Lähettäjä: Huono äiti 
Päivämäärä:   25.7.25 00:07:46

Olen itse tykännyt aina todella paljon uimisesta ja veinkin lapsen kolmeen kertaan perheuimakouluun hänen ollessa pieni. Ei hän oppinut siellä mitään, kun häsäsi omiaan eikä häntä saanut millään konstilla tekemään samaa mitä muut. Varsinaiset uimakoulut tyssäsivät todella huonoihin aikoihin vuodesta toiseen. Seurasin niitä aktiivisesti siihen asti kun lapsi oli 10 vuotias. Meiltä on matkaa uimahallille 5 km ja uimakoulut la ja su aamuisin niin aikaisin ettei bussit vielä kulje. Niin paljoa minulla ei ollut intoa, että olisin herättänyt lapsen viikonloppu aamuisin ja pistänyt talvella ulkoilemaan tuon 5 km matkan. Ajattelin, että lapsi oppii kunhan käymme ahkerasti uimassa omatoimisesti. Olemme käyneet lapsen kanssa uimassa sen 1-2 kertaa viikko poislukien korona ajan sekä uimahallin remontin jolloin sinne ei päässyt.

Mutta ei lasta ei edelleenkään kiinosta tippaakaan opetella uimaan. Tykkää hyppiä, tehdä voltteja ja seistä käsillään vedessä, sukellella järvenpohjasta kiviä ja altaan pohjasta renkaita ymv, mutta mikään maanittelu ei auta siihen, että opettelisi uimaan. Ei vaikka häntä harmittaa kun kaverit saavat käydä jo keskenään uimassa ja hän ei pääse mukaan koska ei osaa uida. Tänäänkin sain lapsen suostuteltua siihen, että uimme 50 m altaan toiseen päähän niin, että menee reunan vieressä ja ottaa siitä välillä kiinni jos ei jaksa. Homma tyssäsi siihen, että räpiköi ensimmäiset noin 15 metriä ja sen jälkeen eteni reunasta kiinnipitäen.

Nyt kun lasten uimataidosta on paljon puhetta niin asia on alkanut äiritsemään minua taas todella paljon. Olen se luuseri äiti joka ei ole osannut opettaa lastaan uimaan. Ei ole auttanut lahjonta eikä mikään. Koulussa uimtia on ollut lukukaudesta riippuen 0-2 kertaa. Yleensä yksi uimakerta syyslukuakudella ja toinen keväällä joten sen varaan ei voi mitään laskea.

Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja millä olette saaneet lapsen lopulta opetettua uimaan? Lapsi jo itsekin kokee nolona sen kun ei osaa ja pelkää mennä koulun kanssa uimaan kun pitää osata uida syvässä altaassa, mutta ei sitten kuitenkaan halua oppia uimaan koska se on niin tylsää ja vaikea tuollaiseen on pakottaakkaan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   25.7.25 00:12:03

En osaa auttaa asiassa muuten kuin kysymällä, miksei isä tai eno tai ukki opeta?

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   25.7.25 00:13:16

En ole ollut mutta tuttu on. Yksityistunnit uinninopetteluun oli heillä ratkaisu. Eikä tarvittu montaa kertaa kun isompi lapsi kyseessä että alkoi sujua. On ihan tyypillistä että vanhemman kanssa ei onnistu ja tuossa vaiheessa on sen verran ikätovereistaan jäljessä että ryhmätunneille meno syö innon heti.

Lähettäjä: Huono äiti 
Päivämäärä:   25.7.25 00:17:14

Ei ole ketään miespuolista sukulaista opettamaan. Miestäni eli lapsen isää ei saa veteen eikä edes rannan lähelle. Oma isäni on kuollut, miehen isä alkoholisti ja muutenkin monisairas joka ei kotoa liiku muualle kuin lähikaupoaan tuttujen kuskaamana. Eikä meillä kummallakaan vanhemmalla ole miespuolisia sisaruksia.
Äitini kanssa lapsi käy uimassa satunnaisesti tai melkein aina kun näkevät, mutta ei hänkään ole saanut lasta suostuteltua.

Lähettäjä: Huono äiti 
Päivämäärä:   25.7.25 00:19:00

Pop: osaatko sanoa mistä näitä yksityistunteja voisi kysellä? Uimaseurasta? Uimavalvojilta vai mistä?

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   25.7.25 00:25:45

No sitten et ole se luuseriäiti.

Lahjo, kiristä ja uhkaile tai sitten et vain koskaan päästä alaikäistä uimaan ilman valvontaasi.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   25.7.25 01:16:50

Onko kavereissa ketään joka voisi lähteä mukaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 01:34:31

Minä olin tuollainen lapsi ja nyt aikuisena en vieläkään osaa uida. Varmaan juuri sen 15 metriä saisin räpiköityä. Ei ole elämääni haitannut, koska en ole milloinkaan tykännyt uida. Vaikka lapsena oltiin joka päivä rannalla. Mutta järki minulla on päässä ollut aina, enkä ole edes yrittänyt lähteä järvessä uimaan, kun tiedän ja tiesin lapsena, että en osaa.

Ihan vaan siis, että voi olla, että vaikka mitä yrität, niin lapsi ei vaan opi, jos ei halua oppia.

Lähettäjä: Sxf 
Päivämäärä:   25.7.25 01:46:06

"sukellella järvenpohjasta kiviä ja altaan pohjasta renkaita ymv, mutta mikään maanittelu ei auta siihen, että opettelisi uimaan"

Miten se muka pystyy sukeltamaan, jollei osaa uida?

Lähettäjä: Yökyöpeli 
Päivämäärä:   25.7.25 02:19:45

Varmasti moni pohtii samaa asiaa.

