja veikkaa yhtenä syynä olleen vhh-ruokavalion, koska sanotaan, että puhdas sokeri on syöpäsoluille herkkua ja elimistölle myrkkyä. Joten hän ei ole sokerittomasta ja vehnättömästä ruokavaliostaan luopunut, kun se tuo hänelle niin kokonaisvaltaisesti paremman elämän. Ja uskon sen kyllä, koska sama pätee myös omalla kohdallani.
|