Lähettäjä: piikki 
Päivämäärä:   23.7.25 20:20:44

Törmäsin tänään Ylen uutiseen ihmisestä, joka maalasi pihapiirinsä siilien piikkejä koska halusi seurata niitä ja oppia erottamaan yksilöt toisistaan.

https://yle.fi/a/74-20173980

Sitä lukiessa aloin miettimään että mikä ihme ihmisiä vaivaa juurikin siilien kohdalla?? Liityin joskus Facebookissa "Siilien ystävät" -ryhmään mutta oli pakko erota sillä en enää kestänyt seurata sitä touhua. Ihmiset ruokkivat siilejä pitkin kesää, suorastaan kesyttävät niitä ja postailevat "söpöjä" kuvia siitä kuinka siilit tunkevat avoimesta ovesta sisään ruuan perässä. Jotkut yrittävät välillä kommentoida että ruokinta pitäisi lopettaa kesäksi eikä siilejä saa kesyttää, mutta heidän kimppuunsa suorastaan hyökätään. Siilejä myös keräillään ihmisen hoitoon todella kevyin perustein. (Pakko lisätä että tietysti siilejä pitää auttaa myös ruokkimalla esimerkiksi tämän hetken helteiden kaltaisilla keleillä, jolloin niiden on vaikea löytää luonnosta ravintoa. Sekä tietysti keväällä ja syksyllä tukiruokinta on perusteltua).

Onko tämä nyt sitä kuuluisaa luonnosta vieraantumista? Vai mikä ihme saa ihmiset pitämään siilejä jonain vapaasti kulkevina lemmikkieläiminä?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.7.25 20:22:02

Siilit siksi, että ne eivät pelkää ihmisiä eli niihin pääsee käsiksi. Ei siihen mitään sen kummempaa syytä ole.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   23.7.25 20:24:05

Ihmiset olis ihan samanlaisia oravienkin kanssa jos oravat ei purisi, raapisi ja tuhoaisi eristeitä seinistä ja katoista.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.7.25 20:44:45

Siilit on tosi kesyjä vaikka niitä ei edes kesytä. Mun pihassa niitä välillä on. En ruoki koska täällä on vapaana liikkuvia kissoja jotka söisi ruoat jos ne jättäisi valvomatta. Siitä huolimatta siilit pyörii jaloissa silloin tällöin. Esim yksi siili tepasteli mun jaloilla kun kuvasin kukkapenkin kukkia. Toinen palloili terassilla kissan kanssa samaan aikaan ja yritti etsiä reittiä että pääsisi sisälle, mutta ei sitten lähtenyt kiipeämään rappusia. Yksi kesä oli pesä risukasassa ja kun poikaset lähtivät liikkeille niin eivät yhtään välittäneet kun kävelin niiden seassa, tai olivat vaan kiinnostuneita että mitkä jalat ne täällä heidän reviirillä tallustelee ja tulivat tutkimaan.