Onko mihin lähikuntien/kaupunkien uimahalleissa parempi tarjonta? Onnistuisiko kimppakyydit kaverien vanhempien kanssa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 06:35:00

Teette diilin, että pääsee sukeltelemaan vasta aina sen jälkeen kun on harjoitellut uintia x matkan.

Alkuun se voi tosiaan olla se yksi altaanmitta ja siitä pikkuhiljaa enemmän.

Lähettäjä: Done 
Päivämäärä:   25.7.25 06:35:10

Jos osaa sukeltaa niin osaa uidakin. Vai vajoaako pohjaan ja sinä käyt hakemassa aina pintaan? :-D

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.7.25 06:52:32

Niin siis olette useita vuosia käyneet säännöllisesti uimassa 1-2 kertaa viikossa ja lapsi ei vain opi eikä suostu edes opettelemaan? Ei tuossa auta enää mikään.

Kerrot että saa käydä leikkimässä vedessä niin kauan kunnes sinä vanhenet etkä jaksa enää käydä mukana, sitten lapsi onkin jo keski-ikäinen ja voit vaikka siirtää vahtivuoron sen kumppanille. Problem solved.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.7.25 06:55:29

Parille kommentoijalle: sukellustaitohan ei takaa tai tarkoita uimataitoa.

Aloittajan lapsen ikäisistä muuten varsin harva osaa virallisen määritelmän mukaisesti uida - Wikipedia sanoo vuoden 2011 lukemaksi vain noin 30 prosenttia! Ns. työikäisistäkin vain noin kaksi kolmasosaa on uimataitoisia ("henkilö on uimataitoinen, jos hän syvään veteen jouduttuaan osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään").

Jos armeija häämöttää lapsen tulevaisuudessa edessä, niin kannattaa vinkata, että siellä sitten viimeistään pistetään opettelemaan. Ehkä se olisi kuitenkin mielekkäämpää nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 07:00:45

"mikään maanittelu ei auta siihen, että opettelisi uimaan. Ei vaikka häntä harmittaa kun kaverit saavat käydä jo keskenään uimassa ja hän ei pääse mukaan koska ei osaa uida."

Tyhmä lapsi. Eli odotellaan vaan otsikoita että joutui veden varaan ja hukkui.

"Kerrot että saa käydä leikkimässä vedessä niin kauan kunnes sinä vanhenet etkä jaksa enää käydä mukana, sitten lapsi onkin jo keski-ikäinen ja voit vaikka siirtää vahtivuoron sen kumppanille. Problem solved."

Kai tämä on poikalapsi? Kuka haluaa noin nuijan miehen ristikseen?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.7.25 07:04:24

No varmaan joku tulevaisuuden konttaajamamma tällekin löytyy :D:D:D

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   25.7.25 07:13:56

Mulla on 10 vuotias poika, joka ei osaa uida. Ensin pienenä hänellä oli niin paha molluskatauti, että uimahalliin ei ollut pariin vuoteen mitään asiaa. Siten oli koronasulut.
On saanut uimaopetusta ja on kannustettu, maaniteltu ja vähän pakotettukkin.
Luonteeltaan varovainen ja harkitsevainen. Ei vain ole oppinut uimaan.
Meidän alueella uimataito kuuluu koulun opetussuunnitelmaan ja painostusta tulee nyt myös koulusta. Koulu on järjestänyt myös uinnin tukiopetusta. Ei opi, niin ei opi. Minkäs teet. Ei me vanhemmatkaan voida uimataidoksi muuttua.

Lähettäjä: neituri 
Päivämäärä:   25.7.25 07:47:12

En mäkään oppinut, enkä koskaan mene veteen: problem solved. Ahdisti ne pakkouinnit koulussa, hullu liikuntaopettaja vieressä kellon kanssa vaikka näki ettei mulla ollut tekniikka hallussa. Sairasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 07:51:18

Lapsi hyppii voltteja veteen mutta ei osaa uida? Kohta kyllä käy luonnon karsinta tässä hommassa...

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   25.7.25 08:01:02

^ Samaa meinasin sanoa näille: "En minäkään osaa uida ja en vaan koskaan mene veteen -ei mitään ongelmaa" -tyypeille. Ongelmahan on, että lapsi tykkää olla vedessä. Tuon ikäinen tai teini voi hyvin karata kavereiden mukaan uimaan, eikä ymmärrä, miksi äiti kieltää menemästä.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   25.7.25 08:01:28

Opeta lapsi ensin kellumaan. Kilpikonna kellunta ja selällään. Helpompi opettaa vähän matalammassa vedessä.

Kun osaa kellua niin voit opettaa liukumaan vedessä syvässä altaassa, niin että potkaisee päädystä vauhtia.

Hyvä jos lapsi tykkää tehdä hyppyjä veteen. Sen jälkeen opeta hyppäämään pää edellä veteen reunalta syvässä altaassa kun osaa tuon liun.

Mun penskat oppi uimaan joskus alle kouluikäisenä näin. Tuon kellumisen kun opettaa ensin niin siitä se lähtee. Tykkäsivät pienenä hypellä hyppytornista ja siinä se taito sitten kehittyy. Mutta tietysti opettajalla pitää olla hyvä uimataito itsellään.

Tosi hyvä aloittaja, että olet ylipäätään vienyt lasta uimahallille. Mun oma äitikään ei osannut uida silloin kun olin lapsi, mutta meni joskus viisikymppisenä sitten uimakouluun ja vesijumppiin.

Lähettäjä: Kaisla 
Päivämäärä:   25.7.25 08:13:19

Onpa täällä inhottavia vastauksia, taattua ht.nettiä.

