Lähettäjä: kanssa? 
Päivämäärä:   22.7.25 18:34:37

Itsellä korona löi pienen halvauksen ja osittaisen neuropatian n. 3 v. sitten. Liikun rollaattorilla, välillä pätkiä kyynärsauvoillakin. Kävelen päivässä n. 3 km (sisältää kaupassakäynnin).

Välillä on ok päiviä, mutta välillä kovia kipuja. Nyt on taas ollut varsin kivulloinen viikko. Särkylääkkeitä en syö, koska ei niitä pitäisi pitkäaikaisesti vetää, kipugeelejä käytän päivittäin.

Onko täällä muita, joille kipu on jokapäiväinen tuttavuus?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.25 18:42:23


Minulla on nyt vähän parempi kipukausi menossa, toivottavasti jatkuu tällaisena. Pystyn kävelemään hyvin ja isoin kipu tulee kramppaavista lihaksista. Syitä ei ole millekään tiedossa, jotain fibromyalgiaa kai sitten.

Silloin kun lääkkeet ei pure, ja lämpöäkään ei voi käyttää, olen todennut itselleni parhaaksi kivunsietokeinoksi sen, että makaan silmät kiinni rentona ja keskityn siihen kipuun täysin. Se kuulostaa järjenvastaiselta, mutta jostain syystä se toimii minulla, tosin vain niin kauan kun jaksan keskittyä. Kivusta tulee jotenkin tuttu ja se ei pelota kun siihen pystyy suhtautumaan uteliaasti. Kuin olisi joku tieteilijä joka yrittää selvittää mitä se oma kipu oikeastaan on ja miten sitä parhaiten kuvailisi muille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.25 18:48:59

Kärsin laajemmista kivuista muutaman vuoden, nyt ne ovat helpottaneet 80%. Eli ei vielä täysin kivutonta elämää mutta hiljalleen sitä kohti.

Kovimpien kipujen aikana selvisi kun vain keskittyi hengittämään. Ja lepoa tietysti paljon.

Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   22.7.25 18:52:48

Itse mietin varsinkin kävellessä, kumpaan jalkaan sattuu enemmän, ja sattuuko eri tavoin. Tietysti on myös selkäkipuja.

Kerran Cittarin hedelmäosastolla tuli tunne, että jalat eivät pidä. Mutta siitäkin piti vain jatkaa eteenpäin.

Istuessa ei satu, ja sitä teen aivan liikaa.

Lähettäjä: Cinnamonroll 
Päivämäärä:   22.7.25 18:54:41

Täällä yksi kroonisesti nivel/sidekudossairas (harvinainen etenevä sairaus) ja kivut päivittäinen osa elämää, välillä helpompaa ja välillä vaikeampaa. Riittävä kipulääkitys ja riittävä nukkuminen on mun elämässä pärjäämisen ne oleellisimmat asiat. Välillä huonoimpina hetkinä kipu sairastutti minut myös pahasti henkisesti ja vei tosi maihin sekä teki unettomaksi, mutta nykyään kivunhoidossa on löytynyt ok tasapaino ja tällä hetkellä pärjäilen kipujen kanssa oikeasti tosi hyvin! Eli opiskelut onnistuu ja pystyn harrastamaan liikuntakin yllättävän ok ja jaksan jopa tavata kavereita sekä nukun öisin jopa 2-3h yhtenäisiä pätkiä ja heräämisen jälkeen nukahdan aika nopeasti takaisin. Ennenkaikkea elämänhalu on löytynyt takaisin. Toki on niitä päiviä, kun kipu lamauttaa sänkyyn, mutta nykyään ne menee ohi ja sen takia ne päivät menee läpi siinä toivossa, että tiedän että parempia päiviä on ollut ja todennäköisesti tulee taas. Kipu on kamala elämänkumppani, halaus kaikille muillekin kivun kanssa eläville <3