Sympatiat aloittaja! Meillä myös uimataidoton lapsi. On käyty monta uimakoulua ja omatoimisesti uimassa hallissa kymmeniä kertoja. Näin kesäisin ollaan mökillä jossa uidaan monta kertaa päivässä. Lapsi viihtyy vedessä, mutta luttailee matalalla, uimarenkaan tai pelastusliivin kanssa ym. Meillä ongeima (mm.) ettei uskalla laittaa päätä veteen. Mutta tiedän tuon sunkin tyypin, koska lapsemme serkku on juuri tuollainen, sukeltelee mutta ei osaa uida. Oikeastaan tuohan on pahempi, kun meidän lapsi on aika arka eikä tee tahallaan tyhmästi, mutta sukeltajaserkku ei ihan tunne rajojansa ja siskoni on sydän syrjällään.

Koulun uimaopetus on ihan tyhjän kanssa. Jos ei uimakoulun 10 hlö ryhmässä opi, niin ei kyllä koulun 20 hlö ryhmässäkään.

Me ollaan ostettu yksityisopetusta kaupungin uimaseuralta. Siellä on edistytty onneksi niin, että lapsi osaa nyt kellua selällään. Sekin on jo tosi iso harppaus.

Onneksi nyt kuitenkin lapsemme on aika järkevä ja ymmärtää mitä ei osaa. Eli mökilläkin rannalle ei mene yksin ilman aikuista ja pukee automaattisesti pelastusliivin kun menee veteen. Ikää hänellä siis 10 v (serkulla 8 v).

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   25.7.25 08:30:39

Yksityisopetus auttoi meilläkin. Uimaseurasta voi kysellä.

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   25.7.25 08:53:03

Sensomotorinen valmennus avuksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 08:57:29

Oletko koittanut laittaa lapselle aluksi sellaisen vesijumppavyön? Muutama tutun lapsi on uinut aluksi sellaisen avulla ja sitä kautta oppinut uimaan ilmankin, kun uintiliike yms. on jo tuttuja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 08:59:17

Suosittelen yksityisopetusta. Voi olla, ettei edes tarvitse montaa kertaa käydä open kanssa jos muuten on tottunut veteen.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   25.7.25 09:02:46

Itse näyttäisin jotain opetusvideoita youtubesta ja lupasin rahaa kun ui tietyn matkan. Veisin matalaan rantaan opettelemaan.
Mä luulen että toi lapsi osaa uida tosi pian kun vaan ryhtyy siihen koska osaa jo liikkua vedessä.

Kellä mikäkin vajavaisuus, jokaisella joku ja sen lapsella tällainen joka varmaan helposti ratkaistavissa.

Tsemppiä

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.7.25 09:30:39

Lapsi siis osaa uida, mutta ei vaan viitsi uida pitkiä matkoja. Koska on TYLSÄÄ.

Uhkailu, kiristys tai lahjonta. Minä kilahtaisin tollaiselle velttopersekakaralle ihan kunnolla. Kyllä niiltä lapsilta voi vähän vaatiakin, se on sitä kasvattamista!

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   25.7.25 09:39:03

*, miksi uimisesta pitää väkisin yrittää tehdä lapselle entistä negatiivisempi asia uhkailulla ja pakottamisella?

Lähettäjä: @@@ 
Päivämäärä:   25.7.25 09:48:30

Ehdottaisin myös lahjontaa, joku riittävän kiinnostava palkinto opettelusta, on se sitten rahaa, reissu jonnekin kivasti paikkaan tai vaikka uusi pelikone.
Voi hyvin olla, että lapsi osaakin jo uida, ei vain luota taitoihinsa ja räpiköi sen takia. Näin itselleni kävi, tosin jo 5-vuotiaana. Isä oli vähitellen poistanut ilmaa kellukkeista, mutta en tajunnut osaavani uida ennen kuin isä sanoi antavansa markan, jos uin tietyn matkan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.7.25 09:50:29

Siis täh? Olenko minä jotenkin yksinkertainen kun en ymmärrä, miksi lapselta on pitänyt edes kysyä mielipidettä? Kysyttekö lapselta haluaako hän mennä kouluun? Harvaa sekään kiinnostaa, mutta pakkohan sinne on mennä.

Uimataito on niin halpa henkivakuutus ja kyllähän uimataidottomuus aikuisena rajaa elämää paljon, niin kyllä mä siirtyisin pakkolinjalle. Yksityisopetus jos ei muu auta.

Olenkin ihmetellyt miten Suomessa voi olla uimataidottomia ihmisiä, mutta näköjään. Uimataito kannattaa tietysti hankkia jo aivan pikkulapselle, ennen kuin väännät asiasta jonkun aikuisen teinin kanssa...

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   25.7.25 09:59:28

Juuri niin, TÄH ?! Missä lapsi pääsee sukeltelemaan ja hyppelemään jos ei kerran osaa uida ? Tai mikä vanhempi päästää edes veteen ja sitten tuskaileen "Kun ei voi motivoida" ? Viimeaikaisten uutisten jälkeen vettä ei näe kuin suihkussa ja juomalasissa ennen kuin on opetellut uimaan. Piste.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.7.25 10:05:02

Tuon ikäiselle pystyy jo perustelemaan miksi se uimataito on hyvä olla. Ei se sitä tarkoita, että vaikka opettelee uimaan niin täytyisi käydä uimassa päivittäin, jos se lapsen mielestä on tylsää.

Minä inhosin lapsena uimakouluja, kesälomasta meni pari viikkoa aina siihen. Pelkäsin niitä hyppyjä ja ylipäätään sukeltamista, kun pitää kokonaan mennä veden alle. Mutta kiitollinen täytyy olla, että minut sinne vietiin niin uimataito on.

Lähettäjä: ::::: 
Päivämäärä:   25.7.25 10:06:49

Karmivaa kommentointia, mutta jossainhan omakin paha olo pitää päästä purkamaan.

Kun kiukuttaa läskit hiilarinmussuttajat, lukutaidottomat kommentoijat, ymmärtämättömät aspat ja kaikki lapset, niin elämä on varmaan itselläkin tosi raskasta ja se paha olo on helppo vaikka oksennella ympäriinsä täällä ht-netissä.

Lähettäjä: häh 
Päivämäärä:   25.7.25 10:10:29

"Viimeaikaisten uutisten jälkeen vettä ei näe kuin suihkussa ja juomalasissa ennen kuin on opetellut uimaan. Piste."

Niin kummassa näistä sitä uimista sitten opetellaan? Vaiko ihan lattialla vaan?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   25.7.25 10:12:47

Aloittaja kirjoittaa tänne aika usein lapsestaan. Tämä on se sama ongelmalapsi, joka ei saa tehtyä läksyjään eikä päässyt keväällä luokkaretkelle, kun ei tule opettajan kanssa toimeen.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   25.7.25 10:19:27

"Olenkin ihmetellyt miten Suomessa voi olla uimataidottomia ihmisiä, mutta näköjään."

Mikä tässä niin ihmeellistä on? Ei vuosikymmeniä sitten kouluissa mitään uimaopetusta ollut (ei mekään käyty uimahalleissa koskaan maaseutukoulusta 70-luvulla), eikä uimakouluja joka paikkakunnalla. Kaikki suomalaiset eivät tuhansien järvien maassakaan asu järven rannalla, eikä silloin joskus aiemmin harrastettu juurikaan rantaelämää, matkailua tai mökkeilyä. Oma äitini ei osaa uida, niin eipä mekään missään rannoilla käyty, joten itsekin opin uimaan aika myöhään.

Ja kun vielä otetaan huomioon uimataidon virallinen määritelmä, niin itsekin pääsen siinä uimataidottomien joukkoon, koska selkäuintia en osaa, vaikka sen 200 m ja enemmänkin muutoin uinkin nykyisin aivan sujuvasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 10:23:11

En ymmärrä miksi pitää päästää uimataidoton lapsi hyppimään veteen laiturilta ja sukeltelemaan.

Lähettäjä: äh 
Päivämäärä:   25.7.25 10:26:52

Kieltämättä jos sukeltelee jne. en näkis tässä nyt ihan mahotonta ongelmaa? Siis jos osaa tulla pintaan ja pidättää hengitystäkin. Yksärille vaan, perustelet sillä että koska häntä jo itseäkin vähän harmittaa kun ei saa mennä, saa mennä kun käy yksäreillä ja opettaja kertoo että osaa uida.

Se ei ole kiristystä eikä uhkailua vaan neuvottelua ja sopimista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 10:30:37

Räpylät jalkoihin? Mua itseäni kiinnosti paljon enemmän uintihommat lapsena, kun sai käyttää räpylöitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 10:44:59

"Miestäni eli lapsen isää ei saa veteen eikä edes rannan lähelle."

Miksi? Veikkaan, että lapsi on joko oppinut isänsä mallista tai perinyt jonkun saman piirteen joka hankaloittaa uimista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 11:06:00

En lukenut kaikkea, mutta itse olen oppinut Uimisen, pyöräilyn, luistelun jne. Paremmin jonkun muun kun omien vanhempien kanssa

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.7.25 11:10:47

"Mikä tässä niin ihmeellistä on? Ei vuosikymmeniä sitten kouluissa mitään uimaopetusta ollut (ei mekään käyty uimahalleissa koskaan maaseutukoulusta 70-luvulla), eikä uimakouluja joka paikkakunnalla. Kaikki suomalaiset eivät tuhansien järvien maassakaan asu järven rannalla, eikä silloin joskus aiemmin harrastettu juurikaan rantaelämää, matkailua tai mökkeilyä. Oma äitini ei osaa uida, niin eipä mekään missään rannoilla käyty, joten itsekin opin uimaan aika myöhään.

Ja kun vielä otetaan huomioon uimataidon virallinen määritelmä, niin itsekin pääsen siinä uimataidottomien joukkoon, koska selkäuintia en osaa, vaikka sen 200 m ja enemmänkin muutoin uinkin nykyisin aivan sujuvasti."

- No jos ei nyt mennä sinne kivikaudelle (jolloin myös kyllä iso osa suomalaisista on osannut uida. On opetettu ihan armeijassakin). Ihan 90-luvulla olen itse pienessä maaseutukaupungissa käynyt uimakoulussa. Toki vanhemmat ovat opettaneet minua jo ennemmin ja ole osannut uida suht hyvin sinne mennessä.

Uiminen on mielestäni ihan sama taito kuin pyöräily. Kyllä se nyt vaan pitäisi ihan jokaiselle lapselle jo viimeistään herran vuonna 2025 opettaa. Elämän perustaitoja. Ja virallista määritelmää ei kaikki toki täytä, tärkeämpää on kuitenkin se, että ihan sama millä tyylillä, niin pysyy kuitenkin pinnalla ja pystyy uida edes kohtuullisen matkan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 11:30:44

Täällä nyt moni ihmettelee, että miten lapsi osaa sukeltaa, muttei uida pää pinnalla. Tuntuu olevan aika tavallista. Omat tenavat ovat käyneet uimakoulussa pienestä asti, ja kumpikin on osannut sukeltaa ensin, ja vasta sitten oppinut uimaan. Nyt syksyllä koulun aloittava osaa uida lyhyen matkan pää pinnalla, mutta on jo pitkään sukellellut, tykkää hyppiä altaaseen, tehdä kuperkeikkoja, erilaisia kelluntoja sun muuta. Ilmeisesti se pään nostaminen ylös muuttaa kropan linjausta sen verran, että homma tuntuu hankalammalta. Tänä vuonna 10v täyttävä ui jo kevyesti sen 200m tyylejä vaihdellen. Hän ei pienempänä millään olisi laittanut kasvoja veteen (itselleni tämä on edelleen vaikeaa :D), mutta kun sai jonkun ahaa-elämyksen, siitä lähti sukeltelu ja lopulta muukin uinti. Menee myös todella näppärästi monofinillä ja merenneitopyrstöllä.

Aloittajana minäkin laittaisin lapselle jonkun "haasteen", tietty määrä sitä pää pinnalla uimista tietää jotain kivaa, mitä lapsi on halunnut. Kaukana uiminen ei ole, jos muuten tykkää vedessä olla ja osaa siellä toimia.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   25.7.25 11:42:17

"*, miksi uimisesta pitää väkisin yrittää tehdä lapselle entistä negatiivisempi asia uhkailulla ja pakottamisella?"

Aloittajan tekstistä voisi päätellä, että hyvällä on koitettu nyt jo aika pitkään. Ja jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Uimaan on opeteltava kiinnosti se tai ei. Ei koulussakaan kysellä haluaako joku opetella matematiikkaa.

Ja aloittajana en enää veisi lasta ollenkaan uimaan itse. Joku vieras napakka ihminen opettamaan ja vasta sitten äidin ja kavereiden kanssa uimaan kun tämän vieraan ihmisen kanssa se uiminen on opeteltu kunnolla. Ja mitään hauskaa siellä vedessä ei tehdä (sitä sukeltelua ja veteen hyppimistä) ennen kuin se uimataito on hallussa ja tämän voi ihan sille lapselle kertoa. Ehkä löytyy sitten se motivaatiokin sieltä opetella se tyhmä uimataito.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   25.7.25 11:47:41

Itse opin uimaan kaverini neuvoista. Olin varmaan 7v. Äiti harvemmin paras opettaja. Kaveria kuunnellaan tarkemmin. Ota rannalle mukaan uimataitoisia innokkaita kavereita.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   25.7.25 11:59:33

En minäkään tuollaista kovin huonona tilanteena näe, kun lapsi muuten on kuin "kala vedessä" eli vesi on hänelle tuttu ja "turvallinen" elementti, niin eihän siitä voi kovin pitkä matka uinnin oppimiseen olla. Pelkkää tekniikkaa, kun ei pään veden alle joutuminenkaan pelota. Suostuttelisin siis lapsen ottamaan muutaman yksityistunnin, jossa opetettaisiin tekniikka, joka on muuta kuin räpiköimistä. Ja sen jonkin asian oivaltamista, joka on nyt ilmeisesti kadoksissa.

Itse ihailen ja kadehdin tuollaisia taitavia sukeltajia ja hyppelijöitä, kun kuulun niihin, joiden mielestä jo pään veden alle laittaminen on ihan kamalaa. Tykkään kovasti uimisesta ja jaksan uida pitkäänkin, mutta sukeltelemaan minusta ei ole, se veden tunne päässä ja korvissa on kauhea ja tulee paniikki saada pää äkkiä pinnalle ja happea.

Käyn nytkin joka päivä meressä uimassa, mutta uin näissä omissa kykenemiseni rajoissa. En hyppele laitureilta tai lähde kauas ulapalle isoihin aaltoihin. (Enkä pelastele mahdollisia hukkuvia, valitettavasti, tai hukutaan molemmat.) Uimakoulussakin olen aikoinaan käynyt ja sain sieltä sentään tällaisen uimataidon, että pinnalla pysyn ja eteenpäin pääsen. Uimamaisteriudet jäivät muille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 12:05:06

^Sama minulla! En ole koskaan tykännyt olla pää veden alla. Tavallaan olen kateellinen lapsille, kun se käy heiltä niin luonnostaan :D

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   25.7.25 12:21:13

"*, miksi uimisesta pitää väkisin yrittää tehdä lapselle entistä negatiivisempi asia uhkailulla ja pakottamisella?"

"Aloittajan tekstistä voisi päätellä, että hyvällä on koitettu nyt jo aika pitkään. Ja jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Uimaan on opeteltava kiinnosti se tai ei. Ei koulussakaan kysellä haluaako joku opetella matematiikkaa."

Siksi, että epäilen, että se perustelu, että uiminen on tylsää ja se ei kiinnosta, ei ole oikea syy. Oikeampi syy on, että lapsi ei ole pystynyt oppimaan ja oivaltamaan miten uinti onnistuu ja kokee itsensä tyhmäksi, siksi luovuttaa ja välttelee ja väittää, ettei kiinnosta. Kun toisaalta selkeästi haluaisi osata ja päästä kaverien mukaan. Niin ei siinä silloin helpota tilannetta, jos sanoo, että sinun on pakko.
Lapsi ei silloin tarvitse mainitsemaasi "napakkaa" opettajaa vaan rauhallisen, taitavan ja ymmärtävän.

Silloin mielestäni pitää vain koettaa sopia yhdessä lapsen kanssa "tukiopetuksesta" yksityisen uimaopettajan kanssa ilman mitään ukaasia, että sinun on pakko oppia uimaan.

Sama on tuon esimerkkisi matematiikan suhteen. Siinäkin on usein vain tekosyy, että "ei kiinnosta", kun on saatu kokemus, että on huono ja ei osaa ja on tyhmä. Silloinkin tarvitaan rauhallinen opettaja, joka osaa selittää asiat ymmärrettävästi ja kertoa lapselle, että et sinä ole ollenkaan tyhmä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.7.25 12:38:18

Mä olen käynyt kasarilla uimakoulut koulu-uinnin lisäksi. Venhemmat piti sitä (onneksi) tärkeänä. Miehen vanhemmat ui huonosti, eikä opettaneet lapsia uimaan, vaikka heillä oli mökki saaressa. Kouluaikana oli kuulemma tosi noloa kököttää lasten altaassa parin tytön kanssa. Meidän lapset on opetettu uimaan jo pienenä.

Hankkisin nuoren yksityisen uimaopettajan lapselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.25 12:52:49

xxx:ltä viisaita sanoja. Hyvin usein se "ei kiinnosta" on yhtä kuin "en osaa, tunnen itseni huonoksi".

Lähettäjä: jrk 
Päivämäärä:   25.7.25 17:38:49

Olet kirjoittanut tästä aiheesta ja lapsen uimataidottomuudesta ennenkin. Löytäisiköhän joku sen sivuhistoriastaan niin voisi linkata jos et enää itse muista mitä silloin vastattiin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.7.25 17:50:31

Hyvänen aika, lapsi on lapsi, ja nepsy. Älkää ahdisteko. Oppii jos oppii.
Kenenkään ei ole pakko oppia uimaan.

Lähettäjä: eine 
Päivämäärä:   25.7.25 17:58:49

"Homma tyssäsi siihen, että räpiköi ensimmäiset noin 15 metriä ja sen jälkeen eteni reunasta kiinnipitäen."

Olisit laittanut lapselle kellukkeet kropan ympäri ja käskenyt opetella uimaan. Ihan vaikka vain vähän matkaa niin, että hiffaa miten kroppa on eikä olle katkarapuna pää veden pinnalla, pylly syvällä ja jalkapohjat pinnalla.

Hanki yksityinen uimaopettaja, kysele puskaradiosta tai vaikka uimavalvojilta tai uimaopettajilta, että kuka voisi opettaa lasta, joka ei halua opetella uimaan vaan ainoastaan venkoilee. Ihan vain sen verran tekniikkaopetusta, että lapsi tajuaa mistä kyse. Jos osaa jo sukeltaa renkaita pohjasta niin ei hän täysin toivoton tapaus ole.

Minun mieheni opetteli uimaan lähes kolmekymppisenä. Meni uimahalliin kaverinsa kanssa, joka on entinen kilpauimari. Hän osasi opettaa oikean tekniikan, joka on tehokasta eikä pelkkää räpiköintiä. Pylly ylös ja kroppa suoraan, jolloin etenee veden pinnalla ja jaloista ja käsistä on jotain hyötyäkin. Mieheni kyllä pysyi pinnalla jo aiemmin, mutta oikea uimisen tekniikka oli hukassa, ja halusi polven nivelrikon vuoksi alkaa harrastaa kuntoilumielessä uintia.

Mutta jos lapsi ei halua opetella uimaan niin ei sitten. Se on sitten hänen oma valintansa, että ei koskaan mene kavereiden kanssa ilman äitiä edes rannalle ottamaan aurinkoa, saati uimahalliin tai kylpylään. Koulun uintitunneille voit kuitenkin pakottaa osallistumaan ja sanoa opettajalle, että lapsesi ei osaa uida joten häntä ei voida pakottaa syvään päähän, hänen pitää olla vain matalassa päädyssä ja sielläkin kellukkeiden kanssa. Luulisi, että alkaisi motivaatiota löytyä, kun on ainoa, joka munii lasten alueella kellukkeiden kanssa ja muut uivat kuin ihmiset.

Olen itse CP-vammainen, joten kaikki fyysinen tekeminen, ihan jo suorassa istuminen, on minulle ihan eri asia kuin vammattomalle ihmiselle. Silti olen tarhaikäisenä mennyt uimakouluun ja suorittanut jonkun "lällymerkin", eli en todellakaan niitä merkkejä, joita esim. isosiskoni tai moni kaveri suoritti, mutta omalle tasolleni edes jonkun lasten alkeismerkin. Ja se riitti siinä iässä CP-vammaiselle.

On muuten jännä, että nykyään lapsilta ei vaadita mitään. Minun lapsuudessani lapsille sanottiin että asiat tehdään ja ne tehdään tavalla X, eikä siinä paljoa venkoiltu. Nykyään kaikki ovat uniikkeja lumihiutaleita, joita ei voi käskeä tekemään mitään, kun ei voi ja ahdistaa ja tulee paha mieli ja ei taho.

Olisit sinäkin voinut sanoa sille lapsellesi jo ajat sitten, että pitää edes kokeilla ohjeiden mukaan kellukkeiden kanssa oikeaoppista uimista, että hiffaa mistä kyse, ja siitä se lapsi olisi sitten itse motivoitunut tekemään ehkä jotain. Tai ehkä ei, ehkä olisi vain loppuelämänsä uinut pelkkää koiraa, mutta olisi ainakin osannut edes jotenkin uida ja saisi mennä kavereiden mukana.

Mistä johtuu tämä, että nykylapsilta ei voi vaatia mitään? Edes perusasioita?
"Kyllä ne tarhassa hoitaa, kyllä se koulussa oppii, kyllä elämä kouluttaa."
Siis mitä?

Lähettäjä: eue 
Päivämäärä:   25.7.25 18:06:34

"Miten se muka pystyy sukeltamaan, jollei osaa uida?"

Ehkä "sukeltaa" vain sen syvyisestä vedestä, missä jalat yltää pohjaan. Ei kai tuo lapsi edes mene sellaiseen veteen, jossa jalat ei yllä pohjaan.

Lähettäjä: Kkk 
Päivämäärä:   25.7.25 18:19:40

Sen kun jatkatte uimahallissa käymistä ja hyvän suhteen ylläpitämistä sillä. Kyllä sitä uimataitoa ehtii korjaamaan myöhemminkin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   25.7.25 22:25:09

Tämän päivän uutisia kun lukee niin voi vaan ihmetellä, että ei saa lastaan oppimaan uimaan. Perustaito, joka voi pelastaa oman tai jonkun toisen hengen.

Lähettäjä: o_O 
Päivämäärä:   25.7.25 22:30:11

Itse opin myös uimaan vasta ala-asteen viimeisenä vuonna. Olin käynyt uimakoulussa eskarissa, rakastin vettä ja sukeltelin helposti ison altaan pohjalle pariin metriin hengailemaan (vanhempia ei niinkään kiinnostanut että kävin kavereiden kanssa keskenämme uimassa), mutta pinnalle päästyäni suuntasin aina pitämään kiinni reunasta. En vain ennen tuota ikää millään oppinut uimaan pinnalla niin etten olisi uponnut veden alle, toki jaksoin potkia itseni takaisin pintaan vetämään happea.

Kerran sitten uimavalvoja tuli käskyttämään meidät uimaan altaan päästä päähän ja pakkohan se oli onnistua räpiköimään. Sen jälkeen sain jotenkin ideasta kiinni ja nykyään olen virallisestikin uimataitoinen, vapaasukellus on edelleen rakas harrastus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.7.25 22:30:40

Mä sanoisin kanssa, että yksityisopetusta, voi olla, että kerta tai kaksi riittää, kun kerran suhtautuu kuitenkin veteen positiivisesti ja uskaltaa sukeltaa. Uimaseuroilta kannattaa kysellä, varmasti löytyy opettaja. Jos mahdollista, niin naapurikuntaan tai kaupungin toiseen halliin, ettei varmasti ole koulukavereita siellä näkemässä!! (ja mahdollisesti nauramassa, se vie vähäisenkin innon mihinkään..)

Ja myös, älä lopeta hallilla käymistä, että se tuntuma veteen pysyy ja sitten se saavutettu uimataito pysyy. Ei se ole pyörällä ajamista, jos oppii ja jättää sen siihen, ei se kymmenen vuoden päästä se uimataito ole enää kun räpiköimistä. Sitä pitää pitää yllä.

Lähettäjä: Hylje 
Päivämäärä:   25.7.25 23:02:59

Alkuun opettelu pelastusliivin kanssa. Sellainen liivi, joka pyrkii kääntämään käyttäjän selälleen. Ja rohkeasti vähän syvemmälle veteenkin liivin kanssa uimaliikkeitä opettelemaan. Kun sen kanssa sujuu uinti, niin sitten liivin sijaan vesijuoksuvyö vatsan puolelle. Kun on uimaliikkeet hallussa ja sujuu vesijuoksuvyöllä uintikin. niin sen jälkeen harjoitteleminen ilman vyötä ja pitäisi sujua jo aika hyvin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.7.25 07:45:50

Kaikkia ei kiinnosta vedessä oleminen. Itse en ole oikeastaan koskaan tykännyt uimisesta. Lapsena ja nuorena kyllä kävin rannalla ja uimahallissa jonkin verran. Uimakoulussa kesällä. Sukeltaa en halunnut. Osaan kyllä uida.
Lapsesi oppii jossain vaiheessa varmasti uimaan ainakin jonkin verran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 07:53:23

No nyt hukkui kalajoella kolme poikaa. Yhtä etsitään yhä. Älkää päästäkö näitä uimataidottomia veteen. Kyllä sossu ottaa huostaan jos ette jaksa lastanne pitää.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   26.7.25 07:55:54

?? , onpa piittaamaton asenne. Ehdottomasti uiminen on taito, jolla voidaan vähentää kuolleisuutta. Ja todellakin suosittelen niitä yksityistunteja, mitä moni sanoi.

Ei tällaisia asioita voi jättää välistä siksi, kun on "tylsää" ja "ei kiinnosta". Jos 12 v ei osaa uida nyt, niin ei se uimataito yhtäkkiä mistään ilmesty, vaan asian eteen on tehtävä töitä. Ja "jonkin verran" uiminen ei tarkoita uimataitoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 09:57:56

Jos ei ole uimataitoa, ei mene veteen!!! Yksinkertaista.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   26.7.25 10:20:58

Tässä pitäisi nyt erottaa kaksi asiaa: onko lapsi virallisen määritelmän mukaan uimataidoton vai onko niin, että lapsi pysyy pinnalla ja jaksaa uida lyhyttä matkaa niinkuin ilmeisesti nyt on kyse.

En ihmettele yhtään, jos ei lasta kiinnosta matkauinti. Sehän on jestaksen tylsää monelle. Ilmeisesti nyt on kuitenkin jonkinlainen pinnallapysymisen taito, kun kerran hyppii ja sukeltelee.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   26.7.25 10:44:29

Meillä on sama ilmiö jo toisessa polvessa. Lapsena kävimme säännöllisesti uimahallissa ja kesällä järvessä. Samalla kasvatuksella veljestäni tuli urheilusukeltaja ja minusta uimataidoton. Pysyn pinnalla ehkä 20 m mummosammakolla. Kun kokeilin räpylöitä, matka yllättäen piteni ja helpottui.
Nyt omalla lapsella sama juttu. Aktiivisesta opettelusta huolimatta ei onnistu ja nyt ikä tulee vastaan harjoitella vanhempien kanssa.
Uimataito Suomessa on kyllä sellainen perusjuttu että jos ostaisit lapsellesi niitä yksityistunteja. 12v alkaa olla jo noloa uida vanhemman kanssa. Mukavan vieraan aikuisen kanssa vieraskoreus huolehtii siitä ettei ala valittaa ja venkoilla ja voi keskittyä tekemiseen.

Ja nykyään heitellään kaikkia neuroepätyypillisyysjuttuja todella kevyesti, mutta joskus tällaiset vaikeudet liittyvät niihin. Jos lapsellasi on vain tämä uimataidon opettelu vaikeaa, niin se voi olla hänen aivojensa pieni erityisyys, joka ei muuten haittaa tai näy missään. Joskus laajemmin erilaisten motoristen taitojen opettelu on vaikeaa. Silloin pitäisi vaan jatkaa harjoituksia, mutta joskus nolostelu ikätovereiden edessä katkaisee koko jutun ja motivaatio loppuu. Koulun massaliikuntatunnit ei tosiaan tässä auta.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   26.7.25 11:01:13

Nää on hyviä nää "jos ei ole uimataitoa, ei mene veteen" -tyyliset kommentit. Missäköhän se uimataito pitäisi sitten oppia? Kuivalla maalla?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 11:03:05

Teinin kanssa tappeleminen on turhaa.
Vie hänet uimaopetuksen ammattilaiselle niin asia hoituu. Eikös uimahalleissa näitä järjestetä?

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   26.7.25 11:04:54

Jos sukeltelu ja muu puljaaminen sujuu, niin voisiko seuraavaksi kokeilla kellumista? Siis ihan vaan opettelee kunnolla kellumaan selällään. Siitä voi sitten kokeilla pätkiä selkäuintia ilman käsien kiertoa. Se jo antaa vähän turvaa pinnalla pysymiseen, jos nyt ei ihan avovesien aallokkoon päädy. Ja ehkä innostaa jossain vaiheessa kokeilemaan vatsallaan uintiakin.

Lähettäjä: Man 
Päivämäärä:   26.7.25 11:09:55


Tuttua tarinaa, kun yksinhuoltaja äiti kyseessä. Niitä on nykyään Suomi pullollaan
ja uusia tulee kokoajan lisää.
Se on selvää, että varsinkaan poikalapsista ei tule normi eläjiä, kun isä puuttuu.
Seuraava paha ongelma on koulunkäynti ja sitä ennen ja sen jälkeenkin pelkkää ongelmaa.
Ei tarvitse ihmetellä miksi nuorten elämä tänä päivänä on niin vaikeaa.

Lähettäjä: Lo 
Päivämäärä:   26.7.25 11:14:23

Surullista, ettei teineiltä vaadita yhtään mitään. Tuollekin lapselle pitäisi ihan konkreettisesti näyttää nytkin päivän uutiset, eli miten voi käydä. Koulut ovat myös täynnä lapsia, joilla on 400 tuntia poissaoloja, kun ei vaan huvita tulla, vaan on kivempi pelata Fortnitea (on taas muotia). Vanhemmille ihan ok.

Ja mammoille, jotka sanotte, ettei uimataitoa tarvitse mihinkään: muistakaa, ettei autolla saa sitten ajaa tai mennä lähellekään vettä. Kaverini törmäsi peuraan ja auto suistui alas sillalta. Jos kaveri ei olisi osannut uida, olisi homma ollut siinä. Toisella kaverilla taas penger petti ja joutui veden varaan, kun teki töitä (kunnalla puutarhatyöt). Veden varaan voi joutua vahingossakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 11:25:24

"Missäköhän se uimataito pitäisi sitten oppia? Kuivalla maalla?"

Oppiiko ne vedessä omin nokkineen valvomatta ja opettamatta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.25 11:31:27

Man, sanopa tuo niille "isille" jotka häipyvät, ja jättävät lapsensa. Tai sopuisankin eron jälkeen vaan vetäytyvät vastuusta. Niinhän niitä yh-äitejä usein tulee, he sentään edelleen huolehtivat lapsesta.

Lähettäjä: wilma 
Päivämäärä:   26.7.25 12:03:42

Jos lapsi ei halua opetella uimaan, hän ei mene veteen ollenkaan. Piste. Ja ole tiukkana tässä. Lapsen oma valinta mitä tekee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.25 07:55:50

Kaikki tuntemani aikuiset uimataidottomat on motorisesti kömpelöitä tai muuten vähän yksinkertaisia.

Olisko toimintaterapia ja motoristen taitojen kehittämisestä apua?

Entä jos laittaa kellukkeet, vähentää niistä ilmaa pikkuhiljaa.
Täytyy myös opetella rauhoittumaan, ei sallita räpiköintiä, kellukkeet auttavat siinä.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   27.7.25 08:03:29

No höpö höpö. Tämä uimataidoton on tuloiltaan verokalenterissa ja on harrastanut kahta muuta urheilulajia kilpaillen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.25 08:13:08

Sinua en tunne, sanoin että kaikki tuntemani, niitä on ehkä 10 kpl yli 30vuotiaita.

Ja aloittajan lapsi ei kyllä vaikuta ihan normaalilta muun käytöksensä takia.

Lähettäjä: priia 
Päivämäärä:   27.7.25 13:30:22

"Nää on hyviä nää "jos ei ole uimataitoa, ei mene veteen" -tyyliset kommentit. Missäköhän se uimataito pitäisi sitten oppia? Kuivalla maalla?"

Meille ainakin opetettiin uimakoulussa ja koulun uintitunneilla eri uintityylejä kuivalla maalla tai matalassa vedessä. Esim. miten kroolatessa liikkuu pää ja kädet ja missä vaiheessa hengitetään. Hitaita liikeratoja niin, että olimme kuivalla maalla tai vyötäröön/kainaloihin asti vedessä. Vasta kun liikeradat sujui veden yläpuolella, sai alkaa harjoitella vedessä. Ja ensin matalassa vedessä, sitten vasta syvässä.

Ja eiköhän tuolla tarkoiteta sitä, että jos ei ole edes aikomusta opetella uimaan, niin veteen ei mennä. Ja vain silloin, kun opetellaan uimaan, mennään veteen.

Täällä on jo sanottu, että riittää kun tajuaa oikean tekniikan eli pylly veden pinnalla ja kroppa suoraan niin, että ei vastusta veden liikettä vaan kykenee uimaan ja liikuttaa käsiä hallitusti niin, että niiden avulla etenee vedessä. Tämä ei räpiköijiltä onnistu, jotka rimpulevaat ja lilluvat vedessä katkaravun muotoisena.

Olen ollut vahtimassa kahta 8-vuotiasta lasta, jotka osasivat uida. Sukelsivat syvässä vedessä ja liikkuivat eri uintityyleillä todella sujuvasti. Ihan vain sillä, että olivat kuunnelleet uimakoulussa ja tehneet kuten sanotaan, eli eivät vain räpiköineet vaan käyttivät minuutin siihen, että viitsivät opetella oikean tekniikan.